tiistai 22. huhtikuuta 2014

Baby Shower

Mulle oli järkätty sunnuntaina Baby Showerit, ja voi että kuinka otettu mä olen että mun ystävät on tehneet sen mun vuokseni. Mä oon tunnetusti hyvin utelias, ja haluan tietää kaikesta kaiken aina etukäteen, mutta nyt se ei vaan käynyt päinsä. En saanut tietää muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta yhtään mitään sunnuntain juhlista ennen sunnuntaita. Olin kyllä jo päätellyt kauan sitten koska ne on, ja kappas vaan; mun arvaus osui täysin oikeaan! =D Meinasin ihan sen kuulkaas kalenteriinkin kirjoittaa mutta en sit viittinyt =D Aaai mikä kontrollifriikki? Jenni oli näissä juhlissa se pääjehu, jolle mä olin antanut kutsuttavien ihmisten nimet ja numerot, eli tiesin kyllä etukäteen että juhlat on tulossa!

Tässä kuvia mun kauniista juhlista, vieraista, tarjoiluista, koristeista ja lahjoista:

Vieraat arvuutteli vauvan syntymäpäivää, aikaa, painoa, pituutta ja nimeä. Ja mullekin oli ihan oma leikki, missä mulle annettiin kaikkien vieraiden vauvakuvat ja mun piti arvata että kuka on missäkin kuvassa. Arvasin kaikki oikein! =D

Pietin siskon tekemä VALKOSUKLAAjuustokakku <3 Nam

Jokainen lupasi mulle/meidän perheelle seuraavaksi vuodeksi jotain... Ihana idea =)

Sain myös pienen vihkosen jossa oli jokaisen terveiset mulle. Niitä mä lueskelin sunnuntai-iltana kotona tippa linssissä.

Lahjaksi tuli vaikka mitä ihanaa. Baby-Converset, Pentikin pupu, Färg & Formin hoitoalusta, kuoharipullo (pitää kuulemma alkaa harjottelee juomaan viiniä ja kuoharia eikä aina vaan kaljaa...), ihana asu vauvalle, aivan mieletön viirijuttu jonka Pietin äiti oli tehnyt, vaippakakku ja äitiyspakkaus kun en sitä Kelan pakkausta ottanut =D Pakkaus sisälsi kaikkea hyvin tarpeellista, ja kaikkia juttuja en tohon kuvaan viitsinyt laittaa... =D

Ihanat juhlat. Ihanat ihmiset, just ne jotka tonne halusinkin <3
Kiitos teille rakkaat <3


Aika kuluu. Elämä kuluu. Välimatkat erottavat. Lapset kasvavat. Työpaikat tulevat ja menevät. Rakkaus kasvaa ja muuttuu. Miehet eivät ole sitä mitä odotti. Vanhemmat kuolevat. Kollegat unohtavat. Ura päättyy. MUTTA: Siskot säilyvät.

Kiitos vielä tuhannesti teille kaikille jotka teitte mun juhlista kauniit ja ihanat.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Tivolissa

Mun synttäreiden aikaan on aina Tivoli jossain tässä lähellä. Tällä kertaa se oli Järvenpäässä. Lauantaina synttärivieraiden lähdettyä me päätettiin mennä Tivoliin koska mä halusin hattaran! Se on muuten mun suurta herkkua =D Tivoli tarkoittaa mulle kevättä yhtälailla kun mun synttäritkin. Ja kevät tarkoittaa sitä että kesä on kohta täällä! 

Eemil oli ihan ihmeissään kun näki laitteita. Se olis viihtynyt tuolla varmaan koko päivän katsellen noita vempeleitä. Mä kuitenkin halusin että Eemil käy yhdessä laitteessa, vaikka sille olis varmasti riittänytkin toi pelkkä katselu =D Pieti oli tapansa mukaan hyvin suojelevainen eikä olis halunnut että laitetaan se laitteeseen =D

Pidin pääni, ja vauva pääsi ajaa rekka-autolla. 

Eemil tykkäs ihan hirveesti, olis varmasti viihtynyt pidempäänkin. Itku tuli kun toi loppui =( Ja Pieti huokasi helpotuksesta =D

Ja mä pääsin ulkoiluttamaan mun uutta kaunista laukkua =) Voi että toi on kaunis.


