Under My Skin

torstai 26. maaliskuuta 2015

Parasta just NY!

Blogeissa pyörii Parasta just nyt -haaste, ja päätin itsekin tarttua siihen. Yllättävän paljon niitä löytyikin, vaikka nyt on mieli maassa esimerkiksi väsymyksen takia kun lapset taas heräilee öisin - Linnea hampaiden(?) ja Eemil kuumeen ja yskän takia. Juuri tällaisina hetkinä onkin hyvä ajatella niitä positiivisia asioita omassa elämässä, niitä kun kuitenkin varmasti kaikilta jokunen löytyy!

Aloitetaan siis niiden asioiden listaaminen mitkä on PARASTA JUST NYT:


- Linnea on oppinut seisomaan ilman tukea. Ei se itse vielä nouse, mutta päästää irti kun on ensin kavunnut pystyyn tuen kanssa. Voi mun kaunista vauvaa, niin se aikaa kuluu. Mulla on enää vaan pari kuukautta vauva.

- Uusi takki jonka sain House Of Brandonilta. Pyörittelin tota kaunotarta kauan ostoskorissa - otin pois ja klikkasin sen sinne uudestaan, ja onneksi mä tilasin sen lopulta. Toi on päällä niin hyvännäköinen, ja meni heittämällä mun lempitakiksi! Tilasin kasan muitakin vaatteita, mutta esittelen ne sitten erikseen...

- Rairuohot alkoivat vihdoin kasvaa! En olis uskonut, en olekaan niin avuton mitä luulin...

- Eemilin lego-leikit jotka on levitetty keskelle keittiön pöytää. Ja ei, tää ei ollut sarkasmia, musta on ihanaa kun sillä on jo selvästi "oikeita" leikkejä.

- Linnean kanssa eilen vietetty yhteinen aika. Käytiin kävellen postissa, Lindexillä, ruokakaupassa ja hakemassa pajunkissoja virpomisvitsoja varten. Kiva olla joskus ihan vaan tyttäjen kesken.

- Yhteistyö jonka solmin taas Juhlahumua -juhlakaupan kanssa liittyen Linnean 1-vuotissynttäreihin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eihän tässä olekaan kun enää kaksi kuukautta aikaa :D

- Eemilin pari päivää kestänyt kuume alkaa lopulta hellittämään.

- Eilisen treenin jäljiltä todella, TODELLA kipeät pakarat ja takareidet. 

- Aurinko.

- Hyvä mieli siitä huolimatta että aamulla tuntui siltä etten tule selviämään tästä päivästä.

 Ihanaa päivää kaikille!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Onko teidän lapset koskaan hoidossa?

Mulle oma aika on ollut aina ihan kamalan tärkeetä. Oon voinut oikeestaan aina laittaa lapset suht "huoletta" hoitoon mummoloihin ilman sen kummempia tunnontuskia tai pelkoa siitä miten siellä menee. Minulla on onneksi hyvä tilanne sen suhteen, sillä molemmat isovanhemmat ovat olleet todella avuliaita ja innokkaita ottamaan lapsia hoitoon. Kiitos siitä siis teille tätäkin kautta <3

Eemil taisi olla vain kuusi viikkoa vanha kun oli ekan kerran hoidossa yön yli, enkä ajatellut silloin sen olevan juttu eikä mikään. Linnea tuskin oli yhtään vanhempi, mutta nyt kun ajattelen kummankin vauva-aikaa ja sitä kaikkea niin en ehkä olisi ihan niin pienenä laittanut yöksi hoitoon. En todellakaan usko että lapsi tai äiti siitä miksikään menee jos pyhittää yhden vuorokauden ihan vaan itselleen, päinvastoin. Oon aina peräänkuuluttanut sitä, että jos äiti on onnellinen, on koko perhe onnellinen. Ainakin meillä se menee niin. Mä olen nykyään huomannut itsessäni todella usein väsymyksen ja uupumuksen merkkejä, ja olen todella todella onnellinen että mulla on mahdollisuus laittaa lapset hoitoon melkeinpä koska vaan ja irtautua hetkeksi arjesta. Mä rakastan mun lapsia enemmän kuin mitään, mutta pieni erossa oleminen tekee ainoastaan ja vain hyvää, ainakin mulle.

