keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kinuskilla

Mummo tuli käväsemään kotona, ja halusi heti Eemilin sinne yöksi ja täksi päiväksi. Mikäs siinä, Eemil viihtyy niin hyvin mummon kanssa, ja toisinpäin. Niillä kahdella on kyllä aivan mahtava suhde keskenään, ja uskon että se paranee vaan kunhan herra kasvaa ja alkaa juttelemaan. Kaksi höseltäjää =D Ihanaa että Eemilin elämässä on muitakin luotettavia aikuisia kun vaan omat vanhemmat. Oon tästä jo satoja kertoja kirjoittanutkin, mutta musta se vaan on niin mieletön rikkaus =) 
Minä sain siis viettää aamupäivän tyttäreni kanssa kaksin. Kyllä sitä ihan erilailla keskittyy tohon vauvaan kun ei ole Eemil kotona... Vaikkei Eemil nyt koko ajan huomiota hae/tarvitsekaan, on se silti ihan erilaista saada pidellä vauvaa sylissä kiirettömästi muutenkin kun silloin kun syöttää, ja seurustella ja leperrellä tolle sulosuudelle ihan ilman hoppua mihinkään =) Välillä ihan käy sääliksi kun vauvalle jää niin vähän aikaa, ja mä kun luulin raskaana ollessani että se tulee menemään ihan toisinpäin! 
Puolilta päivin lähdettiin Linnean kummitädin kanssa käymään Kellokoskella kahvilassa nimeltä Kinuskilla. Voisin sanoa että parasta jääkahvia mitä oon koskaan maistanut! Robert''s Coffeen jäälatte jää kakkoseksi. Ja on muuten ihan kiva vaihtelu sille Batterylle... 
Lapseni kummitäti, Annika, on yksi niitä ihmisiä joita ehkä vähän ihailen. Niin kaunis, tyyni, hillitty, mutta kuitenkin aika räiskyvä kun sille päälle sattuu... Tuleepa mieleen meidän kolme kesää sitten tekemä extempore baarireissu Tampereelle... Paljon on asiat muuttuneet siitä, ei voi muuta sanoa. Oon aika onnellinen että mun tyttärellä on tollanen kummitäti. Varmasti paras kummitäti mitä Linnealla voi olla. Tai no, jaetulla ykkössijalla tietenkin.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kuulumisia reaaliajassa kerrankin!!!

Hei jee, pääsin heti toteuttamaan sen että kirjoitttelen enemmän extempore -postauksia! Toivotaan että en tule häirityksi ennen kun pääsen tämän julkaisemaan... Linnea nukkuu vielä yöunia, ja Eemil katselee Muumeja tossa vieressä. Siitä on tullut aikamoinen Muumifani! Tai oikeastaan Miimifani... =D Tuntuuko musta vaan siltä, vai onko noita Muumijuttuja nyt kaupoissa ja kaikkialla jotenkin enemmän kun ennen? Saattaa toki olla että mä kiinnitän niihin nyt enemmän huomiota kun meillä asuu pieni "Miimi". 9.8 me mennään Muumimaailmaan, ja luulen että Eemil on aika ihmeissään siellä!

Eilen lähdettiin jo yhdeksältä liikenteeseen kun hain Pietille Crocsit (...) Lidlistä... Samalla reissulla käytiin puistossa jossa mä olen pienenä leikkinyt, sekä kirpparilla. Mun ystävä tosta naapurista oli mukana lastensa kanssa. Linnea sai kirpparilla raivarin, joten mun kiertely jäi vähäiseksi. Siellä oli kyllä ihan älyttömän kuuma ja tunkkainen ilma, joten ei siellä olis kauaa siltikään jaksanut pyöriä. Enkä mä kirppiksiltä yleensä mitään löydäkään. Saattaa olla että oon liian nirso, tiedä sitten.
On muuten ollut nyt aika kuumia päiviä. Mä en yleensä hikoile koskaan, mutta nyt on kyllä hiki virrannut! Toi mun Ginasta ostamani mekko on ollut aika kiva näillä ilmoilla. Noi sandaalit on mun jalassa koko ajan, sopii muuten asuun kun asuun ja noilla on oikeesti tosi hyvä kävellä! Tukka on aina nutturalla tai ponnarilla koska muuten mä läkähdyn tän pehkon alle, ja saapahan olkapäät aurinkoa! Ja kun käyttää aurinkolaseja niin ei tarvitse edes meikata! Silti kun näitä kuvia katselee, näytän mä aika huolitellulta, vaikka itse sanonkin =) Helppo kesätyyli! 

