Under My Skin

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

HAASTE: MINKÄLAINEN ÄITI OLEN

Halusin aloittaa tämmöisen postaushaasteen äitibloggaajille, jossa jokaisen haasteeseen tarttuvan tulisi vähän analysoida omaa äitiyttään. Ajatus tähän lähti kun katsoin Äitien sota -ohjelmaa, jossa oli viime viikolla yksi aika takakireä äiti. Tunsin pienen piston sydämessäni, koska ne muut kritisoivat tätä tiukkismutsia tarkoista rytmeistä, rajoista ja rutiineista. Ajattelin että voisi olla kiva juttu jos vähän kertoisin blogissa millainen äiti olen, ja sitten lisäksi kertoisin tästä "kasvatustavasta" plussat ja miinukset, ja missä olisi "parantamisen varaa" ja minkä teen mielestäni oikein. Tarkoitus ei tietenkään ole sortaa ketään, eikä kiillottaa omaa sädekehää, vaan ihan puhtaasti tämän tarkoitus on että jokainen saisi vähän ajatella omaa äitiyttään, ja kuulla minkälaisia äitejä muista bloggaajista löytyy ja minkälaisia tapoja kullakin perheellä on. Tapoja kun on niin monta kuin perheitäkin. Saa vähän uutta näkökulmaa muiden tavoista toimia. Joillain on tarkat rytmit; syödään kolmen tunnin välein... Jotkut taas syövät silloin kun on nälkä... Ja sitten myös on tarkoitus laittaa perusteluja, että miksi toimii miten toimii missäkin tilanteessa.


Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äitibloggaajia!

Minkälainen äiti olet? 
-Suht tiukka, mutta tunteellinen ja rakastava. Haluan kasvattaa lapsistani tasapainoisia ja itsevarmoja, ja yritänkin toimia sen mukaan että tämä olisi mahdollista. Keksin usein ja paljon lapsille kivaa tekemistä, ja nautin siitä kun saan nähdä pienten hymyt ja iloisuuden. En yleensä anna missään asiassa periksi, eli olen aika ehdoton ja tiukka tietyissä jutuissa. Haluan tulevaisuudessa antaa lapsille tilaa toteuttaa itseään ja antaa heille mahdollisuuden tehdä paljon sellaisia asioita mitä he haluavat. En usko että esimerkiksi kovat rangaistukset auttavat mitään, vaan uskon että kokemukset ja virheet kasvattavat. Vaikka olen tiukka, en halua että lapseni ovat vain sotilasmaisia ja ohjailtavissa olevia hahmoja.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
-Ei.

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
-Luulen ja tiedän että todella monet ajattelee mun olevan aivan liian ehdoton. Mutta sitten taas toisaalta uskon että jotkut arvostavat ja kunnioittavat mun tapaa toimia joissain jutuissa, että en anna periksi melkein missään. Esimerkiksi juuri tuo sänkyyn vieminen keskellä yötä; en luovuttanut, ja se todella tuotti tulosta viimein. 

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
-Haluaisin olla ehdottomampi, ja voisin oikeasti välillä vähän relata. En kuitenkaan halua olla se takakireä pingottaja, vaan mun pitäisi muistaa että lapset on lapsia... Mun pitäis olla paljon enemmän läsnä kotona ollessamme, eli pitäisi antaa niiden pyykkien ja tiskien odottaa. Mun pitäisi myös osata elää enemmän hetkessä, ja leikkiä lasten kanssa enemmän. Haluaisin myös oppia antamaan periksi joissain jutuissa. 

Mitä teet mielestäsi oikein?
-Kerron lapsille monta kertaa päivässä kuinka rakkaita ne on mulle. Mä myös huolehdin niiden tarpeista; annan ruokaa, laitan nukkumaan, ulkoilen heidän kanssaan, vien kerhoihin ja tapahtumiin ja teen parhaani mukaan heidän lapsuudestaan hyvän. Opetan niille oikean ja väärän; kädestä ei saa viedä, ketään ei saa lyödä, anteeksi pitää pyytää yms. perusjuttuja. Kohteliaisuus on myös mun tärkeyslistan kärjessä, ja tunnenkin järjetöntä ylpeyden tunnetta kun Eemil sanoo monta kertaa päivässä "Kiitos äiti", sellaisiinkin asioihin mistä ei välttämättä "tarvitse" kiittää. Mä tunnen antavani mun lapsille turvallisen lapsuuden.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
-En ole varovainen. Annan Eemilin kiipeillä ja kokeilla juttuja, mutta varmistan tietysti itse vieressä että asiat menee hyvin. Me ei olla koskaan Eemilin aikaan laitettu mitään suojia pistorasioihin tai teljetty kaappeja ja laatikoita, koska herraa ei ne ole kiinnostaneet pahemmin. Linnean aikana oon siirtänyt noi sisustustikkaat pois näkyviltä kaatumisvaaran vuoksi, mutta pistorasiat on edelleen suojaamattomina. Jotenkin mä uskon tämmöisissä asioissa siihen että lapsille pitää kertoa että mitä ei saa tehdä, ja jos Linnea tekee jotain mitä ei saa tehdä niin keskeytän homman niin monta kertaa kun on tarvis ja keksin jotain mielekästä tekemistä lapselle. Kyllä pientäkin lasta pitää alkaa kieltämään jo hyvissä ajoin, eikä vasta 5-vuotiaana! Muistan kun Eemil oli juuri täyttänyt 1-vuotta ja istuin yli vartin sen kanssa yhden laatikon edessä kun hän availi sitä ja mä sanoin joka kerta "ei" ja suljin laatikon. Lopulta se tuotti tulosta, eikä sen jälkeen ole laatikolle menty. 