Jotkut haluaa levätä lasten ollessa hoidossa, jotkut haluaa bailata, ja jotkut ei laita lapsiaan hoitoon koskaan. Tai sitten ihan pakon sanelemana todella harvoin. Tunnen erään (tunnistat itsesi varmasti) joka heittää tanssikengät samantien jalkaan kun lapset häviää näköpiiristä vaikka kuinka väsyttäisi (ja varmasti väsyttääkin...), ja ne pysyykin jalassa melkein siihen saakka kun lapset tulee takaisin! Mutta hei, jokaisella on se oma tapa rentoutua. Joillekin saattaa riittää ainoastaan lapsen päiväunten aikaan saatu lepo, kun taas toiset haluavat levätä ja rentoutua kunnolla ja rauhassa koko viikonlopun. Äitejä ja tilanteita on tässäkin asiassa hyvin paljon erilaisia.

Linnea ja Eemil ovat nyt olleet hoidossa about kerran kuukaudessa yön yli. Eemilin hoitoon viemisessä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Paitsi mitä nyt ekalla kerralla kun vein sen pariksi tunniksi mummolaan nukkumaan kun menin Jumboon, niin itkin silmät päästäni, mutta muuten mulle itselleni se ei ole tuottanut ongelmia. Linnean kanssa on eri juttu, ja mulla on useaan otteeseen tippa linssissä neidin ollessa hoidossa. Jotenkin se vaan on niin paljon vauvempi mitä Eemil on koskaan ollut, mistä lie sitten johtuukaan.

Isovanhempien ja lasten välille kehittyvä suhdekin on hyvin tärkeä, joten jo senkin takia on mun mielestä hyvä että lapset viettävät aikaa heidän kanssaan. Mä en usein edes ajattele niiden olevan hoidossa, vaan se on oikeasti sitä että ne viettävät aikaa isovanhempiensa kanssa, ja kaikki on tyytyväisiä. Isovanhemmat ja lapset saa nauttia toistensa seurasta rauhassa ilman vanhempia, ja vanhemmat saa levätä ja tehdä mitä huvittaa. Kaikki voittaa.

Mites siellä? Tuntuuko että oma aika on tärkeetä?

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Viikonlopun jutut

Mä odotin että viikonloppuna olisi tullut se paljon puhuttu takatalvi, mutta ainakin lauantai valkeni aika aurinkoisena. Kylmä kyllä oli, mutta lunta ei ainakaan täällä satanut. Eilen sunnuntaina leijaili vähän jotain lumihiutaleen tapaisia, mutta ne tietenkin suli heti maahan päästyään. Tänään on ollut aika synkkä päivä, ja ei tehnyt yhtään mieli lähteä ulos kun on tottunut nyt viikon verran aurinkoiseen säähän. Inka ja Justus oli meillä hetken ja sitten mentiin vielä niillekin kylään, aamupäivä meni siis vauhdikkaasti vaikkei ulos mentykään. 

Mä laitoin viikonloppuna rairuohot kasvamaan. En laittanut niitä multaan vaan talouspaperin päälle. Viime vuonna ne homehtui, ja Inka sanoi että nytkin näyttää vahvasti siltä... Katsotaan vielä pari päivää... Viherpeukalo mikä viherpeukalo! Puhuttiinkin että onneksi meillä on niin pienet lapset että on aikaa harjoitella rairuohon kasvatusta, isommalle lapselle kun sillä saattaa olla suurempi merkitys kuin nyt noille pikkuisille. Maalailtiin myös vähän kananmunia akryyliväreillä. Muistan että me tehtiin niin aina kun olin pieni. Mä tein muniin pienet reiät ja puhalsin sisukset ulos. Oon aina ajatellut että se on jotenkin hankalaa mutta ei ollut, yksikään ei mennyt rikki. Eemil tykkäsi tosi paljon maalata munia, ja luulen että maalataan niitä vielä uudestaankin vähän lähempänä pääsiäistä. Mun oli pakko ostaa perjantaina kukkia, koska siivottuun kotiin kuuluu mun mielestä ostaa aina kukkakimppu!