Mekko - Gina Tricot
Kengät - Seppälä 
Laukku - Virosta (?)
Koru - Prisma 
Aurinkolasit - H&M

Linnea nauttii kesäpäivistä nukkumalla. Edelleen toi pikkulikka nukkuu suurimman osan vuorokaudesta. 
Me ostettiin muuten uudet rattaat! Noi on Phil&Teds Sportit, ja ainakin näin parin käyttökerran jälkeen vaikuttaa aika näppäriltä =) Meillä on edelleen ne EasyWalkerit, enkä aio luopua niistä ihan vielä. Eemilin selkänojaa ei saa alas noissa Phil&Tedseissä kun vauva on tuolla alhaalla, joten herra ei voi nukkua noissa kunnolla jos tarvetta tulee. Noi on vähän niinkun kakkosrattaina nyt meillä. Kaupoilla yms. on tosi kätevät, mutta kyllä mä ulkoillessa noita Easywalkereita käytän vielä kun vauva on kopassa. Yllättävän muuntautumiskykyiset noi rattaat kyllä on! Katsokaa vaikka! Pieti ei käsitä miksi pitää olla kahdet rattaat, eikä siis pidäkään, mutta onhan se kiva kun on valinnanvaraa =)

Me lähdetään nyt tohon kotipihalle läkähtymään. Eemil on herännyt tänään jo kuudelta, ja nyt on pakko alkaa tekemään jotain tai mä nukahdan pystyyn! Ihanaa kesäpäivää kaikille <3 

29.7.2012-?

Kaksi vuotta sitten, päivälleen, aloin piitkän harkinnan jälkeen kirjoittamaan blogia. Oon ollut onnellinen päätöksestä alkaa kirjoittamaan omaa blogia. Jotenkin aina muiden blogeja lukiessa tuli sellainen tunne, että "mäkin haluan!", ja halusin jakaa asioita muille. Oon myös katunut sitä päätöstä pari kertaa. Ei ole kiva kun tekee google-haun omalla nimellään, ja ruudulle lävähtää "kaikki" parin viime vuoden kuvat ja tarinat. Tai enhän mä nyt toki kaikkea täällä kerro tai jaa, mutta monella on ilmeisesti vähän sellainen mielikuva... Se ei ole kuitenkaan totuus. On paljon asioita joita mä en täällä blogissa kerro tai näytä. Mä haluan jakaa täällä positiivisia ja kauniita asioita ja ajatuksia, ja mun korviin onkin muutaman kerran kantautunut että en vaikuta aidolta näiden postausten perusteella. Niin on sanonu siis ihmiset jotka mua ei oikeasti tunne. Luulen että sellanen mielikuva syntyy sen takia koska jaan täällä asiat jotka on "ah, niin ihania, suloisia, kauniita, mahtavia" yms. ja kerron paljon siitä mitä ollaan tehty ja ostettu. Eihän kenenkään elämä ole sellaista koko ajan. Meilläkin on riitoja (lähiaikoina enemmän kun ikinä...), meilläkin on sekaista kotona (hyvin harvoin tosin), en näytä aina siltä kun näytän kuvissa joita lisään itsestäni, meidänkin lapset itkee ja huutaa, mä olen väsynyt välillä, mutta mä haluan pitää tän blogin (ainakin pääosin) positiivisena paikkana. Haluan lukea täältä vuosien päästä kivoista jutuista enkä niistä riidoista. Eikä niitä mun mielestä tarvitsekaan jakaa.
Kylläpä tää postaus alkoi negatiivisesti, mutta se ei ollut tarkoitukseni ollenkaan =) Sain mun ystävältä idean kertoa vähän miten olen muuttunut bloggaajana, ja miten mun blogi on muuttunut. Päätinpä sitten tehdä sen nyt, kun kaksi vuotta bloggaamista on täynnä. Mikäs sen parempi ajankohta... Tämä blogi on muuttunut hurjasti. aluksi otin kuvat mun iPhone 4:lla, eikä laatu ollut ollenkaan kehuttavaa... Nyt, muutaman kameran jälkeen, mulla on Olympus Pen, jolla saa aivan mielettömän tarkkoja ja hyviä kuvia! En voisi olla tyytyväisempi. Ennen kirjoitin paljon enemmän päiväkirjamaisempia postauksia, ja kerroinkin paljon paljon enemmän meidän elämästä. Kun lukijoita tulee lisää, kasvaa paineet ja kirjoitustyyli muuttuu. Ainakin mulla kävi niin, vaikkei mulla nyt sen suurempaa lukijakuntaa olekaan. Sitä alkaa miettimään mitä haluaa jakaa elämästää tuntemattomille ihmisille, ja mitä ei... Oon myös kohdannut ennakkoluuloja liittyen itseeni blogin aloittamisen jälkeen. Tottakai sitä muodostaa ihmisestä kuvan jos lukee blogia, ja saattaa yllättyä kun tapaakin henkilön oikeasti ja tutustuu tähän. Kerran joku sanoi mulle "sä ootkin ihan kiva" =D Silloin nauratti.