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista? 
-En missään nimessä anna ainakaan periksi. Otan lapsen kainaloon ja nostan kärryyn tai rattaisiin ja jatkan ostosten tekoa. Saatan välittää muiden ihmisten reaktiosta, mutten anna niiden häiritä. Lapsen pitää oppia ettei vinkumalla ja heittäytymällä saa mitään kivaa. Hyvä käytös voidaan palkita.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
-Kerran viikossa kaikki on sallittua. Ja poikkeustapauksissa. Karkkia me ei oikeastaan kukaan syödä, mutta ei se kiellettyäkään ole. Enemmänkin me herkutellaan niin että mennään koko porukka hampparille. Limua ei juoda oikeastaan koskaan, eikä Eemil esimerkiksi siitä pidäkään. 

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
-On. Mun mielestä se on lapselle tärkeetä. Ja miksei aikuisellekin. Uskon että mä pääsen itsekin ns. helpommalla kun tiedän koska lapsi itkee ja vinkuu väsymystä ja koska nälkää, kun se voi kellosta tarkistaa... Meidän kummastakin lapsesta voi kuulemma tarkistaa kellonajan Pietin äidin mukaan, eli aika tarkat rytmit on ollu aina osana niiden elämää. Muutenkin mulle on tärkeetä että lapsi saa ruokaa 5 kertaa päivässä säännöllisesti. Mulle tulee sellainen tunne että lapsi tuntee itsensä turvattomaksi jos rytmejä ei ole. En väitä etteikö "rytmittömistä" lapsista kasva tasapainoisia aikuisia, mutta mulle se on tosi tärkeetä. Tunnen kaksi suht vapaan (rytmittömän) kasvatuksen saanutta aikuista, ja niitä kahta tasapainoisempaa ihmistä saa kyllä etsiä. 

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?
-Mä toivon ettei ne ainakaan kovin paljoa kritisoi mun tapoja toimia. Toivon että ne on tyytyväisiä lapsuuteensa ja muhun äitinä. 

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
-Mun vanhemmat oli aika tiukkia mulle kun oli lapsi, ajoittain jopa liian. Eli ehkä sen. Pyrin kuitenkin olemaan vähän rennompi. Meillä oli myös todella tarkat rytmit kun olin pieni, mutten tunne että olisin ihan kuitenkaan kopioinut sitä suoraan sieltä. Kai se on sitten vaan geeneissä! 

Ulkoiletteko päivittäin?
-Kyllä me melkein joka päivä ulkona käydään, ainakin pyörähtämässä. Muuten täällä alkaa ihmiset hyppimään seinille!

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
-Katsoo liikaa lastenohjelmia joka päivä, pakko myöntää. Jotenkin se vaan on niin helppoa istuttaa lapsi sohvalle ja laittaa Postimies Pate tai Puuha-Pete pauhaamaan. Jos huomaan että aamu alkaa sillä että Eemil huutaa jo sängystä että haluaa katsoa telkkaria, niin päätän että on telkkariton päivä. Tablettia Eemil ei pahemmin käytä, mutta oon kyllä ajatellut ladata joitain sille sopivia pelejä, nykyäänhän jo kai eskarissa lapset käyttää tabletteja, joten pitää alkaa harjoitella, haha! Ja onhan niitä pelejä paljon varmasti sellaisia kehittäviäkin.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
-Positiiviset tunteet näytän mielestäni oikein; pussailen, halailen, silittelen, kerron että välitän yms. Pieti sanoi että rutistan lapsia välillä muka liiankin rajusti, mutta mun rakkaus on rajua, eikä lapsia näytä haittaavan! Negatiiviset tunteet tulee näytettyä välillä myös vähän turhan rajusti, ja korotan Eemilille varsinkin nyt uhmaiän alettua ääntäni melkein joka päivä. Siitä tulee aina ihan helvetin huono omatunto, ja tiedostan ettei se auta mitään, mutta mulla on välillä todella lyhyt pinna, varsinkin jos yöunet on jääneet lyhyiksi...