Katsokaa nyt hänen hampaitaan! Linnea on alkanut nyt hymyilemään paljon enemmän, ja välillä se näyttääkin ihan irvistykseltä. Nyt vaikuttaisi siltä että alas olisi tulossa lisää hampaita, viime yö oli taas mikä oli, ja meininki rauhoittui vasta särkylääkkeen jälkeen... Siirsin vauvan jo Eemilin huoneeseen pe-la yöksi, mutta heräily alkoi samantien, siinä missä matkasängyssä nukkuessaan hän ei herännyt kertaakaan. Mikähän siinäkin on..?

Eilen kävin Jennin kanssa kahvilla ja Tokmannilla. Kävin ostamassa virpomisvitsoja varten vähän tarvikkeita, pieniä tipuja sekä narsisseja. Mietin siinä kaupassa vielä että ostanko sellaisia mitkä jo kukkii, mutta onneksi en ostanut. Kaksi tuntia sen jälkeen kun olin tuonut kukat kotiin, niissä näkyi jo keltaista, ja tänään aamulla kukkia oli jo monta! Eemil sai viikonloppuna uudet kengät. Ne on "isojen poikien isto äppääjä kengät"... Tosi hienot Adidaksen lenkkarit löydettiin onneksi! Viime vuonna yritin kissojen ja koirien kanssa metsästää SIISTEJÄ tarralenkkareita jotka ei olisi maksaneet yli viittä kymppiä... Noilla oli hintaa 29,90, ja se on mun mielestä ihan sopiva summa lapsen kengistä kun tuskin ne edes kahta kesää menee.

Tää kevät on täynnä ohjelmaa ja tapahtumaa... Nyt parin viikon sisään on virpomista ja pääsiäinen + kaikki siihen kuuluva suklaan syöminen... Lisäksi on kevään aikana tiedossa Lapsimessut, Pompdelux -kutsut, vappubileet (naamiaiset, JEE!), mun synttärit, Linnean synttärit, ULKOMAANMATKA ja paljon muuta. Tästä tulee hyvä kevät, olen päättänyt niin! =)

Mitäs teille kuuluu? Oletteko innoissanne pääsiäisestä ja keväästä?

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Vauva vierastaa

Linnea on alkanut vierastamaan. Ei voisi kuvitellakaan että veisin hänet esimerkiksi kuntosalin lapsiparkkiin vielä hetkeen. Vein kerran tässä muutama viikko sitten, tuloksena oli huutava lapsi ja treeni joka jäi kesken. Vieraassa paikassa Linnea tarrautuu muhun kiinni, eikä halua olla muualla kuin sylissä. Ekan vartin se on pahimmillaan, mutta esimerkiksi viimeksi kerhossa ollessamme hän kyllä uskaltautui leikkimään lattialla ilman mua lopulta. Sellaista totutteluahan se on aina kun mennään uuteen tai ei niin tuttuun paikkaan, ja yleensä lopulta Linnea tottuukin niin ettei tarvitse koko aikaa mun sylissä olla. Vanhemmat ihmiset on kaikista pahin, ja huuto alkaa heti kun häneen katsookin. Voi meidän herkkistä...

Herkkistä tosiaan... Vierastamisen mukana on tullut myös sellainen herkkyysvaihe. Kovat äänet, nopeat liikkeet ja vieraat lapset saavat Linnean huutamaan. Jos ollaan ihan vaan omalla porukalla, ei ongelma ole niin paha, mutta Eemil esimerkiksi tietää tasan tarkkaan mistä naruista vetää jotta saadaan pikkusisko huutamaan naama punaisena. Meillä oli kylässä tällä viikolla mun kaveri ja hänen lapsensa. Toinen niistä on Linneaa päivän vanhempi, ja pojan ei tarvinnut kuin kurottautua Linneaa päin niin huuto alkoi samantien! Tää on mulle ihan uutta, koska Eemil ei ole ollut mitenkään herkkä, eikä vierastanut paria kertaa lukuun ottamatta koskaan ketään. 