Haluaisin kirjoittaa enemmän päiväkirjamaisesti, mutta totuus on, että en kerkeä. En millään kerkeä ottamaan kuvia joka päivä, muokkaamaan niitä joka päivä, enkä kerkeä myöskään kirjoittaa päivistämme joka päivä. En kerkeä avaamaan bloggeria joka pävä, enkä edes joka toinen. En edes joka kolmas, vaikka kuinka haluaisin. Oon "syyllistynyt" tässä nyt oikeastaan viimeisen kahden kuukauden aikana siihen, että kirjoitan ns. täytepostauksia valmiiksi kun aikaa on, ja ajastelen niitä sitten seuraavaksi viikoksi. Jos totta puhutaan, mun blogi oli parempi vielä vuosi sitten. Otan tästä välillä aikamoista stressiä, vaikka tää on kivaa mun mielestä. Mun lempihommaa! Haluaisin kirjoittaa tänään tästä päivästä, ylihuomenna ylihuomisesta, ja niin edelleen, mutten kerkeä. Oonkin tässä ajatellut että alkaisin panostamaan enemmän laatuun kuin määrään. Aloin ajattelemaan tätä asiaa kun Pieti sanoi että sellaiset extempore -postaukset on kivempia, ja niinhän ne mustakin on. Niitä on helpompi ja kivempi kirjoittaakin! Tälläkin hetkellä on niin ihanaa vaan kirjoittaa mitä mieleen tulee sen kummemmin ajattelematta. Eli tulevaisuudessa blogin tyyli tulee ehkä vähän muuttumaan, ainakin kirjoittajan mielestä parempaan suuntaan. Postauksia ei ehkä enää tule joka päivä, mutta ne ovat sitäkin parempia! Ei se määrä vaan se laatu, sanon minä! Toivotaan että pääsen toteuttamaan tämän, eikä jää vaan puheeksi... Mitä mieltä te lukijat olette tästä asiasta?
Kun aloin kirjoittamaan blogia, olin 21-vuotias ja odotin Eemiliä. Me oltiin just muutettu vasta valmistuneeseen kerrostalokaksioon, ja olin oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Tehtiin Pietin kanssa asioita kahdestaan, eikä meillä ollut huolen häivää, saati mitään rytmiä elämässä. Nyt oon 23-vuotias kahden lapsen äiti, edelleenkin tyytyväinen elämääni. Sekä onnellinen. Nykyään on huoliakin jonkin verran, ja meidän elämä on aika rytmitettyä lasten myötä. Mutta ei liian, ei ainakaan mun mielestä. Paljon on muuttunut tässä kahdessa vuodessa, mutta paljon on myös pysynyt samana. Mulle on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana todella paljon, meidän perhe on kasvanut kahdella henkilöllä, musta on tullut äiti. Oon suvaitsevaisempi ja tyytyväisempi itseeni ja elämääni ylipäätänsä, kuin ikinä oon ollut. Sekä ulkoisesti että sisäisesti. Oon pikkuhiljaa alkanut löytämään omaa persoonallisuuttani, ja tiedän nyt paremmin kuka mä olen ja mitä mä haluan kuin esimerkiksi pari vuotta sitten.