 Muutama haasteen kysymyksistä on Lauran keksimiä! Inka auttoi myös. Kiitokset neuvonantajilleni mielipiteistä ja vinkeistä tähän postaukseen.

Haastan kaikki tämän lukeneet bloggaavat äidit!
Tulkaahan kertomaan kun postaukset on valmiita =)

Mitäs lukijat tykkäsitte? Löytyykö samanlaisia äitejä, vai teettekö kaiken ihan päinvastoin?

lauantai 28. helmikuuta 2015

Metsässä tutkimusmatkalla

"Äiti, kuka toi puu on?"

"Äiti, kuka ikko(rikkoi) puun?"

"Äiti, kuka osti mestän?"

"Mestä on innun(linnun) koti"


"Moi moi mestä!"

Mä en ole mikään luonnonlapsi, enkä varmaan kävisi metsässä oikeastaan koskaan jos mulla ei olis lapsia. Haluan kuitenkin opettaa ja tehdä lasten kanssa sellaisiakin asioita mistä itse en niin perusta, eli esimerkiksi juuri käydä metsässä. Kohta kyllä tulee ongelmia kun mua pyydetään kertomaan mikä mikäkin puu ja kasvi on... Toivottavasti mummo opettaa lapsia niin hyvin että ne voi sitten opettaa mua! =D En sano ettenkö viihtyisi metsässä ja luonnossa, siellä kyllä tulee rauhoituttua ihan eri tavalla, ja se hiljaisuus on ihanaa. Mutta jos pitäisi valita metsän ja täpötäyden ostoskeskuksen väliltä, arvaatte varmaan kumman valitsisin...

Entä te?

perjantai 27. helmikuuta 2015

Videopostaus

Tein eilen lasten päiväuniaikana teille pienen videotervehdyksen. Jos toi video ei näy tossa alla, niin TÄSSÄ suora linkki YouTubeen, pitäisi näkyä sitten sieltä. Videota katsoessani tuli taas sellainen olo että en tee hetkeen videota kun ei oikein näytä luonnistuvan, mutta menkööt nyt tämän kerran... Tykkään kyllä tehdä videoita ja höpötellä vaikka mitä, mutta lopputulokseen en koskaan oo tyytyväinen. Aloituskuvakin on todella viehättävä ja imarteleva...


Tässä vielä pari kuvaa Kaksplussasta jossa Linnea on:
Tää viikko on mennyt ihan älyttömän nopeasti, nyt on taas jo perjantai, ja hyvä niin.
Hyvää viikonloppua kaikille!

Onko teillä ehdotuksia videopostauksiin?

torstai 26. helmikuuta 2015

Kokemuksia Emmaljungan Super Vikingeistä

Yhteistyössä Lastentarvike.

Me ostettiin uudet rattaat (linkki postaukseen) vähän yli kaksi viikkoa sitten. Nyt on kyllä säät vaihdelleet sen verran tiuhaan tässä muutaman viikon aikana, että on kokemusta miten rattaat kulkee lumessa, loskasohjossa, jäätyneessä loskassa ja ihan paljaalla maalla. Vaihtelevat säät tuli siis kuin tilauksesta, pääsenpäs siis kertomaan teille miten on rattaat kulkeneet kun on ollut suht arveluttavat olosuhteet...

Ensinnäkin, meillä on ollut yhteensä kuudet rattaat tässä vähän yli kahden vuoden aikana; Britaxin yhdistelmät, Emmaljungan Scooterit, Brion Singit, EasyWalkerin tuplat ja Phil&Tedsit sisaristuimeilla, eli kokemusta monenlaisista rattaista todellakin on. Nyt päätettiin että myydään jäljellä olevat, eli EasyWalkerit ja Phil&Tedsit, ja ostetaan sellaiset rattaat joilla tullaan rullaamaan siihen saakka kun rattaita meidän perheessä tarvitaan. Rattaiden tuli olla kevyet, kapeat, käännettävällä istuinosalla, seisomalautamahdollisuudella, ilmakumeilla ja kääntyvillä eturenkailla. Niitä kaikkea oli onneksi rattaat joihin olin ihastunut jo vähän aikaa sitten, eli nämä kyseessä olevat Super Vikingit. 

