Under My Skin

torstai 3. syyskuuta 2015

Avautuminen ihan vaan onnellisuudesta

Onkohan musta tullut tylsä... Huomaan usein miettiväni jos multa kysytään että mitäs teille/sulle kuuluu, että meille ei ihan oikeasti kuulu mitään. Tätä samaa perhearkea päivästä toiseen, viikonloppuisin saatetaan tehdä jotain erityistä, ja sekin "erityinen" on useimmiten Jumbossa -/Hoplopissa -/ulkona syömässä käyminen. Ulkopuolisen, ja varsinkin sellaisen henkilön jolla ei ole lapsia, meidän elämä vaikuttaa varmasti ihan auttamattoman tylsältä. Instgram ja Facebook täynnä lasten kuvia, perhekuvia matchäävät vaatteet päällä, laivareissuja perheen kesken, mökkeilyä isovanhempien kanssa yms.

Mun elämästä ei saa draamaa tekemälläkään, niinkuin Inkalle sanoin tänään kun puhuttiin yhdestä jutusta. Vaikka haluaisin, en pystyisi saamaan tällä hetkellä meidän elämästä mitään draamaa aikaiseksi. Ainut draama saattaa joskus iskeä tuolla blogin kommenttiboksissa, mutta muuten meidän elämä on hyvin tasaista. Meillä on kaikki hyvin; perhe täynnä rakkautta ja kunnioitusta, ihanat lapset, hyvä parisuhde, omistusasunto sunnitteilla ja kaikki rullaa kivasti eteenpäin. Meillä ei voisi mennä paremmin perheenä, ja siitä mä olen ihan äärettömän onnellinen ja kiitollinen. Olen myös kiitollinen ja onnellinen tästä tasaisuudesta joka mun elämässä vallitsee, mulla on turvallinen olo.

Pietiä parempaa isää saa hakea. Oon niin iloinen että mun lapsilla on rakastava, huomioiva ja läsnäoleva isä. Mä tiedän tasantarkkaan että meidän lapset voi koska vaan, missä tilanteessa vaan tulevaisuudessakin luottaa siihen että isi auttaa kaikessa jos on tarvis. Kaikille se ei ole itsestäänselvyys, ja se jos joku on surullista. Mä tiedän että me tullaan Pietin kanssa tekemään aina kaikkemme että meidän lapsilla on kaikki hyvin ja että heillä on hyvä elämä. Lapset on tärkeintä koko maailmassa, eikä mikään mene koskaan niiden edelle.

Tavallinen ja tasainen ei tarkoita tylsää, mutta se saattaa kovasti siltä vaikuttaa ulkopuolisen silmin. Nämä neljä vuotta mun elämässäni on olleet rakkaudentäyteisimmät, onnellisimmat ja oikeasti myös hauskimmat. Mikään ei voita lapsen hauskaa letkautusta, märkiä pusuja heti aamulla, tai ylipäätänsä sitä rakkautta jota tuntee omaa lastaan kohtaan. Myös se yhteenkuuluvuuden tunne on mieletön mikä Pietin kanssa tulee välillä, kun illalla lasten jo mentyä nukkumaan mietitään että ollaan saatu yhdessä aikaan jotain noin mielettömän kaunista.

Herkkis mikä herkkis, nyt en itke silmiä päästäni, mutta kyllä mun silmät pahasti kostuu kun kirjoittelen ja ajattelen tollasia. Itkussa oli vähän pidättelemistä myös tiistaina kun postilaatikosta kolahti mun tilaamani INDIEbandin käsikoru jonka itse suunnittelin ja jossa lukee kaikki mulle tärkeät päivämäärät. Noista saa tehtyä vaikka minkälaisia, ja musta on ainakin ihanaa että kenelläkään ei ole samanlaista kuin mulla. Kannattaa käydä katsomassa noita sivuja, mä bongasin noi korut Instagramista ja heti oli pakko saada itsellekin! Tolla korulla on mulle suuri merkitys ja se muistuttaa mua mun perheestä.

Kyllä se oma elämäkin joskus tuntuu ihan älyttömän tylsältä, 
mutta niinä hetkinä pitää vaan muistaa että tavallinen ja turvallinen ei ole yhtäkuin tylsä.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Mitä kuuluu?