Tää blogi on antanut mulle ihan hirveästi! Oon jopa saanut uusia kavereita tämän kautta. On vaikea kuvailla sanoin kuinka hienoa on pitää omaa blogia. Mulla on ihanat lukijat, ne tekee tän blogin. Ilman teitä ei olis tätä blogia. Tai olis ehkä, muttei samanlaista kuin nyt. Oon saanut hirveästi palautetta, niin hyvää kuin pahaakin. Kuulen melkein joka viikko kun joku tuttu sanoo "ainiin, sekin lukee sun blogia kuulemma", mutten uskalla sen kummemmin kysyä että mitähän "se" mahtaa olla mieltä. Alussa sain hirveästi paskaa niskaani, mutta alussa mä toinkin mun omia mielipiteitäni enemmän julki, joten olin helppo kohde. Millon oli väärän värinen sohva, tai ruma sisustus, joskus joku on epäillyt että hänen miehensä pettää häntä minun kanssani (Pietin kädet näytti kuvassa samalta kun hänen miehensä kädet...), milloin olin liian laiha, ruma tai tyhmä. Mua on haukuttu rumaksi, mutta on sanottu myös kauniiksi, meidän kotia on haukuttu rumaksi, mutta on myös sanottu kauniiksi. Mun blogia on kehuttu, mutta on myös haukuttu. Jopa mun lasta on haukuttu, ja se vasta kamalaa oli. Otin ennen itseeni turhan herkästi, ja provosoiduin myös aika helposti ja laitoin samalla mitalla takaisin, ehkä senkin takia niitä "paskakommentteja" tulikin jonkin verran... Mä provosoiduin. Enää en. Ainakaan samalla tavalla. Enää niitä paskakommentteja ei tule läheskään yhtä paljoa. Mutta hyviä sitäkin enemmän! Kaikista ihanin kommentti koskaan oli, kun eräs lukija KIITTI minua tästä blogista!? Se tuntui todella hyvältä. Mun mielestä on aika upeeta, että jotkut teistä lukijoista saa tästä blogista niin paljon irti mitä annatte ymmärtää. Se on hieno juttu. Oon tosi otettu. hyvät kommentit kumoaa ne huonot, eikä ne huonot enää tunnu pahalta, ei koskaan. Mulle on kasvanut aika paksu nahka mitä tulee kritisointiin. Oon just tällänen kun oon, ja kirjoitan just sellaista blogia mitä haluan.
Mä oon tässä pari kuukautta sitten tehnyt hiljaisesti "päätöksen", että en julkaise lasteni kuvia täällä enää. Siis suoria naamakuvia. Mun ajatukset on tän suhteen menneet laidasta laitaan, ja muuttuneet noin kerran päivässä... Välillä harmittaa kun en "voi" julkaista jotain kaunista kuvaa lapsista, mutta toisaalta nautin siitä että lapsilla säilyy jonkinlainen ns. yksityisyys. Sitten taas kun miettii, niin blogit yleistyy koko ajan, Facebookissa ja Instagramissa julkaistaan koko ajan omien lasten kuvia, koko sosiaalinen media on täynnä muidenkin lasten kuvia, ja se on nykyään arkipäivää. Enkä usko että se tulee muuttumaan tässä ihan heti. Luin Pieces of Miracles -blogista erään tekstin, jossa luki suoraan lainattuna näin:"blogit arkipäiväistyy jatkuvasti ja olen aivan varma ettei pikkumimmiä vaivaa se että äiti kirjoittaa elämästään nettiin ja siinä sivussa hän esiintyy kuvissa. En vain jaksa uskoa siihen. Toki se on mahdollista, ja jos Mila joskus ilmaisee ettei halua tulla kuvatuksi blogiin niin se loppuu siihen. Ja sillä siisti."  Toi sai mut miettimään asiaa vähän ehkä uudelta kantilta. Oon samaa mieltä. Tein vähän hätiköidyn päätöksen olla julkaisematta blogissani enää lasten kuvia. Huomasin aika nopeasti että se ei sovi mun blogin tyyliin, ei sitten yhtään. En usko että tulen kirjoittamaan tätä blogia enää montaa vuotta (älkää pelätkö, alan sit kirjoittaa vähän toisenlaista blogia...) ja lopetan ihan viimeistään siinä vaiheessa kun lapset menee päiväkotiin. Tämä on mun päätös. Jatkossa lasten naamat näkyy kuvissa, mutta jos jossain vaiheessa alkaa taas "ahdistamaan", niin en julkaise, niin yksinkertaista se on. Mä en tykkää lukea blogeja joissa naamat ei näy, paitsi yhtä, (Katariina, katselen  sitten Facebookissa teidän naamoja =D) ja sen takia tuntuu tyhmältä olla julkaisematta "naamallisia" kuvia. Haluan kirjoittaa sen tyylistä blogia mitä voisin kuvitella itsekin lukevani. 
220 lukijaa, 470 postausta, 726969 sivun katselua, 6572 kommenttia ja kaksi vuotta. Musta se on aika hurjaa. Aloin kirjoittamaan omaksi ilokseni, koska musta tää vaikutti kivalta hommalta. Sitä tää onkin. Ja antaa koko ajan vaan enemmän! Tää on yksi "mammablogi" miljoonien joukossa, mutta mulle tää on niistä kaikista tärkein. Haluan kehittyä bloggaajana, vaikkei tämä mun työtä olekaan, eikä tule olemaankaan.

Käykää kurkkaamassa täältä mun ekat kaksi postausta. Vähän ehkä hävettää lukea noita ekoja postauksia, mutta noin mä olen kirjoittanut, luojan kiitos että blogi on muuttunut noista ajoista. Ja luojan kiitos että mäkin olen muuttunut ja kasvanut noista ajoista. Just niinkun tää blogi.

Tää kasvaa ja muuttuu mun mukana. Mä teen tästä mahdollisimman paljon mun näköisen, ja sellanen tämä mun mielestä onkin. 

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Järkkäilyjä

Välillä mulle iskee sellanen että tekee mieli uudistaa kodissa vähän yhtä sun toista, mutta niinkun tossa viime viikolla jo totesin; lompakko eikä sen kummemmin Pietikään anna periksi... Oonkin keksinyt tähän oikein hyvän keinon, nimittäin uudelleen järkkäily! Nytkin tein vaan niin, että hain joka ikisen koriste-esineen meidän keittiön pöydälle, ja aloin etsimään niille uusia paikkoja! 
Eemilin huoneen lipaston päälle laitoin pari valokuvaa ja puisen kellon. Kello lähti mukaan muutama viikko sitten Pietin vanhempien mökiltä. 'Boys room" -kyltti löysi paikkansa tauluhyllyltä kirjojen päältä, ja samaan paikkaan laitoin myös ton Pentikin suloisen pupun.
Makuuhuoneen ikkunalaudalle laitoin Iittalan Lantern -lyhdyn ja Kastehelmi tuikkukippoja. Vaihdoin myös päiväpeiton vaaleanpunaisesta valkoiseen, ja heti tuli paljon raikkaampi tunnelma! Kyllä toi valkoinen vaan on mun väri! Varsinkin sisustuksessa toi on niiiin kaunis mun mielestä =)
Keittiössä muutokset jäi aika pieniksi. Oon alkanut huomaamattani hamstraamaan kaikkia koristepurkkeja... Nättejähän ne kyllä on! Vaahtokarkit on Linnean ristiäisistä, ja aika kivasti ne sopiikin sisustukseen ja näyttää kivalta tuolla lasipurkissa! =D Pieti taas tapansa mukaan piti mua pilkkanaan, ja jätti oman kädenjälkensä sisustukseen... 