Kaikkea edellä mainittua nämä rattaat onkin oikeasti olleet käytön perusteella, enkä ole pahemmin keksinyt mitään vikaa niistä. Turvavyösysteemi tuntui ehkä vähän hankalalta aluksia, mutta siihenkin olen jo tottunut. Rattaat vie myös aika paljon tilaa takakontista (riippuu kontista, jep, mutta muihin meidän rattaisiin verrattuna), mutta tiukan paikan tullen noista saa irrottettua renkaat tosi helposti. Seisomalaudan ollessa paikoillaan, on työntäjän käveltävä kädet aika ojossa, muuten jalat kolisee koko ajan lautaa vasten. Luulen kyllä että sama ongelma on kaikissa rattaissa joissa on seisomalauta, vai onko? Seisomalauta on muuten ollut ihan sairaan hyvä muuten! Se tulee mukana todella sulavasti, ja Eemil ihan oikeasti tykkää seistä siinä. Ainut ongelma on se, että Linnean naama on kiusausetäisyydellä, mutta onneksi istuimen voi kääntää tiukan paikan tullen. Eemilillekin jää vielä rutkasti tilaa seistä ratasosan ja aisan välissä vaikka istuin onkin käännetty.


Ihan oikeasti, mä uskon todella vahvasti että nää tulee olemaan meidän viimeiset rattaat. TÄYDELLISET! Mä odotan aina innolla sitä että mennään ulkoilemaan ja pääsen työntelemään noita rattaita. Noi menee hyvin lumessa ja loskasohjossa, ja seisomalautakin tulee mukana, mikä oli mulle oikeasti yllätys. Rattaat on ketterät ja kevyet, mutta silti tosi tukevat. Ilmakumipyörät oli tosi hyvä valinta, kyyti on pehmeämpi ja renkaat mukailee maastoa. Toi kuomu on myös mahtava, sellaista ei ole ennen meidän omistamissa rattaissa ollutkaan. Sen saa laskettua kunnolla alas tarpeen tullen, eikä ylimääräisiä vaunusuojia edes välttämättä tarvita. Kuomun saa vaihdettua eriväriseksi jos tahtoo, ja voisin jonkun kirkkaanvärisen siihen kesäksi ostaakin... Yksi mainittava hyvä puoli on myös se, että lapsen edessä olevan palkin saa nostettua pois edestä, joten lapsi on helppo laittaa kyytiin, eikä istuosa mene kenkien takia likaiseksi. Kaikin puolin todella hyvät ja kätevät rattaat, ylivoimaisesti parhaat mitä meillä on koskaan ollut.


Jos kiinnostuitte enemmänkin, niin Latentarvikkeen sivuilta löytyy todella kattava paketti kyseisistä rattaista. 
Sieltä löytyy enemmän faktoja ominaisuuksista ja muunneltavuudesta. 

tiistai 24. helmikuuta 2015

Ihana uusi takki

Ostin viikonloppuna itselleni tosta vaan uuden takin. "Tosta vaan" sen takia, että mä en periaattessa tarvinnut edes uutta takkia, eli sellaisen osto ei ollut suunnitelmissa. Yleensä kyllä ostelen vaatteita tarpeeseen ennemmin kuin haluun. Oon vaatteiden suhteen samanlainen kuin meikkien - ostan silloin kun oikeasti tarvitsen, tai kun vanha vastaava on mennyt rikki tai jäänyt pieneksi yms. Nyt kuitenkin mä en vaan voinut kävellä ONLYstä tyhjin käsin kun takki tuli vastaan. Tai kävelin mä ekalla kerralla, mutta sitten palasin takaisin.

Aurinkolasit - Rayban
Huivi -H&M
Takki - ONLY
Housut - Seppälä
Kengät - Vagabond
Laukku - Mango 
Kello - Guess

Toi näyttää vähän vaaleanpunaiselta kuvissa, mutta tossa alla olevassa kuvassa väri on lähempänä totuutta, eli vähän persikkainen. Juuri ihana kevääseen! Samalla reissulla ostin myös mustat vahapintaiset housut koska vanhat jäi pieneksi ja oli muutenkin todella kulahtaneet. Tekisi mieli ostella kunnolla kevätvaatteita, varsinkin kun oon nyt ns. löytänyt vihdoin oman tyylini, mutta harmi vaan että raha ei kasva puussa! Tukastakin tykkään edelleen, mulla on kevyt ja KAUNIS olo. Tunnen itseni kauniimmaksi kuin pitkällä tukalla. Se kertoo siitä että leikkaus oli oikea päätös, hyvä että tein sen. 

Käärin hihat ja laitoin revityt farkut jalkaani niin asu ei ollut liian "tätimäinen" ja siisti.

Oltiin eilen siellä elokuvissa katsomassa Risto Räppääjä ja Sevillan saituri. Se oli Eemilin eka kerta elokuvissa, ja alku ei ollut lupaava; kun päästiin paikoillemme istumaan, alkoi herran alahuuli väpättää ja hän halusi kuulemma kotiin... Me ei kuitenkaan lähdetty kotiin, vaan odotettiin että elokuva alkaa. Heti kun valkokankaalla alkoi tapahtua, loppui huulen väpätys ja Eemil alkoi katsomaan elokuvaa enemmän ja vähemmän innoissaan. Leffa kesti 1h15min ja Eemil jaksoi istua sen koko ajan ilman minkäänlaisia ongelmia. Välillä hän sanoi että "mennään kotiin" kun oli vähän tylsempi kohtaus menossa, mutta ei sen kummempaa. Leffa itsessään oli mun mielestä huonompi kuin edeltäjänsä, mitä nyt niitä oon sivusilmällä katsonut. Lauluja ja tapahtumaa oli paljon vähemmän. Jotenkin se oli tylsä, mutta oli kiva viedä poika elokuviin ekaa kertaa, joten se ei ollut se pääasia.