Luin juuri että vierastamiseen saa olla tyytyväinen, sillä lapsi on muodostanut kiintymyssuhteen vanhempiinsa joten omat vanhemmat tuntuvat turvallisilta vieraden ihmisten keskellä. Ja niinhän se varmasti menee. Vierastaminen on myös merkki siitä että lapsen kehityksessä on kaikki hyvin. Väkisin alkaa miettimään että mitähän se sitten tarkoitti kun Eemil ei koskaan vierastanut, mutta uskon sen johtuneen puhtaasti siitä että Eemilin ollessa vauva, me liikuttiin paljon enemmän ihmisten ilmoilla kuin nyt. Eemil siis tottui muihin ihmisiin, ääniin ja kaikenlaiseen hulinaan. Ja tottakai lapset on erilaisia, Linnea vaan on herkempi, kun taas Eemil on aina sopeutunut nopeasti uuteen.

Vierastaako teidän lapset? Miten sitä voi helpottaa?

perjantai 20. maaliskuuta 2015

torstai 19. maaliskuuta 2015

Mitäs meille kuuluu?

Nyt on mennyt jo kaksi päivää siitä kun kirjoitin viimeksi! Vieroitusoireet!!! Totuus on se että en ole kerennyt tai jaksanut, ja olen suonut itselleni päikkärit mielummin kuin blogin päivittämisen. Eikä mulla nyt pahemmin ole mitään kirjoiteltavaa tai kerrottavaa ollutkaan, samanlaisia aurinkoisia ulkoilupäiviä on ollut tässä nyt muutamia, mikä on ihana juttu. Odottelen edelleen niitä lasten uusia haalareita... Jotain ongelmia oli ollut lähetysten kanssa, mutta eiköhän ne nyt sieltä tule ennen kesää... Jos ei niin onpahan syksyksi tuliterät haalarit! :D Tänään kun oltiin kerhossa niin yksi nainen tuli sanomaan että haluaa ostaa Eemilin Rainbow -haalarin sitten kun se jää pieneksi ja sanoin siihen heti että se on jo pieni! Kävipä hyvä tuuri molemmilla, he saaavat haalarin (kunhan uusi tulee meille) ja mä sain myytyä vanhan vaivatta. Mä inhoon vaatteiden myyntiin laittamista, joten tämä meni paremmin kuin hyvin.

Eemil on innostunut piirtämisestä, liimaamisesta ja leikkaamisesta.

Eemil askarteli kerhossa hienon kukkataulun. 

Pietin äidiltä ja iskältä tulee joka ikinen kuukausi lapsille "synttärikortit". 
Eemil 2v4kk ja Linnea 10kk. Muutama kortti kertynyt... Ihana juttu!

Tiistaina mun serkku kävi lapsensa K:n kanssa meillä. Oltiin puistossa ja Inka ja Justus oli myös mukana. Eemil ja K ajeli potkupyörillään hienosti puistoon asti. Eemil on oppinut nyt tän viikon aikana menemään tolla tosi loistavasti, ja tasapaino pysyy hyvin mäissäkin vaikka jalat on ilmassa. Linneakin kokeili Justus-serkun pyörää, mutta kuten ilmeestä näkee, ei ollut lempipuuhaa... Eemil oli kyllä Linnean ikäisenä ihan erilainen, paljon isomman ja vanhemman oloinen. Linnealla on nyt syli- ja vierastusvaihe, ja tottuminen ihmisiin ja uusiin paikkoihin kestää jonkin aikaa.