Kyllä tää ainakin hetkellisesti vei pois sellasen tunteen että olis pakko saada heti jotain uutta. Luulen kyllä että syksyn tullen on pakko ihan oikeasti uudistaa jotain... Mutta mitä? Meidän koti on sellainen kun mä haluankin, mutta silti tuntuu että haluaisin hirveästi sisustella ja tehdä kaikkea uutta. Se valokuvaseinä ainakin odottaa tekijäänsä, joten se olkoon sitten seuraava "projekti"!

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Big Small Companylta tarvikkeita Linnealle

En voinut olla hymyilemättä kun avasin paketin joka mulle saapui:
Lifefactoryn vaaleanpunainen tuttipullo, Sophie the giraffe -tuotteita sekä itse Sophie.
Kukapa ei tota luonnonmateriaaleista valmistettua suloista kirahvia tietäis? Melkein kaikilta vauvoiltahan tollanen löytyy =) Paitsi meidän Eemilillä ei tollasta ollut, mitä mä ihmettelen suuresti! Yleensä tulee lähdettyä aina mukaan kaiken maailman muotijuttuihin... Linnea sai ton pienemmän version ristiäislahjaksi, niin on kiva että hänellä on nyt toi isokin =) 
Pietin sisko osti Eemilille Lifefactoryn pullon varmaan noin vuosi sitten, ja siitä lähtien se on ollutkin kovassa käytössä päivittäin. Mä ostin itse Eemilille toisen tollaisen, pienemmän, ja väriltään sinisen. Oon ollut noihin todella tyytyväinen. Noi voi pestä koneessä, ne ei "sameudu" sellaisiksi likaisen näköisiksi eikä niihin tartu hajut. Eikä niistä myöskään irtoa mitään. Toi pullo on siis lasia, mutta toi värikäs osa on silikonia, ja se suojaa sitä. On muuten muutaman kerran lennellyt noi pullot, muttei ole mennyt rikki. Pietilläkin on tollanen aikuisten versio, ja saattaa olla että mäkin hankin tollasen itselleni! Pakkohan mun on, kun muillakin on!

Onko teillä käytössä näitä tuotteita? 


Postauksessa näkyvät (linkatut) tuotteet saatu Big Small Companylta yhteistyön merkeissä.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Uusia vaatteita

Maanantaina tapahtui jotain todella outoa... Me oltiin Jumbossa kiertelemässä, ja mä löysin itselleni vaikka mitä kivaa alennusmyynneistä! Melkein kaikista kaupoista oli pienimmät koot jo loppuneet, mutta onnistuin silti löytämään jotain =) Ja mikä tässä oli outoa? No se, että en ostanut lapsille yhtään mitään! Yleensä se menee aina siihen että niille tulee ostettua ja itselle ei. Niille on kyllä paljon helpompi ostaa ja löytää sopivia, ehkä se johtuu siitä...
Päällä mulla oli yksi uusimmista myöskin alelöydöistä, nimittäin toi Seppälän farkkumekko. Taisi maksaa 7euroa kun sen ostin, ja tykkään tosta ihan hirveästi... Toi on vähän sellanen jokapaikanmekko, ja asusteita vaihtamalla siitä saa tosi rennon, ja vaihtoehtoisesti myös vähän "skarpimman" =) Mulla oli pitkästä aikaa minihamilton. On tullut käytettyä nyt pelkästään vaan sitä uusinta.
Mekko - Seppälä
Vyö -  Kirpparilta
Laukku - Michael Kors
Kengät - Michael Kors
Sitten niihin löytöhin... Ginasta tarttui matkaan maximekko jossa on ihana halkio, ei ole sitten niin ahdistava =D Kokeilin etsiä ihan normaalia täyspitkää maximekkoa ilman halkiota tai mitään, mutta niitä ei ollut missään. Tämä saa siis kelvata. Farkut!!! Mulla on muutama vuosi sitten ollut tollaset melkein samanlaiset, siis samanlaisilla kulutuksilla, mutta ne meni rikki. Noi on Seppälästä. Stockmannin alennuksista löysin  Christelle & Co:n pitkän kollaripaidan, toi on kiva syksyllä legginssien kanssa! Onlyn tuubitoppi tuli myös tarpeeseen. Toi pitsihelma on kiva =)


Sellasia ostoksia tällä kertaa. En olekaan pitkään aikaan laitellut tänne mitään ostoksia, tuntuu että ennen niitä oli joka ikinen viikko! En mä kyllä enää samalla tavalla ostelekaan mitään kuin ennen, ehkä mulle on tullut vähän järkeä päähän... Koko ajan kyllä tekisi mieli ostella vaikka ja mitä, tiedättekö sen tunteen?! =D Lompakko ei kyllä anna periksi aina. Eikä Pieti...

torstai 24. heinäkuuta 2014

Yhden kesäpäivän asu ja ajatuksia pukeutumisesta...