Joko olette ostelleet kevätvaatteita? 
Koska teidän lapset on olleet ekan kerran elokuvissa?

maanantai 23. helmikuuta 2015

Kirjastossa

Tänään oltiin kirjastossa Inkan ja Justuksen kanssa. Meidän yhden kaverin ja hänen lapsensa piti tulla mukaan myös, mutta he joutuivat perumaan kun tyttö sairastui. Paranemisia H:lle<3 Hirveesti on nyt lapsia ja aikuisiakin ollut sairaana. Kunhan kevät alkaa kunnolla niin luulisi sairasteluidenkin loppuvan. Mä kyllä toivon että meidän lapset on nyt sairastelleet koko vuoden edestä, huh, onneksi se on nyt ainakin toistaiseksi ohi.


Tässä kaupungissa on iso ja hieno kirjasto. Lapsille on oma puoli luonnollisesti. Hirveästi mielenkiintoisia kirjoja lapsille. Eemil on aina tykännyt kirjoista, ihan pienestä asti. Mä luen todella harvoin "aikuisten kirjoja", mutta tottakai Eemilille tulee luettua päivittäin jotain. Ajattelinkin että voitais ainakin kerran kuussa käydä kirjastossa. Nyt ei lainattu mitään, mutta ens kerralla vois jo lainatakin. Kiva kun Eemilkin on jo niin "iso poika", että sen kanssa voi tehdä kaikkea tollaista.

Hänen kanssaan voi tietysti myös vaikka hän onkin vauva... Näytti kirjat kiinnostavan! Yleensä kun ollaan jossain liikenteessä, Linnea nukkuu useimmiten, mutta tällä kertaa aamu-unet nukuttiin normaalia aiemmin. Ihan kiva että hänkin pystyy osallistumaan joskus johonkin! L nukkuu enää harvoin aamu-unet, mutta päiväunet on edelleen 12-16. Me aina joudutaan herättää Linnea neljältä, muuten nukkuis varmaan lähemmäs kuuteen. Yötkin on nyt rauhoittuneet kaikkien osalta, onneksi.

Kirjastolla järjestetään satutunteja ja näytetään elokuvia pari kertaa kuussa. Ajattelin että voisin joskus viedä Eemilin, mutta sinne ei Linneaa voi ottaa ainakaan vielä. Eemil jaksaa jo istua ja katsoa ja kuunnella elokuvaa ja satuja jonkin aikaa, Linnea tietenkään ei. Me ollaan menossa tänään Pietin ja Eemilin kanssa katsomaan Risto Räppääjä ja Sevillan saituri ihan elokuvateatteriin, katsotaan kuinka kauan jaksaa istua :D Kotona hän on katsonut kaikki Risto Räppääjät kokonaan liikahtamatta paikaltaan, se on ihan lemppari. 

Tämä herra tässä ei hirveästi kirjoista kiinnostunut... RIIVIÖ!

Siellä oli meidän kanssa hetken aikaa samaa aikaa päiväkotiryhmä. Ryhmän pojat istuivat tossa vihreällä penkillä, ja samantien kun he lähtivät Eemil kiipesi siihen istumaan. "Iso poika istu tässä. Eemi on iso poika." Joka päivä mä ihmettelen kuinka toi poika kasvaa silmissä ja puhe kehittyy ja kehittyy hurjaa vauhtia! Toisaalta ihanaa kun hänestä tulee koko ajan omatoimisempi, mutta toisaalta ihan todella haikeeta. Oli kiva käydä kirjastossa ja tehdä jotain normaalista poikkeavaa. Aina ei jaksa mennä vaan puistoon.

Mitä kaikkea te touhuatte lasten kanssa päivisin ulkoilun lisäksi?

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Ruokapäiväkirja 16.-22.2

Multa pyydettiin aikoja sitten ruokapäiväkirjapostausta, ja nyt vihdoin sain sen toteutettua. Mä en hirveästi vahdi mitä syön, paitsi välttelen herkkuja arkisin. Mun syömisissä olis vielä parantamisen varaa rutkasti, mutta näillä ollaan nyt hetki menty. Mä syön säännöllisesti, tasaisin väliajoin, ja se on tärkein muutos mikä mun ruokailutottumuksiin on nyt tullut tässä about puolen vuoden aikana. Tämä viikko oli hyvin tyypillinen viikko ruokailujen suhteen, paitsi yleensä meillä ei kyllä ole makaronilaatikon jälkeen seuraavana päivänä jauhelihaa ja makaronia =D

Järjestys on tämä: Aamupala, lounas, välipala(jos sellainen on), illallinen ja iltapala.
Vettä juon jokaisen aterian yhteydessä noin 3-4desiä, ja väleissäkin juon usein sen määrän. 