Mun kaveri Jenni ja hänen lapsensa Lily kävi keskiviikkona, ja oli ihana jutella kaikesta. Jenni on mulle nykyään sellainen ihminen jolle voin kertoa kaiken ja sanoa asiat niinkuin ne ovat. Tuli pohdittua ja puhuttua paljon kaikkea, ja mulle jäi tosi hyvä fiilis siitä. Oon myös lähentynyt Inkan kanssa enemmän, mikä on ainoastaan hyvä juttu. Kaikki ei oo aina ollut niin yksinkertaista... Kuukauden päästä mä saankin kaikki mun ihanat ystävät koolle kun me juhlitaan mun 24-vuotissynttäreitä porukalla! Tarkoitus olisi valkata House of Brandonilta joku kiva asu, mutten osaa päättää! Ehdotuksia? Linkkejä tulemaan! Parhaan ehdotuksen antajalle lahjoitan lipun Lapsimessuille jotka on 10.-12.4. Keksin ton about 5 sekuntia sitten, mutta toihan oli hyvä idea! Mun ei tarvii valkata vaatteita itse ja saan antaa lipun jollekin teistä =)

Aurinkoista loppuviikkoa!

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä

On ollut ihana viettää aikaa ulkona koska on niin lämmin ja aurinko paistaa! Talvella sitä tuli koko ajan ulkoillessa kytättyä kelloa että koska voi mennä takaisin kotiin... Nyt aika menee siivillä, ja tuntuu ettei kaksi tuntia meinaa riittää alkuunkaan. Lasten, ja varsinkin Eemilin yöunet on pidentyneet nyt koska ollaan touhuttu ulkona niin paljon kauemmin ja enemmän. En malta odottaa sitä että lapsille voi laittaa vaan hatut päähän ja lähteä ulos, mutta kyllä mä nautin tästäkin ilmasta. Kevät on aina niin ihanaa aikaa, harmi että se menee äkkiä ohi. Kevään tuoksu on raikas, ja se on ihana tunne kun aurinko lämmittää ensimmäisiä kertoja, ai että!

Seuraavat kuvat on puhelimella napattu, mutta halusin jakaa ne teidän kanssa!
Ostettiin Eemilille polkupyörä viime viikolla, ja pitihän sitäkin päästä heti testaamaan ulos asti. Polkeminen vaan ei vielä oikein onnistu, joten hermot meni aika nopsasti. Eemilillä siis... Toisella jalalla hän osaa polkaista jo täyden kierroksen mutta toisen jalan kanssa on vielä vaikeuksia. Eiköhän se senkin opi kun vaan jaksetaan yrittää! Toi potkupyörä on ollut nyt kova sana, ja sillä Eemil potkuttelee mielellään. Toi oli meillä sisällä, joten Eemil on saanut harjoitella sillä ajamista jo jonkin aikaa, ja nyt se onnistuukin loistavasti. Vielä odotellaan niitä kypäriä, eli lätkäkypärä saa kelvata jonkin aikaa...

Me oltiin eilen Heinolassa mun mummon luona, ja näin ekaa kertaa mun tädin pienen ja todella kauniin 1,5kk vanhan vauvan. Linnea nukkui kaukalossa kun mentiin, ja musta tuntui ettei niillä nyt sen kummemmin ollut kokoeroa, mutta kun Linnea heräsi, huomasin että meillä onkin varsinainen jättivauva! En voi ymmärtää miten sitä on pitänyt Linneaa niin hirveän pienenä :D Kun palattiin kotiin, oli Linnea kuitenkin kutistunut takaisin vastasyntyneen kokoiseksi... Ei ollut nähkääs vertauskohdetta. Takastulomatkalla pysähdyttiin Tuuliharjan Nesteellä, oli muuten aivan sairaan hyvä lehtipihvi! Linnea mutusti ruisleipää ja kurkkua, sekä vilkutteli viereisen pöydän pariskunnalle ja sanoi "momooo". Ihan selvästi "MOIMOI", vai mitä? 

Tämä viikko alkoi ihanan aurinkoisesti, ja aamulla kun herättiin Linnean kanssa 6.50 oli jo ihan valoisaa. Se vaikuttaa mielialaan aina niin positiivisesti. Tänään uskaltauduin lähtemään ihan keskustaan saakka Eemilin kanssa niin että hän ajeli potkupyörällä sinne. Eemil uskoo suht hyvin, eikä lähde päättömästi esimerkiksi autotielle, joten senkin takia ajattelin että ongelmia tuskin tulee. Eikä pahemmin tullutkaan, takas tullessa iski väsymys tai laiskuus, ja jouduin hoputtamaan jonkin verran. Oli meillä seisomalautakin mukana  varmuuden vuoksi, ja onneksi oli, koska Eemil seisoskeli siinä pienen matkan. Käytiin laivapuistossa meidän ystävien Nicolan ja Hiljan kanssa, ja sitten kävästiin vielä hakemassa Prismasta juotavat ja nautittiin ne auringonpaisteessa. Hain samalla lasten uudet pipot postista, ja saattaa olla että pääsen esittelemään uudet valikausivaatteet jo tämän viikon aikana. Pukuja tässä edelleen odotellaan...