Meillä on ollut kaiken kaikkiaan kiva Pääsiäinen. Se on pitänyt sisällään mun synttärit, Tivolin ja Baby showerit. On kyllä ollut mukavaa olla kotona koko porukka ilman sen kummempia kiireitä tai suunnitelmia =) Eemil heräilee kohta päikkäreiltä ja sit me mennään vielä mun iskälle syömään, ihanaa istua valmiiseen pöytään! =)

Tää oli muuten mun neljässadas (400!!!!!!) postaus! Kuinka moni on ollut alusta asti mukana??

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Michael Kors Jet Set Travel Tote

Kiitos Pieti, äiti ja Pietin vanhemmat, mun yksi laukkuhaave on nyt totta. Sain synttärilahjaksi kauan haluamani laukun, Michael Korsin Jet Set Travel Toten. Mulla on jo ennestään kaksi Michael Korsin laukkua, iso ruskea Hamilton ja pieni musta Hamilton. Oon halunnut tota Jet Settiä ehkä siitä asti kun sain sen mustan Hamiltonin, eli siitä asti kun Eemil syntyi. Rahatilanne ei oo kuitenkaan antanut periksi, ja jos olisikin, on noi laukut olleet loppu melkein aina. Halusin tällä kertaa varmistaa että saan ton varmasti, ja soitin Stockmannille ja tilasin ja varasin ton nyt kun niitä kerrankin oli. Annoin niille Pietin nimen ja numeron, että hänelle voi soittaa kun laukku saapuu. Pietille ilmoitin reippaana tyttönä että tilasin sen, laukku saapuu silloin ja silloin, hae jos tuntuu siltä, haluan sen synttärilahjaksi =D No, Pietihän oli fiksuna miehenä jo tilannut ja varannut kyseisen laukun mulle kuukautta aiemmin, ja SAMALLA HETKELLÄ kun soitin Stockmannin laukkuosastolle, oli Pieti hakemassa tota laukkua mulle! Myyjät oli kuulemma vähän ihmeissään =D "Sun nimellä on nyt kaksi laukkua, haluatko sä siis ostaa kaksi laukkua? Joku nainen juuri soitti ja tilasi sun nimellä tämän saman laukun?" =D 

Saanko esitellä:

Minun silmäteräni. Toi on kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan älyttömän kaunis.

Laukkuun mahtuu pienen omaisuuden verran tavaraa, joten luulen että kohta kahden lapsen kanssa liikuttaessa toi on aika hyvä! Menee hyvin hoitokassina... =D Mulla ei vielä ollutkaan laukkua kultaisilla yksityiskohdilla, eli tämä tuli senkin puolesta tarpeeseen. Mua kun niin ärsyttää yhdistää hopeaa ja kultaa. Joissain tilanteissa on vaan pakko, niinkun esimerkiksi eilen kun mulla oli toi laukku ja ne ballerinat missä on hopeat yksityiskohdat. Mä kuitenkin pärjäsin oikein mainiosti ilman sen suurempia ahdistuskohtauksia vaikka jouduinkin yhdistämään ne =D Välillä oikeesti ärsyttää olla näin tarkka! =D


Mitäs mieltä olette mun synttärilahjasta? 
Me koitetaan nyt keksiä jotain tekemistä, kiva että saadaan nauttia kauniista ja lämpimistä päivistä näin pääsiäisen kunniaksi =)

lauantai 19. huhtikuuta 2014

23

Mulla on tänään synttärit. Toisin kuin monille muille "aikuisille", mulle synttärit on tärkeä päivä. Ja lahjat on tärkeitä mulle, oli sitten joulu, äitienpäivä, naistenpäivä tai synttärit. Rakastan saada lahjoja, mutta rakastan toki niiden antamistakin. Musta on ihan kivaa olla yksi päivä vuodessa huomion keskipisteenä, ja musta on kiva että mua onnitellaan =D Saatan olla vähän lapsellinen, mutta niin se vaan on! =D Eemil oli viime yön mummolassa, joten herättiin tänä aamuna ihan rauhassa ja hitaasti. Sain aamupalankin sänkyyn, ja käytiin aamusaunassa. Ihana alku päivälle. Synttäripäivälle.