Maanantai
- Puuro jossa banaani seassa, vesi
- Kanasalaatti,vesi
- Kreikkalainen sitruunajugurtti, vesi
- Makaronilaatikkoa, vesi
- Kaksi ruisleipää leipää, toisessa normaalit päälliset, toisessa graavilohta, maito

Tiistai
- Puuro, banaania seassa, vesi
- Kanasalaatti, vesi
- Pala pannaria... Lasillinen tuoremehua
- Kiivi
- Makaronilaatikkoa, kurkkua, vesi
- Kaksi ruisleipää, päällä kaksi keitettyä munaa

Keskiviikko
- Kuntosalilta saatu proteiinijuoma (oli muuten helkkarin hyvää), omena, vesi
- Jauhelihaa, kukkakaalia, parsakaalia ja porkkanaa, pannaria yksi pala, tuoremehua lasillinen
- Banaani, vettä
- Palautusjuoma salin jälkeen
- Makaronia ja jauhelihaa, vihanneksia
- Kaksi ruisleipää, paistetut kananmunat päällä

Torstai
- Weetapix 2kpl maidon kanssa, mehua ja vettä lasilliset
- Kanaa kookosmaito kastikkeessa, nuudeleita, vesi
- Proteiinipatukka, kaksi kiiviä, vesi
- Kaatuneet vihannekset, eli ne mitä kulhoon jäi...
- Linnean puuronjämät
-Ruisleipä jossa päällä tonnikalaa ja juustoa, vesi

Perjantai
- Banaanipuuro, vesi
- Kanakastike, nuudelit, salaatti, vesi
- Sienisalaattia, vihersalaattia, pala patonkia
-Lehtipihvi, sipulia, pekonia, ranskalaisia, smetanaa, vettä
- Suklaalevy ja Mountain Dew -limu
Lauantai
- Kaurahiutaleita ja maitoa (NAM!!!)
- Palkkari salin jälkeen
- Kanaa ja salaattia, vettä
- Donitsi ja jääkahvi
- Muutama kalja ennen baaria, kaksi Virtasta baarissa, joku shotti
- Big mac -hampurilainen pilkun jälkeen

Sunnuntai
- Särkylääke ja paljon vettä
- Kalaa, perunamuussia ja salaattia
- Banaani
- Uunimakkaraa ja ranskalaisia, fetasalaattia
- Smoothie ja proteiinijuoma

Niinkun näkyy, viikonloppuna tuli vähän herkuteltua. Normaalisti en syö ENKÄ VARSINKAAN JUO noin paljoa "ylimääräistä" viikonloppuisin, ja pysyn aikalailla aina normaalissa ruokarytmissä, mutta siihen päälle sitten saatan herkutella jonkin verran. Mä en hirveästi syö makeeta, joskus levyn suklaata, karkkia en juuri koskaan. Mä rakastan roskaruokaa; pizzaa, kebabia, hamppareita - kaikkea rasvaista! Mulla ei ole silti mitään ongelmia pysyä niistä loitolla. Kerran viikossa syödään yleensä esimerkiksi Hesessä.

Miten te syötte? 
Onko yksi vai useampi herkkupäivä?

perjantai 20. helmikuuta 2015

Uudet kynnet

Kävin viime viikolla jo toisen kerran laitattamassa kynnet mun "uudessa" kynsipaikassani. Mä kävin siellä jo aikoja sitten muutaman vuoden mutta kokeilin hetken ajan muiden tekemiä kynsiä. Ne ei kuitenkaan olleet sellaiset kun halusin joten vaihdoin samaan tuttuun ja turvalliseen, ja ihmeitä saa tapahtua että vaihtaisin enää koskaan mihinkään muualle! Nytkin viime huollosta oli jo viisi viikkoa, eikä merkkiäkään että yksikään olisi lähdössä irti, tai edes repsottaisi mihinkään suuntaan. Jes, just tätä mä halusin, on inhottavaa kun joutuu "varomaan" kynsiään, ja nämä ei kyllä ihan helpolla naksahda poikki.