Lapset on nukkuneet jo hyvän tovin, ehkä mäkin käyn pitkäkseni tähän sohvalle vielä hetkeksi. 
Aurinkoista viikonalkua kaikille!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

30 päivän vatsalihashaaste: TULOKSET!

Noniin, kuukausi vierähti aika nopsasti, ja haaste on nyt loppunut. Luojan kiitos... Loppua kohden alkoi jo ärsyttää koko homma, toistoja oli niin järkyttävä määrä ettei mitään rajaa! Mulla ei oo kotona mitään jumppamattoa tai mitään, joten häntäluu oli kovilla. Myös selkä tuli kipeäksi kun toistoja oli niin älytön määrä, ainakin lopussa. Rutistukset, jalkojen nostot ja lankku meni helposti, mutta istumaannousut oli aivan todella syvältä. Puoleen väliin asti olin aina innoissani tekemässä noita liikkeitä, mutta sitten alkoi olla kamalaa pakkopullaa. Jos en olis kirjottanut blogiin että teen tän, olisin varmasti jättänyt kesken! En suosittele kenellekään, hahah :D Jätin tekemättä ton haasteen kahtena päivänä, mutta en usko että sillä on mitään merkitystä tulosten kannalta. Yhdessä kohtaa menin päivissä sekaisin joten menin taaksepäin, joten en ole varma kestikö tämä nyt tasan sen 30 päivää.

Ja sitten niihin ennen ja jälkeen -kuviin:



Niinkuin kuvista näkee, tulosta tuli, jopa enemmän kun osasin odottaa. Kelpaa käyttää napapaitaa! Mun vatsalihakset vahvistui haasteen aikana ihan hirveästi, joten ne tuli enemmän näkyviin. Toki ruokavaliolla on suuri merkitys, ja mä kun en pahemmin rasvaista ruokaa syö, olisi ollut ihme jos vatsalihaksia ei olisi haasteen jälkeen näkynyt. Mä en ennen tätä tehnyt vatsoja kun ehkä kerran kahteen viikkoon treenin yhteydessä, mutta tästä lähtien mä kyllä alan panostaa niihin vähän enemmän. Oli kyllä toisaalta kiva haaste, kun sai testattua itseään, mutta todella rankka fyysisesti!

Te jotka lähditte tekemään tätä mun kanssa; pääsittekö loppuun saakka? 
Tuottiko tulosta?

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Minkälainen meidän 10kk vanha Linnea on?

Multa pyydettiin postausta Linneasta, ja kiva että pyydettiin, koska mä en sellaista olisi kyllä tähän hätään ainakaan tehnyt muuten. Mä tein Eemilistä harva se kuukausi sellasia postauksia joissa kerroin hänestä ja hänen kehittymisestään. Jotenkin sitä silloin yhden lapsen kanssa keskittyi niin täysin vain ja ainoastaan siihen yhteen, ja Eemil kun oli ensimmäinen, kiinnitti niihin juttuihin enemmän huomiota. Hyvä esimerkki tapahtui tällä viikolla: Otin Linneasta kuvia joissa hän nojaa pieneen tuoliin, jouduin koko ajan siirtämään tuolia ja Linneaa, ja vasta hetkeä myöhemmin tajusin että tyttöhän kävelee tuolin kanssa! Ei siis ollut aiemmin sellaista tehnyt, mutta tollaset jutut ei enää tunnu niin merkityksellisiltä kuin ekan lapsen kanssa, vaikka tottakai ne on nytkin merkityksellisiä...