Hyvää. Vähän stressaa ja mietityttää toi asuntoasia, mutta ihan tosissaan meillä ei ole kiire. Tämä asunto on just vasta tänään tullut myyntiin ja meillä on vähintään puoli vuotta aikaa löytää uusi asunto ja muuttaa tästä pois. Ollaan katseltu Etuovesta asuntoja joka päivä moneen otteeseen, mutta kun ei niin ei. Putkiremppoja, 600 euron yhtiövastikkeita, liian isoja remontteja tiedossa, liian pienet huoneet, liian vähän huoneita... Mutta kyllä se tästä, joka päivä niitä uusia asuntoja tulee myyntiin joten ei tässä kodittomiksi jäädä :D

Viikonloppuna oltiin mun kaverin valmistujaisissa Eemilin kanssa kahdestaan. Jätin suosiolla Pietin ja Linnean kotiin koska Linnea on nyt vähän siinä iässä että mikään ei ole hyvin ja koko ajan pitää juosta ja touhuta mielellään kaikkea sellaista mitä ei saisi tehdä... Meillä olikin Eemilin kanssa tosi mukavaa kahdestaan juhlissa ja saatiin syödäkin ihan rauhassa. Eemilin kanssa on ihana olla kylässä ja ihmisten ilmoilla kun se on niin kiltti hyväkäytöksinen. Oli kiva laittaa vähän parempaa päälle ja laittautua normaalia enemmän pitkästä aikaa. Jalassa oli Mallorcalta ostetut korkkarit ja päällä Guessin musta mekko jonka ostin mun kaverilta kesällä. Istuu paremmin kuin yksikään mekko koskaan ikinä, ja sopii juhlaan kuin juhlaan! Ihana!

Linnea ei ole saanut kohtauksia sen viime viikkoisen jälkeen, mutta lähellä on ollut tänäänkin. Mua ei pelota kun hengitys loppuu, mutta jonkin verran jännittää... Helpottavaa tietää ettei se aiheuta mitään vahinkoa lapselle tai mitään sellaista, mutta kyllä sitä silti miettii ja pohtii että mikähän neuvoksi kun todellisuudessa mitään ei ole tehtävissä kohtauksen yllättäessä.
Linnea on kasvanut ja kehittynyt taas ihan älyttömän paljon. Sanoja tulee jo noin kymmenen ja vaippakin on ajoittain ollut aika kuiva pottailun ansiosta. Ihanaa että hän on siitä niin innoissaan! Hänellä on nyt ilmeisesti joku herkkyyskausi sen suhteen menossa ja tähän mahdollisuuteen on tartuttava ja jatkettava sitkeästi harjoittelua nyt kun se on mieluista ja Linnea itse vaatii päästä potalle.

Eemil ja Hilja, yksi hänen parhaista ystävistään.
Eemil on puhunut jo monta viikkoa siitä että hän haluaa laivalle ja pallomereen ISIN kanssa. No, minäpä kuitenkin päätin varata laivareissun Tukholmaan meidän KOKO perheelle, mutta sinne pallomereen poika voi mun puolesta mennä sitten isänsä kanssa kahdestaan! :D Lähdetään parin viikon päästä ja oon jo aika innoissani, kiva päästä arkea ja rutiineja pakoon viikonlopuksi. Viime laivareissu meni niiiin kivasti ja meillä oli todella mukavaa, joten odotukset on korkealla. Tällä kertaa ajateltiin mennä Tukholmaankin kiertelemään ja mahdollisesti vähän ostoksillekin, ihanaa, en malta odottaa!

Mummo ja pappa vievät lapset mökille viikonlopuksi, joten meillä on luvassa kahdenkeskeistä aikaa pitkästä aikaa. Tarkoitus on myös nähdä paria kaveria, käydä salilla ahkerasti, syödä ulkona ja siivota koko koti. Mutta noi on mun tapoja rentoutua! Ikävä tuntuu jo nyt rinnassa kun ajattelen koko asiaa, mutta ihanaa kun lapset pääsevät mökille isovanhempiensa kanssa ja me saadaan hetken rauha. 

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kesä 2015

Meillä on ollut ihan mahtava kesä siitä huolimatta että säät oli muutamaa viimeistä viikkoa lukuunottamatta aivan surkeat. Ei olla annettu huonojen kelien haitata pätkääkään, vaan ollaan tehty ja menty vaikka vettä on tullutkin taivaalta. Esimerkiksi Muumimaailmassa oltiin sateisena päivänä, mutta se päivä on silti ollut yksi kesän kohokohdista. Eemilkin sanoo melkein joka viikko että haluaa mennä Muumimaailmaan uudestaan, mutta luulen että reissu jää suosiolla ensi kesään... Meidän kesämme alkoi toukokuun lopulla kun matkustimme Mallorcalle. Loma oli ihana, ja täällä haaveillaan jo seuraavasta reissusta.