Tällä kertaa menin mukavuusalueen ulkopuolelle ja otin jotain muuta väriä kuin pinkkiä! Keskareissa ja nimettömissä on ruskea-kultaista hilettä, muut kynnet on valkoisia ja etusormissa on timanttirivit. Tykkään näistä tosi paljon, mutta olisi pitänyt ottaa hopeaa glitteriä eikä kultaista. Mua häiritsee ihan hirveästi se kuinka hopea ja kulta riitelee keskenään kun käytän kuitenkin vain ja ainoastaan hopeisia ja valkokultaisia sormuksia... Nyt ollaankin sit menty viikko ilman sormuksia! Ensi kerralla oon viisaampi, enkä ota enää kultaa kynsiini :D Tiedän jo minkälaiset aion ottaa seuravaalla kerralla!

Mun kynsipaikassa on teille lukijoille vielä viikon verran tarjous, jolla saa rakennekynnet 55 eurolla!

torstai 19. helmikuuta 2015

Mun lapset ei enää nuku!!!

Eemil heräili vauva-aikana joskus öisin, mutta jo alle vuoden ikäisenä yöheräilyt loppui kokonaan. Linnea ei ole heräillyt oikeastaan ikinä öisin, joitain satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Eli me ollaan saatu nukkua hyvin yöt jo todella pitkän aikaa. Se on tietysti vaikuttanut jaksamiseen ja vireystasoon. Meidän vauva- ja pikkulapsiarki ei oo tuntunut todellakaan miltään rankalta, mitä tulee muihin joilla on suht samanikäisiä lapsia kuin meillläkin. Mä tosiaan ajattelin ettei mikään heräily tai vaikeudet nukkumisen suhteen voi alkaa enää, onhan lapset jo sen ikäisiä... Toisin kävi.

Kaikki alkoi siitä kun Eemil kipeänä ollessaan nukkuin meidän vieressä muutaman yön. Siitä eteenpäin poika tuli meidän viereen muutamana yönä siihen saakka kun mä tein sille stopin. Mä en pysty nukkua jos vieressä pyöritään koko ajan... Alettiin siis aina taluttaa Eemil omaan sänkyynsä öisin. Jo illat oli kamalaa taistelua, öistä puhumattakaan... Yhtenä yönä show kesti KAKSI TUNTIA! Linneahan siinä tietenkin heräili siihen riehumiseen, ja ilmeisesti siitä on nyt jäänyt päälle yöheräilyt hänelläkin...

Eemilille oli ilmeisesti kova paikka se, kun Linnea siirrettiin hänen huoneeseensa nukkumaan, ja saa joka ilta raivarin ja sanoo että vauva pitää viedä pois "hänen" huoneestaan... HOHHOIJAA! Ja niinhän mä en tietenkään tee, ihan periaatteen takia. Täällä ei kaksivuotias sanele nukkumapaikkoja, niin se vaan menee. Nyt kumpikin lapsi on muutamana iltana nukahtanut tonne samaan huoneeseen suht samaan aikaan, vähän on itkuja itketty ja vinkumisia vinguttu, mutta kuitenkin. Eemil saattaa tulla 20-50 kertaa sängystä pois, mutta ollaan sen suhteen ehdottomia ja periksiantamattomia. Alle puolessa tunnissa ne on jo olleet unessa, mikä on kuitenkin suht lyhyt aika kun on kyse kahdesta pienestä lapsesta samassa huoneessa. Eemil herää yöllä ja saattaa pari kertaa yrittää tulla meidän viereen, mutta vien sen aina takas, ja omaan sänkyynsä hän aina meneekin ilman huutoa ja nukahtaa sinne. Onneksi sen asian suhteen ei ainakaan tällä hetkellä ole enää ongelmaa. Jos vauva herää yöllä, otan sen sängystä syliini ja hän on nukahtanut siihen oikeastaan heti, siitä sitten lasken sänkyyn. Pakko tehdä noin, muuten Eemil taas herää sitten vauvan huutoon... Eli muutamana yönä täällä on herätty yhteensä 5-7 kertaa. Siihen päälle sitten vanhemman lapsen päivittäinen kiukuttelu. AVOT.

Tää on ollut melkeinpä ensimmäinen kerta kun lapset ei toimi mun/meidän tahdon mukaan tämmöisessä isommassa jutussa. Mä oon ihan kamala kontrollifriikki, ja haluan että mun lapsilla ja meillä on tarkat rytmit joka päivä. Tämmönen heräily-hulabaloo joka ikinen ilta ja yö ei sovi mitenkään mun pirtaan!!! Tiedän kyllä (nyt viimeistään) etten voi ohjailla lapsiani jokaisessa asiassa, enkä voi sanella kaikkea valmiiksi, mutta kyllähän tämä nyt hermoja vie. Mutta toisaalta, ehkä tämä myös tekee hyvää. Pieni hermojen koettelu ja rutiinien ja rytmien rikkominen voi tehdäkin ihan hyvää, ehkei tässä kohta enää ollakaan niin ehdottomia joka asiassa. Ja eihän me mitään sotilaita yritetäkään kasvattaa, vaikka siitä joskus vitsailenkin... Järjestys pitää pysyä silti, oli kyse mistä tahansa asiasta.