Mä ajattelen aikalailla aina tosi tarkkaan mitä mä päälleni laitan. Ihan senkin takia, että on kiva jakaa teille täällä asuja ja laittaa niistä kuvia. Ja kyllähän sitä itselleenkin tulee hyvä olo jos on kauniit vaatteet päällä. Ainakin mun mielialaan vaatteet on vaikuttaneet aina positiivisesti jos oon ollut tyytyväinen siihen mitä mulla on päälläni. Muistan jo ala-asteelta muutamia sellaisia hetkiä kun olin saanut uudet vaatteet niin oli ihana mennä kouluun! =D Oli jotenkin todella itsevarma olo jo silloin jos asu oli mieleinen. 
Oon tässä viimeisen kahden vuoden aikana ruvennut miettimään vielä tarkemmin mitä laitan päälleni, ja se johtuu ihan täysin tästä blogista. Niinkun jo sanoin; on kiva laittaa tänne kuvia asuista, joten melkein aina kun lähden ovesta ulos, on asu sellainen jonka voisin julkaista täällä. Ei niitä kuvia tule kuitenkaan ihan aina otettua, mutta siihen on hyvä varaútua =D Tiedän kyllä että mä en ole mikään maailman tyylikkäin ihminen, mutta mun omaa silmää mun asut miellyttää, ja se on tärkeintä. En siis edes pyri olemaan mikään tyylikkyyden huippu...
Liivi - Only (leikkasin farkkutakista hihat pois)
Mekko - Lindex (4 vuotta sitten ostettu)
Kengät - Seppälä 
Laukku - Virosta 
Aurinkolasit - Rayban

Ostan aika harvoin vaatteita itselleni. Jotenkin sitä tulee aina eksyttyä sinne lastenvaateosastolle ekana, ja sit onkin jo budjetti ylitetty... Mutta kun satun ostamaan jotain itselleni, mietin aika tarkkaan että onko vaatteelle oikeasti käyttöä. Mulle on myös tosi tärkeetä että vaate on mahdollisimman monikäyttöinen ja helposti yhdisteltävissä. Oon myös aikamoinen tarjoushaukka; mitä halvemmalla saa, sen parempi. Oon kyllä nyt alkanut pikkuhiljaa panostamaan laatuun, ja luen usein siitä lapusta materiaalit yms... Olen tullut siihen tulokseen, että kun satsaa laatuun, saattaa joutua pulittamaan muutaman pennin enemmän, mutta vaate myös kestää enemmän ja kauemmin. Tottakai mä ostelen suurimman osan vaatteistani edelleen Lindexiltä, Seppälästä, H&M:ltä ja Gina Tricotista, mutta kyllä aina silloin tällöin tulee ostettua jotain vähän laadukkaampaa, ja eron kyllä huomaa! Ei välttämättä heti, mutta ajan saatossa kyllä.


Kesällä on kivempi panostaa asuihin, koska ei tarvitse laittaa takkia päälle "peitoksi". Kesällä on muutenkin paljon enemmän valinnanvaraa vaatekaapissa. En mä ihan vielä ala ikävöimään farkkuja ja nahkatakkia... Mä nautin nyt mekoista ja hameista!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Uusi banneri

Mulla oli selkeä visio siitä, että miltä mä haluan että mun uusi banneri näyttää. Halusin että se on saman tyylinen kuin vanha, mutta tällä kertaa siinä piti luonnollisestikin olla Linnea mukana. Halusin että kuvassa on vettä, minä, ja lapset. Paljon onkin muuttunut tosta vanhasta bannerikuvasta... Linneastakaan ei ollut tietoakaan tuolloin.

Vanhan bannerin kuva on otettu Hangossa vuosi sitten,

Uuden bannerin kuva on otettu perjantaina Suomenlinnassa. Siitä tuli muuten sellainen kuin halusinkin, mutta olisin halunnut että se olisi ollut ns. kirkkaampi ja valoisampi. Suomenlinnassa oli aika sumuista, joten siitä tuli aika synkkä, enkä oikein saanut muokkaamallakaan sitä paranneltua. Päätin sitten tehdä siitä kunnolla "synkän", ja oonkin aika tyytyväinen lopputulokseen! 

Mitä mieltä olette? Musta toi uusi on aika liikuttava.

Te jotka luette puhelimella, painakaa alhaalta internetversiota niin pääsette näkemään koko sivun.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Suomenlinna