Mulla oli jonkin sortin "ikäkriisi" kun täytin 20-vuotta. Tai en tiedä voiko sitä ikäkriisiksi ihan sanoa, mutta mietin sillon hirveesti että miten kamalan vanha mä nyt olen! 20 tuntui sillon niin hirveen vanhalta, ehkä 10 vuotta vanhemmalta kun 19 =D En tiedä mitä mä sillon kriiseilin, jotain kuitenkin... Mua oikeesti ihan ahdisti! Kai mä ajattelin että tästä se vanheneminen alkaa, paluuta ei ole. Eikä kyllä olekaan. Sillon 20-vuotiaana mä olin just valmistumassa parturi-kampaajaksi, eikä mulla ollut oikeastaan mitään muuta elämässä sillä hetkellä kuin työ, kaverit ja baareissa käyminen. En olis voinut sillon kuvitellakaan että olisin 23-vuotiaana löytänyt ihanan miehen jonka kanssa mulla on (kohta) kaksi lasta. Kolmessa vuodessa voi tapahtua ihan hirveesti. Ja mulle kyllä on tapahtunut. Voin sanoa että oon kasvanut henkisesti (ja vähän fyysisestikin) tässä tän kolmen vuoden aikana ihan hirveesti, ja oon varmasti kypsempi kun monet mun ikäiset. Luulen että se johtuu lapsista, ja siitä että oon vihdoin löytänyt elämääni ihanan miehen jonka kanssa mä haluan jakaa ihan kaiken. Ihan kaiken, koko loppuelämäni ajan. Mä tiedän nyt mitä mä haluan elämältäni. (30-vuotiaana luen tätä ja mietin et mitähän helvettiä toi pikkulikka oikeen kuvitteli...)

No mitä mä sitten haluan? Mä olen saanut tähän mennessä jo hyvin paljon. Mulla ei oo ollu hirveesti pahoja pettymyksiä elämässä, vaan oon aikalailla aina saanut kaiken mitä oon halunnutkin ja kaiken mitä oon yrittänytkin saada. Enkä nyt tarkota materiaa. Oon saanut Pietin ja lapset, ihanan kodin, ihanan lähipiirin ja ihanat kaverit joihin voin luottaa. Oon saanu olla onnellinen, vaikka välillä tuntuukin että kaikki on päin helvettiä. Mulla on terve lapsi, ja se on  varmasti kaikille vanhemmille tärkeintä maailmassa. Millään muulla ei oikeasti oo mitään merkitystä, sen kun muistaisi aina. 

Tulevaisuudessakin mä haluan olla onnellinen. Oon sellanen ihminen joka ei tyydy vähään, ja se on hyvä asia mun mielestä. Jos mun mielestä joku on huonosti, teen sille jotain enkä jää kieriskelemään siihen pahaan mieleen. Puhun asioista paljon ja niiden oikeilla nimillä. Tää on ehkä enemmän sellanen asia mikä tulee ilmi parisuhteessa parhaiten. Kaikki mut tuntevat ja mun blogia lukevatkin tietää varmasti että oon vaativa, mutta teen sen oman onnellisuuteni takia. Esimerkiksi vaadin parisuhteelta paljon läheisyyttä, hellyyttä, yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä ja huomiota. Jos en saa noita edellä mainittuja asioita, en ole onnellinen, eikä ole mun mieskään, voin luvata! =D Haluun pitää parisuhteestani huolta, ja haluan että se toinen osapuoli tekee samoin. En halua herätä 40-vuotiaana siihen että suhde on kuollu jo 20 vuotta sitten, mutta tässä sitä nyt vaan sinnitellään edelleen. Mä en oo sellanen ihminen. 

Mä oon vielä nuori, ja mulla on kohta kaksi lasta. Voisin kuvitella että seuraavan viiden vuoden aikana me ostetaan oma asunto ja mennään naimisiin. Siinä onkin sitten isoimmat asiat elämässä tapahtunu jo, ja seuraavaks jäädäänkin sit varmaan odottelemaan lapsenlapsia! =D Eikä siihenkään mee välttämättä kun sellaset vajaa 20 vuotta =D


Nyt meen odottelemaan että Eemil herää päikkäreiltä, ja sen jälkeen meidän äidit tulee meille mokkapaloille ja kahville. Mun veli kävi jo äsken ja toi mulle kauniita ruusuja =) Yhden aika ihanan lahjankin oon jo saanut, mutta se kyllä taitaa vaatia ihan oman postuksensa =D 

Pakko vielä sanoa tähän loppuun että mulla on hyvä mieli, oon onnellinen ja ulkona paistaa aurinko <3 Mitä muuta tarvii?