MUTTA MINKÄLAINEN ON MEIDÄN 10KK VANHA TYTTÄREMME?

Ihana, suloinen, hellyttävä, kaunis ja herttainen. Aivan ihana tyttö toisin sanoen! Joka päivä jaksan ihmetellä hänen suloisuuttaan, mikä tosin taitaa olla aika tyypillistä äideille... Linnea on ollut alusta asti helppo lapsi, mitä nyt pari kuukautta sitten alkoi heräilyt, mutta aika kultaa aina muistot sitten hetken päästä... Syntymästään asti tyttö nukkui yöt heräämättä, ja oikeastaan päivätkin, joten sinänsä olen päässyt aika helpolla verrattuna siihen mitä vauva-aika oli Eemilin kanssa. Linnea syö neljä kertaa päivässä; aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Tai voisin sanoa että hänelle tarjotaan ruokaa neljä kertaa päivässä, mutta hän ei todellakaan suostu syömään joka kerta. Sylkee, yökkii ja kääntää pään pois, mikäs sen mukavampaa! Olen aina yhtä ihmeissäni niinä kertoina kun hän syö lautasen tyhjäksi, niitä ei meinaa montaa mahdu päivään... Hedelmäsose kyllä uppoaisi vaikka jokaisella aterialla...

Linnea on suht rauhallinen, sellainen huomaamaton. Tosiaan niin huomaamaton etten osaa kuvitella että hän tekisi mitään pahaa. Silti löydän pikkuisen milloin mistäkin; tiskikoneesta, tutkimasta pistorasioita, koskemasta telkkariin, repimästä verhoja ja sen sellaista... Tiedän että hänestä on tulossa varsinainen riiviö! Ja mikä pahinta: kun hän tekee jotain pahaa, hymyilee hän sen jälkeen ilkikurisesti kieli poskella! Ihanan kamala lapsi! Linnealla on kuusi hammasta, alhaalla kaksi ja ylhäällä neljä. Hampaiden tuloon on reagoitu enemmän ja vähemmän, ja yleensä niihin aikoihin kun hampaita tulee, on hänellä myös nuha, eikä ruoka maistu sitäkään vähää mitä yleensä. Vauva viihtyy tosi paljon sylissä, ja kaipaa läheisyyttä aika paljon. Maidon hän juo edelleen sylissä, eikä osaa tai viitsi pitää itse nokkamukista kiinni. Hänen lempilelujaan ovat edelleen pikkuautot.

Hän nukkuu pääsääntöisesti 20.00-06.30, saattaa herätä viiden maissa juomaan maidon. Päikkäreitä neiti vetelee edelleen 11.30-16.00 parvekkeella, mikä on sinänsä oikein mukava juttu... Nukkuisi varmaan pidempäänkin, mutta herätän sen aina neljältä ettei ilta veny kovin pitkälle. Eikä tosiaan muutenkaan tarvitsisi ton enempää nukkua. Linnea juttelee paljon vauvakielellä, se on sitä tätätätätäätä ja ouvouvouvouvouta, ja niin mahdottoman suloisen kuuloista! En tiedä oletteko huomanneet muiden postauksien kuvista, mutta Linnea ei hirveästi hymyile. Tai siis tarkoitan että tytön perusilme on hyvin vakava, ja hymyn hän väläyttää suht harvoin. Mulla on kyllä itselläni sama homma, tutut varmasti tietääkin mun bitchy resting facen... Voi Linnea raukkaa, sama kohtalo siis hänelläkin! 