Oltiin viime kesänä mun sedän perheen kanssa Suomenlinnassa viettämässä päivää, ja päätettiin jo silloin että ens kesänä tullaan uudestaan samalla porukalla. Tästähän saattaa tulla ihan perinne =) Tästä pääsette lukemaan viime kesäisen postauksen. Mulla oli näköjään samat kengät jalassa silloinkin! =D Oon ostanut noi viime kesänä muistaakseni neljällä eurolla Seppälästä, ja on kyllä tullut käytettyä! Ja kylläpä Eemil on ollut pikkuinen! Tossa iässä lapset kasvaa ihan hurjaa vauhtia! Eemil ei olekaan enää vauva =D
Lähdettiin siis viime viikon perjantaina junalla kohti Helsinkiä koko porukka. Mun veli ja sen lapsi tuli mukaan myös. Matkalla kauppatorille haettiin hampparit. Eemil söi kokonaan juustohampurilaisen! Me käydään nykyään tosi vähän ulkona syömässä, mutta silloin kun käydään niin annetaan Eemilille ranskalaisia. Tällä kertaa se sai kokonaisen hampparin itselleen =) 
Eemil oli innoissaan vedestä ja laivasta. Lauttamatkan aikana merellä oli ihan järkyttävä sumu, eikä meinannut nähdä yhtään eteenpäin. Perille kun päästiin niin ilma oli hyvä, vaikkakin vähän oli pilviä. Suomen kesä on aika arvaamaton, siihen tulokseen mä oon tässä nyt tullut =D Miten musta tuntuu että sillon kun mä olin pieni, niin kesät oli aina lämpimiä ja aurinkoisia eikä koskaan satanut? 
Vaatteiksi tolle reissulle valikoitui shortsit ja tuubitoppi jotta auronko tarttuis mahdollisimman laajalti! =D Mulle ruskettuminen on kesäisin tosi tärkeetä, ja oon mä siitä pienoisen pakkomielteenkin itselleni joskus kehittänytkin... Kävin mä yhdessä vaiheessa solariumissakin, mutta enää en. Huomatkaa hattu! Eikö olekin kiva! =) Mä etsin vähän isompi lieristä, mutten löytänyt mistään, harmi vaan.

Hattu - Lidl
Toppi - Only
Shortsit - Lindex
Kengät - Seppälä
Vauva - Söpö
Meidän molemmat lapset sattui nukkumaan päikkäreitä juuri sopivasti samaan aikaan (ehkä 15min, mutta kuitenkin!), ja me päästiin rauhassa nauttimaan Batteryt =) Siihenkin mulla on ihan kauhea himo joka päivä... Eikä se haittaa, kyllä ihmisellä joku pahe pitää olla. Tiedoksi niille joita kiinnostaa, kun joskus sitä joku aina kysyy: En ole alottanut tupakan polttoa raskauden jälkeen, enkä aloita. Laivalla esimerkiksi poltin kyllä, mutta sallin itselleni tupakan jos toisenkin alkoholin kanssa NAUTITTUNA =D Oon kyllä ylpeä itsestäni että se jäi sitten siihen, ja aamulla heitin jäljelle jääneet tupakat suoraan roskiin.
Vietettiin koko päivä puistossa istuskellen. Ollaan käyty niin monta kertaa tuolla että "nähtävyydet" sai nyt jäädä =)
On toi Suomenlinna sitten kiva paikka. Ja saattaa se seurakin vaikuttaa siihen viihtyvyyteen =) Kiva että tässä suht lähellä on tollanen paikka mihin pääsee viettämään päivää, ja tuntuu että olisi jossain kauempanakin. Nyt on viimeiset pari viikkoa ollut kyllä tosi hyvät ilmat, ja mä nautin, ai että mä naurtin. Ollaan oltu joka ikinen päivä ulkona monta tuntia. Kauhulla ajattelen syksyä ja talvea... Mitä me sitten tehdään..? Kerhot kyllä alkaa syksyllä, mutta ei varmasti tule oltua ulkona näin paljoa, ja se on harmi. Näin kesäisin aamulla aina ensimmäisenä Eemil kaivaa olkihattunsa ja Crocsinsa kaapista ja olisi valmis lähtemään ulos heti sängystä noustuaan. 

Kyllä ajatus karkaili, ja tuli höpöteltyä vaikka mitä, kun piti kertoa meidän päivästä Suomenlinnassa... Kiva päivä oli, ja se hurahtikin aika äkkiä. Yhteensä 10 tuntia oltiin reissussa, ja se kyllä tuntui ja näkyi. Huh. Mutta ei kesä ole mitään ilman pieniä reissuja, hyvää ilmaa, ja mainiota seuraa! 