Sateiseen kesään kuului myös kolme tuotantokautta Orange is the new Blackiä ja viisi kautta Breaking Badia. Niiden jälkeen tuli ehkä vähän ähky - ei tee mieli aloittaa mitään sarjaa vielä hetkeen! Meidän perheen ahkerin Netflixin käyttäjä taitaa olla tällä hetkellä Eemil. Kesän aikana tuli käytyä esimerkiksi Helsingissä ystävien kanssa ilman päämäärää,  Särkänniemessä ja Koiramäkessä mun serkun perheen kanssa, Lintsillä mun veljen perheen kanssa, seikkailupuisto Zippyssä Pietin synttäreinä, Wanaja Festivaleilla fanittamassa Haloo Helsinkiä!, ihan vaan ongella läheisellä joella, Luonnontieteellisessä museossa mummon kanssa, Naantalin kylpylässäHaltialan eläintilalla katselemassa eläimiä ja todistamassa kesän rankinta sadetta, Skidit festareilla Eemilin kanssa ihan kahdestaan ja päästiin me vielä mökillekin käymään säiden salliessa! Paljon ollaan tehty, eikä tossakaan ole vielä kaikki :) Joka päivä tuli käytyä puistossa tai keskustassa ja kavereita nähtiin paljon. Ihana kesä, pakko myöntää! Haikeaa ajatella että ensi kesä on mun viimeinen kesä kotona, jos siis en satu menemään töihin jo ennen ensi syksyä, mutta tarkoitus olisi sinne asti olla kotona.


Uskon että lapsillekin jää hyvät muistot kesästä, tai varsinkin Eemilille joka jotain jo muistaakin ja puhuu asioista. Mun omat lapsuuden kesät on aina olleet mun ajatuksissani lämpimiä ja aurinkoisia, mutta en todellakaan tiedä onko niin tosiaan ollut. Ehkä muutama aurinkoinen päivä kumoaa parin viikon sadekauden, sillä ainakin mulla jäi hyvä fiilis kesästä nyt näiden muutaman lämpimän viikon jälkeen. Eikä se ilmakaan sitä kesäfiilistä kokonaan tee, sen tekee ympärillä olevat ihmiset, postiivinen mieli ja kiireetön olotila. Mutta vesisateella en siltikään mene mökille mielelläni... Vaikka kuinka yrittäisin olla positiivinen!!!

Käytiin muutama päivä sitten lasten kanssa luultavasti viimeisen kerran shortsit jalassa ulkona keskustassa, kyllä se nyt niin tuntuu olevan että syksy on tulossa kovaa vauhtia. Ostettiin vielä kesän viimeiset herneet ja nautittiin lämpimästä säästä. Ja ihan tosi, ei haittaa ollenkaan. Syksy ja talvi menee niin eri merkeissä kuin kesä ja kevät. Kerhot alkaa, aletaan kyläilemään enemmän kavereiden kanssa toistemme luona, saa pukea nahkatakin päälle, mennä hyppimään lehtikasoihin ja viettää aikaa hyvällä omallatunnolla sisätiloissa. Joulukin kohta jo kolkuttelee, mutta ei aleta hössöttämään siitä ihan vielä! Meidän asunnonhakukin jatkuu kovaa vauhtia, joten ihan hauska nähdä missä sitä ensi joulua oikein vietetään! 

Miten teidän kesät on sujuneet? Onko ollut hauskaa ilmoista huolimatta? 

lauantai 29. elokuuta 2015

BLING -kynnet

Apua miten kauniit kynnet Heini mulle taas kerran väsäsi! Hopeet on ihan akryylillä tehty mutta valkoiset on geelilakalla. Mulle on nyt muutaman kerran testattu sitäkin ja oon ollut ihan tyytyväinen siihenkin. Se vaan saattaa lähteä rullautumaan pois ja lakka alkaa lohkeilemaan jos kynnet kolahtaa johonkin, eli mun tapauksessa näin käy varmasti... Aluksi nämä kynnet tuntuivat vähän turhan rajuilta, mutta sitten kun vartin päästä tottui, niin onhan nää melkein hienoimmat (taas) mitä mulla on koskaan ollut, haha! :D Instagramissakin tultiin kehumaan ja sanomaan että mun kynsientekijä on "keeper" ja harvoin näkee oikeasti hyvin tehtyjä rakennekynsiä. Ja sehän on aivan totta! Heinin tekemien jälkeen sitä kyllä osaa kiinnittää huomiota muiden rakennekynsiin jotka on tehty vähän vasemmalla kädellä, toisin kuin nämä!