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Viaplay

Pääsin mukaan Blogiringin ja Viaplayn yhteistyöhön! Nää on kyllä aina niin kivoja =) Tulee testailtua paljon sellasia juttuja mitä ei muuten tulis mieleenkään. (Ja sitä kautta sitten löydettyä sellaisia juttuja joita ilman "ei vaan voi elää..."). Mä sain Viaplayn käyttööni kolmeksi kuukaudeksi, ja pakko sanoa jo tässä vaiheessa että kyllä se meille taitaa jäädä tän kolmen kuukauden jälkeenkin.

Kyse on siis siitä, että Viaplayn käyttäjä saa valita lukuisista sarjoista ja elokuvista itselleen mieluisat, ja katsella niitä oikeastaan missä ja milloin vain. Offline-toiminnon avulla sarjan tai leffan voi ladata sille laitteelle mille nyt ikinä tahtookaan (PC- ja Mac-tietokoneelle, älypuhelimeen, tabletille, pelikonsoliin ja Smart-TV:lle), ja katsoa sen sitten kun itselle sopii. Ilman lisäkustannuksia, ja vaikkei neittyhteyttä olisikaan =) Ladatut sarjat ja leffat on katsottavissa 30 päivän ajan. Viaplayta voi nyt kokeilla kuukauden ilmaiseksi, eikä se sido mihinkään. Sen ekan kuukauden jälkeen hinta on 7,95e/kk, eli ei todellakaan paha!

Sillon kun Eemil oli ihan vauva, se vaati huomiota lähestulkoon koko ajan. Tai ei mitään lähestulkoon, se oli sylissä aamusta iltaan ekat viisi tai kuusi kuukautta, paitsi sillon kun sen oli saanut nukahtamaan =D (En olis uskonut että tää päivä tulee kun laitan ton lauseen perään nauravan hymiön! Niin se aika vaan tekee tepposet niille ei niin kivoille -muistoillekin.) No, joka tapauksessa, mun pointti on tässä asiassa se, että kun sen pienen Eemil-vauvan oli sit vihdoin ja viimein saanut pois sylistä sen nukahdettua, mä tein kotitöitä. Tai mitä mä nyt ikinä keksinkään. Mä tein kaikkea, muttei tullut mieleenkään että olisin makoillut sohvalla ja katsonut telkkaria! Oli oikeesti pakko touhuta ja toimia sillon kun se nukkui. Huimat 45 minuuttia, mutta kuitenkin. Nyt on asioihin kuitenkin tullut aikamoinen muutos... Sen jälkeen kun ollaan muutettu tähän isompaan kotiin, oon oppinut rentoutumaan. Edes jonkin verran. Saattaa se johtua tästä raskaudestakin kyllä, että on vaan pakko nostaa jalat sohvalle edes kerran päivässä. Mä haluan yleensä olla Eemilin päiväuniaikaan kotona, enkä esimerkiksi missään kahvilassa kaverin kanssa niin että Eemil nukkuu rattaissa tjsp. Haluan myös olla ihan yksin. Mikäs sen parempaa kun makoilla sohvalla, syödä valkosuklaata ja katsoa telkkarista kaikkea hömppää! Voisin sanoa että Eemilin päiväunihetki on yks mun päivän kohokohdista, ja pyhitän ne vaan ja ainoastaan kellekäs muullekaan kuin ITSELLENI! (Tiedetään, vielä kun voin... Kohta hengailen ne hetket typyn kanssa, mutta nautin tästä nyt. VIELÄ KUN VOIN.) Niin, ja Eemil on alkanut nukkua silloin tällöin vähän pidempään kun ton vajaan tunnin. Nytkin se on nukkunut jo kaksi tuntia, tää on luksusta!
Meillä on tallentava digiboksi, enkä vois enää kuvitellakaan että meillä sitä ei olis. Tallennan paljon ohjelmia, ja katson myös paljon ohjelmia. Tuntuu että toi Viaplay on kun tehty mulle tällä hetkellä =D Plussaa haluan antaa siitä, että sarjoja on ihan älyttömästi, ja että ton saa iPadille!!! Mä voin makoilla SÄNGYSSÄ ja katsoa ohjelmia =D Telkkaria mä en makuuhuoneeseen halua, mutta toi että sen saa iPadille, on ihan loistava juttu. Ihanaa makoilla omassa rakkaassa sängyssä ja katsella ohjelmia<3 Meillä ei ole iPadilla enää erillistä nettiyhteyttä (tiedättekö sellaista joka toimii meidän kodin ulkopuolella. Oon tosi hyvä näissä tekniikkajutuissa...), vaan ainoastaan tää kodin langaton netti. Silti mä voin katsella sillä iPadilla sarjoja ja leffoja muuallakin kuin kotona (esimerkiksi autossa), kunhan vaan oon ladannut ne ensin =) Toivottavasti musta huokuu se kuinka innoissani tästä oon! =D
On siellä tarjolla lapsillekin vaikka mitä ohjelmia...