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Lauantai

PLähdettiin eilen heti aamusta Pietin vanhempien luo tohon muutaman kilometrin päähän. Mentiin sinne viettämään päivää koska heillä on oma piha, ja siinä on paljon mukavampi olla kun tossa meidän parvekkeella tai lähipuistossa =) Mäkin sain otettua aurinkoa ihan biksut päällä! Auringon ottaminen on kyllä ihanaa, voisin makoilla koko kesän vaan auringossa tekemättä yhtään mitään. Mikähän siinä onkin muka niin ihanaa? Sama se, se aiheuttaa mulle erittäin suurta mielihyvää! Tänään saan jatkaa ruskettumisoperaatiota, nimittäin me mennään mökille lasten kanssa päiväksi. Pieti ei lähde tällä kertaa mukaan, ja Eemil jää sitten mökille isovanhempien kanssa yhdeksi yöksi. Saanpahan siivottua sitten maanantaina koko kodin. Enkä tarkoita tällä nyt sitä että Eemil on yleensä "jaloissa pyörimässä", vaan sitä, että mun on aina pakko tehdä jotain hyödyllistä kun Eemil on mummolla kyläilemässä, muuten tulee huono omatunto! En jotenkin vaan osaa olla =D
Päällä mulla oli bikinien lisäksi mun maxihame, jota pidin tänään ensimmäisen kerran. Ostin ton pari kuukautta sitten OneWaysta, mutten oo jotenkin osannut käyttää sitä... Tänään sitten kuitenkin laitoin ton päälleni ja taisin löytää mun loppukesän luottovaatteen. Hame ei mun mielestä näissä kuvissa oikein pääse oikeuksiinsa, vaan näyttää hienommalta livenä, ainakin mun silmään. Toppi on H&M:stä, mutta mun mielestä ton hameen seuraksi sopii melkein mikä tahansa toppi. Mustan tuubitopin kanssa saattaisi näyttää aika kivalta myös? Täytyykin kokeilla... 
Tässä kampausvinkki: Tee maailman rumin ja sotkuisin nuttura, ja laita kukka koristeeksi... Helppoa, onnistut varmasti! (Kukka vie huomion hirveästä kampauksesta ja meikittömästä naamasta. Tai sitten ei...)
Mä käväisin eilen päivällä myös kynsihuollossa. Oon tässä etsinyt jonkin aikaa hyvää kynsipaikkaa suht läheltä, ja nyt taisin sen löytää. Tutustuin erääseen Minnaan yhteisen ystävämme kautta ja huomasin että hän tekee akryylikynsiä, ja vielä aika upeita sellaisia. Pienen Facebook -viestittelyn jälkeen meillä olikin kysnihuolto sovittuna, heti seuraavalle päivälle! Kynsistä tuli ihanat, saattaa olla että toi mun pieni prinsessani on saanut mut tykkäämään vielä enemmän vaaleanpunaisesta, koska musta tuntuu että kaiken pitäis nyt olla vaaleanpunaista =D Sopiipahan kynnet nyt ainakin vauvan vaatteisiin, sehän on tärkeintä, eiks je?! Mutta mutta, jos kaipailette hyvää kynsien laittajaa, en voi kun suositella Minnaa! hän tekee töitä Tikkurilan Beauty Center PinkStarissa. Mä aloin jo eilisen huollon jälkeen suunnittelemaan seuraavia kynsiä =D Onneks seuraava aika on jo varattu neljän viikon päähän!
Iltapäivästä me saatiin ihania "vieraita", kun mun kaveri ja hänen lapsensa tulivat myös Pietin vanhempien luo hetkeksi meidän kanssa =) Vauvat nauttivat kesäpäivästä viltillä, voi noita kahta suloista tyttöä <3 Videolla mä jo vähän kerroinkin mun uudesta tuttavuudesta, tai no, kyllä mä häntä jo voisin ystäväkseni sanoa. Tutustuttiin päivää ennen kuin Linnea syntyi. Sovittiin sitten että nähdään seuraavana päivänä tossa viereisessä puistossa aamulla klo 10. Mä olin sitten lähtenyt synnyttämään aamulla, ja voi että kun mulla oli huono omatunto että en kerennyt/muistanut/tajunnut ilmoittaa hänellä asiasta! Mietin vaan että siellä se nyt odottelee ja luulee että mä oon tehnyt oharit tahallani! Onneksi sain hänet kuitenkin kiinni loppujen lopuksi, ja nähtiin vähän paremmalla ajalla Linnean syntymän jälkeen =) Siitä asti me ollaankin pidetty yhteyttä (ja varmaan nähtykin) joka päivä. Meillä on aikalailla tasan saman ikäiset lapset, ja muutenkin meillä on paljon yhteistä. Kun varasin Pietille sen yllätyslaivamatkan, oli tää mun ystävä ja hänen miehensä samalla laivalla - Ihan sattumalta! En voisi olla onnellisempi että ollaan tutustuttu <3 Eikä sekään ole huono juttu että meidän miehet ovat ystävystyneet myös. Me ollaan lähdössä heidän perheensä kanssa Muumimaailmaankin muutaman viikon päästä! 

Tulipas tästä pitkä teksti, mutta oli ihana kirjoitella reaaliaikaista postausta välillä ja kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa =) Aika on kortilla varsinkin näin kesäisin. Tulee vietettyä aikaa ulkona niin paljon, että aikaa koneella istumiselle ei jää joka päivä, mikä on oikeastaan aika kiva juttu. Mä oon kuitenkin ylpeä siitä, että oon saanut pidettyä blogini näin hyvin pystyssä tän kaiken hulinan ja kiireen keskellä! =D Oonkin tehnyt usein niin että kirjoittelen ja ajastan muutaman postauksen kerralla silloin kun aikaa on =) Tästä mä kuitenkin nautin, ja tää on mun rakas harrastus jota en halua unohtaa, vaikka onkin vähän kiire ja muuta tekemistä. Kohta Under my skin -blogilla onkin 2v -bileet! Voitteko kuvitella?! 

Huomatkaa eilinen postaus ja arvonta :)