Että sellasta! Oli aivan pakko kirjoittaa vähän fiiliksiä ja tätä tilannetta ylös, sillä on yllättävän terapeuttinen vaikutus. Tarkoitus ei ole valittaa pelkästään, vaan kertoa joskus näitä negatiivisempiakin puolia meidän elämästä, niitäkin kun löytyy. 

Kaikesta huolimatta mulla on kaksi maailman ihaninta, rakkainta ja kauneinta lasta. Oon kiitollinen niistä joka ikinen päivä.

Luottomeikkini

Oon ollut aina tosi huono meikkaamaan ja ostamaan meikkejä itselleni. Mulla on tällä hetkellä sama kajaali kun amiksen ekalla, tosi kiva... Ostan meikkejä oikeastaan vaan sillon kun joku loppuu, esim. ripsiväri tai kulmageeli. Mun arkimeikkiin tulee mineraalimeikkivoide ja aurinkopuuteri, ripsari, ja kulmageeli ja -kynä. Meikkaan yleensä alle viidessä minuutissa, eli en käytä siihen aikaa paljonkaan varsinkaan arkisin. Viikonloppuisin tulee meikattua enemmän, ja silloin kun on joku tärkeä meno. Vaikken arkisin käytäkään meikkaamiseen paljoa aikaa, on se silti mulle tosi tärkeetä. En mene mielelläni yhtään minnekään ilman meikkiä, mutten ala meikkaamaan esimerkiksi kuntosalille jos menen heti aamusta. Ilman meikkiä ollessani välttelen muiden katseita ja häpeän itseäni. En näytä kovinkaan erilaiselta ilman meikkiä, mutta kyllä tämä naama hieman ehostusta vaatii joka päivä.

Oon käyttänyt tosi kauan tota Million Lashes -ripsaria, ja oon ollut siihen tosi tyytyväinen. Ei ole ollut tarvetta hankkia tai testata uutta, mutta kun Kaksplussan bloggaajatapahtumasta saatiin L'orealilta lahjapussukka jostä löytyi mm. tuo ripsari, oli ihan pakko kokeilla, ja niin löysin mun toisen lempiripsarini! Tolla Sensationalilla saa ehkä vähän näyttävämmät ripset, eli se on ainakin tällä hetkellä kärjessä... Ilmeisesti joku uutuus, koska huomasin että tota mainostetaan telkkarissa aika paljon.

Sitten mennään meikkipohjaan! Jos pitäisi valita vain yksi meikki jota kasvoilleen laittaa, valitsisin tämän. Kyseessä on BareMineralsin meikkipohja. BareMineralsin meikit pohjautuu 100% luonnollisiin mineraaleihin, eli toi ei esimerkiksi tuki ihohuokosia, joka taas johti siihen että ainakin mun iho on parantunut ton käytön myötä hirveästi. Ja samaa sanoi Inka. Oon käyttänyt myös tota jo varmaan viisi vuotta, yhtä meikkivoidekokeilua lukuunottamatta, enkä ihan heti ole vaihtamassa. Suosittelen tätä todella lämpimästi ihan kaikille! Myös ikääntyneelle iholle toi on hyvä, koska meikki ei keräänny juonteisiin ja ryppyihin. Maksaa paikasta riippuen 45-50e, mutta on todella riittoisa.

Tällä hetkellä kulmiini laitan Rimmelin kulmakynää ja Lumenen kulmageeliä. Pitäisi löytää joku uusi meikki kulmiin, tuntuu ettei nää enää toimi mulle, tai lopputulos ei ole toivotunlainen.

Mun lempparihuulipunat! Maybelline merkkisiä ovat muistaakseni. Tykkään noiden punien ei-huulipunamaisuudesta. Varsinkin toi korallin värinen on mun suosikki, ja sitä on mennyt jo monen monta putkiloa! Ruskettuneessa naamassa näyttää ihanalta, ja hampaat näyttää valkoisemmilta. Käytän tota melkein päivittäin. Mitä enemmän laittaa, sitä tummempaa se on, eli sopii moneen tilaisuuteen.

Mun on aivan pakko putsata meikit joka ikinen ilta. Oon nukkunut meikit naamassa elämäni aikana ehkä kaksi kertaa, ja nekin kerrat on olleet joskus teininä kun oon palannut illanvietosta ja sänky on ollut hieman kutsuvampi kuin vessan lavuaari... Nykyään mä pesen meikit aina, ja käytän siihen Dermosilin puhdistusvaahtoa. Dermosilin kasvorasva on muuten tosi hyvää meikin alle - imeytyy nopeasti, ei tahmaa, kosteuttaa hyvin ja tuoksuu hyvälle!

Löytyykö samoja luottomeikkejä?
Minkälaisia meikkaajia te olette?