Yhteistyössä Viaplay ja Blogirinki

torstai 17. huhtikuuta 2014

Facebook




Tein nyt pitkän jahkailun jälkeen mun blogille Facebook -sivut. Aion laittaa sinne aina linkit uusimpiin postauksiin, ja luulenpa että sinne tulee aika paljon kaikkea muutakin laitettua. Sellaista varmasti paljon mitä ei ehkä blogissa tulla näkemään...

Käykää tykkäämässä niin pysytte ajantasalla! =)


Kertokaa jos linkki ei toimi, tai jos ette jostain syystä löydä sivua... En ole tekniikan ihmelapsi, ja mun tekninentuki tulee vasta neljän maissa kotiin...

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Rv36+0 ja vika neuvolalääkäri

Tuntuu jotenkin tosi uskomattomalta että tää raskaus on jo näin pitkällä. Ihan kun siitä ois viikko kun olin just tehnyt testin, ja olin maailman väsynein ja pahoinvoivin! Ajattelin sillon etten todellakaan tuu selviämään hengissä tästä raskaudesta, varsinkin kun oli siihen aikaan sellanen 10kk vanha jäbä kaitsettavana. Jotenkin ihmeen kaupalla mä oon selvinnyt tähän asti! =D Rankka tää raskaus on ollut, vaikkei kylläkään niin rankka kun Eemiliä odottaessa. Oon ylpeä itsestäni että oon pysynyt näin täysjärkisenä, saanut hoidettua lapsen, ja Pietikään ei oo lähtenyt vielä mihinkään vaikka oon saanut ihan järkyttäviä kohtauksia ja raivareita johtuen noista hormoneista! =DDD Joo kyllä mä syytän niitä =D Se on ihan kamalaa kun kesken huutamisen ja raivoomisen sitä miettii et mikä mulla tässä nyt muka on hätänä ja miksi pitää olla vihanen... Jotenkin ne hormonit vaan saa aikaan ihmisessä ihan ihmeellisiä reaktioita =D Luulen että pahimmat on nyt takanapäin... Tai toivon.

Viime viikkoon asti tää raskaus on sujunut fyysisesti suht hyvin. Ei oo ollut sen kummempia kipuja tai kolotuksia, mitä nyt helvetilliset liitoskivut, muttei muuta. Viime viikolla alkoi kuitenkin ihan hirvee turvotus. Yleensä illalla se on pahin, ja sen jälkeen kun oon kävellyt, istunut tai seissyt pitkään. Varsinkin jalat on joka päivä kaks kertaa sen kokoiset kun normaalisti. Ja se kipu mikä siitä turvotuksesta tulee! Ihan kauhee tunne. Siihenhän ei auta muu kuin lepo, mutta minkäs teet. Éi tässä nyt sen kummemmin saa levätä =D Ainakaan niin paljoa kun oikeesti olis tarvis. Tuntuu että mahakin on nyt pompsahtanut tässä parin viikon aikana aika isoks. Mun ainoot äitiyshousut meinaa kohta ratketa, ja tunnen olevani vähintään maailmankaikkeuden rumin ja lihavin olento. Nää on näitä ihania loppuajan vaivoja. Kyllä ne tästä kunhan vauva syntyy, sit onkin taas uudet ongelmat =D 


160414 36+0 (240314 32+5)
Paino 64,1kg (63,2kg)
Verenpaine 102/70 (97/62)
Hb 125 (Viimeks ei otettu)
Kohdunpohjan korkeus 30 (25,5)
Syke 144 (120-135)
Tarjonta RT (RT)