Linnea osaa seistä ja kävellä tukea vasten, nousta istumaan ja seisomaan, vilkuttaa ja melkein taputtaa. Aina kun hän näkee jotain pehmoista, käy hän siihen lepäämään ja sanoo "aaaai", se jos joku on suloista! Muita sanoja hän ei sano, tai edes yritä sanoa. Linnealla on aina ollut suht paljon tukkaa, ja me pidetäänkin hänellä aina ponnaria, pinniä tai pantaa ettei hiukset mene silmille. Ja onhan se suloisen näköistäkin kun pienellä on kampaus! Linnea on varsinainen prinsessa, ja hän tulee olemaan kyllä meidän silmäterä ja vauva ihan aina. Eemil on aina ollut sellainen reipas iso poika meidän silmissämme, mutta Linnea on ihan toisenlainen, hän on aina meidän vastasyntynyt... Käytiin laittamassa Linnealle korvikset tiistaina, niinkun kuvista näkee, eikö ole hienot? Mä olin itse saman ikäinen kun mulle laitettiin, joten mulle oli alusta asti selvää että meidän tyttärelle laitetaan myös. Ymmärrän toki eriävät mielipiteet, ja toivon sitä myös muilta. Me päätettiin laittaa vauvalle korvikset koska se on meidän mielestä ok. Joissain maissa korvikset laitetaan jo synnytyssairaalassa, joten en pidä sitä niin isona juttuna. No, ei siitä sen enempää (edes kommenteissa kiitos...), halusin vaan vähän avata tätä aihetta tässä samalla! =)

Tulipas pitkä postaus, mutta olisin kyllä voinut kirjoittaa vielä vaikka kuinka paljon enemmänkin meidän kaunottaresta! Pari kuukautta niin juhlitaan neidin 1-vuotissynttäreitä. Hurjaa... 

Löytyykö lukijoilta saman ikäisiä vauvoja? Onko yhteneväisyyksiä?

torstai 12. maaliskuuta 2015

"Eemi akastaa vauvaa"

Siinä missä oon nyt viimeiset kuukaudet saanut vahtia Eemiliä sen takia kun hän tönii, repii, potkii ja joskus jopa lyö vauvaa, oon nyt pari päivää päässyt hieman helpommalla... Sunnuntain jälkeen Eemil on sanonut monta kertaa päivässä rakastavansa vauvaa, antaa haleja, kertoo että vauva on söpö tyttö ja muutenkin kohtelee Linneaa aivan erilailla kuin ennen. Ja ihan yhtäkkiä! Ihan ku ois jostain napista painanut että kiusaaminen loppuu, niin yhtäkkiä se kävi. En nyt tietenkään sano että tää elämä ois nyt pelkkiä rakkaudentunnustuksia ja haleja, ei sentään, mutta pääosin me eletään tällä hetkellä rauhallista vaihetta.

Tähän asti oon saanut silmä kovana vahtia varsinkin Eemilin liikkeitä Linnean ollessa lähettyvillä. Koko ajan kun sen piti tehdä jotain kiusaa, se oli todella rasittavaa. Linnea viihtyy pitkiäkin aikoja lattialla leikkimässä, mutta itkuilta ei vältytty kun veikka oli aina häiritsemässä ja satuttamassa. Linneakin kyllä tekee kiusaa (vaikkei sitä itse ymmärräkään) mennessään häiritsemään Eemilin leikkejä ja Eemil tietysti suuttuu siitä. Suurin osa tästä Eemilin tekemästä retuuttamisesta on kuitenkin ihan puhdasta huomionhakua... Nyt on tosiaan pari päivää mennyt tosi hyvin näiden kahden osalta, ja ne ovat jopa leikkineet yhdessä. Eemil juttelee Linnealle, näyttää leluja ja pyytää tätä luokseen. Se jos joku lämmittää äidin mieltä <3

Kaikkihan nämä miten lapset tekevät ja toimivat tulevat aina vaiheina, joten tästä pitää nauttia nyt! Saan jopa aamuisin vartin verran lisäaikaa sängystä nousemiselle kun lapset leikkii yhdessä nätisti, ja muutenkin päivät on menny nyt paljon rauhallisemmin. Tottakai niitäkin kausia tulee kun ollaan toisen kimpussa enemmän, ja sisarukset nyt tuppaa tappelemaan jonkin verran... Tai en mä tiedä muista, mutta me ainakin ollaan tapeltu mun veljen kanssa niin pahasti että toiselta lähti kerran hammas ja toiselta tuli nenästä verta... Mustelmista ja muista kolhuista puhumattakaan...

Miten teillä muilla? Riiteleekö lapset? 
Kiusaako isompi pienempää vai onko ne sulassa sovussa aina?