Tänään mulla oli vika neuvolalääkäri. Kaikki arvot oli paremmat kun ikinä. Verenpaine mulla ei oo tainnu ikinä olla noin korkea! =D Hemoglobiinia mä ihmettelen että se on noin korkea, koska mä en oo syönyt tässä nyt yli viikkoon niitä rautalääkkeitäkään. Mutta hyvä vaan että on pysynyt hyvissä lukemissa ilman niitäkin. Olin ihan varma että painoa olis tullut ainakin 4kg viime kerrasta, mutta ei! Ei edes yhtä kiloa! =D No, kyllä mä vielä siihen 70 kiloon pääsen niinkun viimekskin. Painoa on nyt tullut 15kg koko raskauden aikana. 

Pietin äiti oli täällä meillä Eemilin kanssa kun mä olin neuvolassa. Tai oikeastaan se oli täällä sitten loppujen lopuksi meidän seurana iltapäivään saakka. Kun Eemil nukku päikkäreitä, otettiin me rätit ja lastat kauniisiin käsiimme ja alettiin pesemään meidän paskasia parvekelaseja. Ne oli oikeesti ihan hirveen likaset. Vois jopa sanoa että kuraset =D Huom. me asutaan neljännessä kerroksessa... No, nyt ne on kuitenkin vihdoin ja viimein pesty, eikä mun tarvii enää pysytellä poissa olkkarista aamuisin siihen asti kunnes aurinko ei enää paista suoraan noihin laseihin. Ne oli ihan järkyttävät! Eipä ole enää =) Olenkin onnellinen että ne tuli nyt pestyä. Kaiken tämän päätteeksi mummo päätti ottaa Eemilin pariksi tunniksi leikkimään heidän luokseen että mä saan levätä. Tai tehdä mitä ikinä sielu sietää. Muuten hyvä, mutta mulla ei ole täällä yhtään suklaata! Sohvallahan ei voi makoilla ilman syötävää... Aina pitäis olla varuilta tuolla kaapissa muutama levy valkosuklaata. Siinä vaan saattais käydä niin että vetäisin ne kaikki kerralla. Tai siis siinähän kävis just niin... Nyt kokeilen joka tapauksessa mennä vähäksi aikaa pitkäkseni, ilmeisesti sitten ilman sitä suklaata. 

Tätä postausta tehdessäni oon kuunnellut Pariisin kevään Kesäyön yli kymmenen kertaa. (Mun musiikkimaku on välillä ihan todella outo, tiedän =D) Alkaisko jo riittelee... Ehkä siirryn seuraavaks kuuntelee taukoamatta esimerkiksi Pendulumin The Islandia, siinä toinen biisi jota voi kuunnella vaikka maailman loppuun saakka. 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Palmusunnuntai

Musta on ihanaa, että nyt kun mulla on lapsi niin saan askarrella kaikkina mahdollisina askartelua vaativina päivinä, eikä kukaan pidä mua hulluna! =D Eilenkin koristelin ihan innoissani noita pajunoksia koska "Eemilin oli pakko päästä virpomaan"... Täältä oli kaikista kaupoista höyhenet loppu, joten tein sitten paperista ja naruista koristeet, ja ihan hyviä tuli =)

Poikasesta tehtiin pieni pääsiäiskissa. Tänään hän sai syödä suklaatakin vähän.

Ja eikun mummoille ja kummeille virpomaan!

Virvon varvon,
tuoreeks terveeks,
 tulevaks vuodeks,
 vitsa sulle, palkka mulle.

Reipas virpoja sai palkaksi suklaamunia, keksin, rahaa, pehmotipun, ilmapallon ja värityskirjan. 


Ensi pääsiäisenä meillä onkin täällä yksi virpoja lisää... <3

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Lapsimessut 2014

Tänään otettiin suunnaksi Lapsimessut. Odotukset oli korkeella. En oo koskaan ennen ollut, ja odotin messuilta aika paljon. Mun serkku ja sen lapsi lähti meidän kanssa. Oltiin messukeskuksella jo kymmeneltä, eli heti kun messut alkoivat. Ihan järkyttävä ryysis ja hirveesti rattaita jo siinä vaiheessa kun päästiin junasta ulos. Ajattelin kauhulla et mitä se on sit siellä paikan päällä!

Kävin hakemassa infopisteeltä mun bloggaajapassin jonka sain messukeskukselta. Olipas virallinen ja tärkeä olo! =D 

Melko värikkäät messut etten sanois! Siellä oli ihan kaikkea; leluja, kirjoja, vaatteita, leikkipaikkoja ja poliiseja ja paloautoja näytillä... Ihan kaikkea mikä liittyy enemmän tai vähemmän lapsiin! Mutta mutta... Kyllä mä ens kerralla tonne menen ilman lasta. Tai siis lapsia... Hirveesti katseltavaa, mutta rattaiden kanssa pääsi tietysti aika huonosti tutkimaan ihan kaikkea mitä olisi halunnut. Tai jotenkin olin koko ajan vähän varuillani että koska Eemil alkaa riehumaan =D Ja kyllähän se vähän riehukin... Ei ihme, koska me oltiin tuolla viisi tuntia. Meni kuitenkin hyvin siihen nähden =)

Käytiin kiertämässä ne muutkin messut mitä siellä oli, mutta ei ne ollu yhtään mielenkiintoisia. Muutenkin kyllä petyin vähän Lapsimessujen tarjontaan... TAI sitten mä en vaan päässyt tutkimaan kunnolla, niinkun jo sanoin. Jos en olisi raskaana, menisin varmasti yksin huomenna tai sunnuntaina uudestaan, mutten jaksa! Mä oon AIVAN poikki. Taidan lopettaa kävelyn ja seisomisen kokonaan ja alan vaan makaamaan. Ens viikolla se onkin mahdollista, koska mulla alkaa ÄITIYSLOMA!!! Eiku... Siis mikä loma??? Nii, ei mikään.

Löysin Dyppikselle/Typylle/Typykälle maailman kauneimman ruokalapun!!! Toi on Elodie detailsin, ja mä rakastan noita rimpsuja mitkä tossa on! Värikin on ihana, kiva että kaikki ei oo aina vaaleenpunasta. Mutta ihan oikeesti, en oo koskaan nähny kauniimpaa ruokalappua! Eemilille ostin Gugguun pipon. Pyörittelin käsissäni Stockmannilla viikko sitten Mini Rodinin keltaista pipoa, mutten ostanut. Jäi harmittamaan ihan hirveesti, ja tarkoituksena oli käydä hakemassa se kun Hullut päivät loppuu. Onneksi törmäsin messuilla tohon Gugguun keltaiseen pipoon. Se on kivempaa materiaalia, ja ehkä vähän kirkkaampi kuin se Mini Rodinin. Tossa kuvassa toi nyt näyttää olevan ihan eri värinen kuin oikeasti. Siinäpä mun ostokset =D Halvalla pääsin! =D


Oliko lukijoita messuilla? Mitäs piditte? =)

torstai 10. huhtikuuta 2014

Kaunis pikkusänky beibille

Sillon kun odotin Eemiliä, me saatiin tutuilta sellainen puunvärinen tosi huonossa kunnossa oleva pikkusänky. Eemilin pappa kunnosti, pienensi ja maalasi sen, ja saatiin siitä herralle oikein ihana peti. Sänky oli tossa välissä mun veljen vauvalla lainassa, mutta pian se taas löysi tiensä meidän luo, ja seuraavana siinä nukkuukin pienen pieni tyttö. 

Ja koska kyseessä on pieni typykkä, pitihän sänkyyn hommata prinsessaverhot. Kävi hyvä tuuri, löysin tän kaupungin fb-kirpparilta ton tangon ja noi verhot ihan ilmaiseksi =) Onneksi tuli katsottua sieltä ensin! Vielä pitäisi hommata reunapehmuste ja lakanat, meillä kun on vaan vaaleansinisiä vauvalakanoita... 

Sänky sai kyllä ihan uuden ilmeen noiden verhojen ansiosta, tosta tuli mun mielestä aivan ihana! Niin herttainen pikkusänky typykälle <3 En malta odottaa että hän saapuu <3 Enkä oikeen vieläkään osaa uskoa että meille on ihan oikeasti tulossa toinen lapsi. Sit meillä on pieni poika ja pieni tyttö. Sit meillä on kaikki. Mitä muuta mä voin ikinä toivoa?