Sit vaan aikaa varailemaan! 

Crocsin Sadesaappaat

Niinkuin jo elokuussa kerroinkin, on mut ja mun perheeni valittu Crocsin test squadiin syksyksi ja talveksi. Sehän tarkoittaa sitä että tuun jakamaan täällä blogissani meidän kokemuksia Crocsin eri malleista ja toki joskus on jotain alevinkkejäkin niinkuin esimerkiksi tämän postauksen lopussa! Oon aika innoissani tästä testiryhmään pääsystä, ihan loistava juttu! Eemil on vasta kohta kolme ja hänellä on menossa jo kuudennet Crocsin kengät, eli siitäkin voi päätellä että tyytyväisiä ollaan oltu ja hypin kattoon kun sain kuulla että meidät on valittu testaamaan Crocseja. Ekana testausvuorossa on sadesaappaat. 

Itselleni valkkasin mustat naisten lyhytvartiset saappaat. Hetken pohdin keltaisten ja noiden välillä, mutta lopulta päädyin tuttuun ja turvalliseen mustaan! Onpahan ainakin helppo yhdistellä vaatteiden kanssa. Saappaat on todella kevyet ja hyvän tuntuiset jalassa. Ainut mikä oli niin ne voisivat olla vähän kapeammat, mulla on sen verran kapea jalka. Mahtuupahan ainakin villasukka jos on tarvis, eli en luokittelis tota kovinkaan suureksi miinukseksi. Hei huomasitteko ton koristeen! Eikö ole aika kaunis? Mulle tuli yllätyksenä että Crocsilla on noita koristeita vähän aikuisempaan ja naisellisempaankin makuun!

Itselleni en keltaisia viitsinyt ottaa joten otin sitten Eemilille. Eemilin vanhatkin kumpparit oli keltaiset Crocsit, eli täysin samanlaiset, mutta mitäs sitä hyväksi havaittuja vaihtamaan! Kevyet kengät on lapsellekin varmasti kivemmat kuin painavat, ja olenkin huomannut että usein kumpparit painaa aikaa paljon, toisin kuin nämä! Nämä kyseiset Handle It Rain Boot -saappaat voittivat ruotsalaiset Bäst i Test- ja Wise Guide -lastensaapastestit vuonna 2013. 

Nämä kummatkin saappaat on valmistettu kevyestä ja vedenkestävästä Croslite™ -materiaalista joka ei ole muovia eikä kumia. Se on hartsipitoinen materiaali joka vaimentaa iskuja. Crocseja ei saisi laittaa esimerkiksi kuivauskaappiin, koska lämpenemisen myötä ne saattavat kutistua. Juuri viime viikolla kun laitoin omaan Facebookiini kuvan Eemilistä noi kumpparit jalassa, tuli yksi tuttava kertomaan että heidän saappaansa pienenivät kuivauskaapissa! Eipä noita sinne edes tarvitsisi laittaa kun kuivuvat niin nopeasti muutenkin. 

3.9 saakka Crocs Store -myymälöissä (Helsinki, Vantaa, Turku, Lempäälä Ideapark, Kuopio) kaikki sadesaappaat -30%!
Sanomalla kassalla BLOGIALE, tulee alennusta vielä -10%! 
Myös Crocsin nettisivuilla on vaikka mitä alennuksia ja UUTUUKSIA!
Kannattaa hyödyntää jos on tarvetta saappaille. Suomessa ei taida ollakaan vuodenaikaa jolloin sadesaappaita ei tarvitsisi...

Hyvää syksyä kaikille! 

torstai 27. elokuuta 2015

Affektikohtaus

Linnea on ihana pieni tyttö. Hän on hymyileväinen, iloinen ja kaunis lapsi. Hän on myös ihan äärettömän tempperamenttinen, itsepäinen ja tottelematon tapaus. Eemilin jälkeen tää on mulle aivan uutta, enkä koskaan uskonut että lapsi voisi olla oikeasti noin tottelematon. Tuntuu että mikään ei mene kaaliin ja joka asiasta vingutaan ja itketään! Linnea on äärettömän herkkä mitä tulee kieltämiseen ja komentamiseen. Jos hän esimerkiksi kaatuu tai satuttaa itsensä, sen takia ei itketä, mutta kieltäminen ei sovi hänelle ollenkaan. Vieraskoreakin hän osaa olla, sillä useat ei usko minkälainen sisupussi tuo meidän rakas tytär osaa ollakaan... Eka vuosi meni vähän liiankin helposti, mutta vuoden täytettyään on Linneasta tullut ihan uusia piirteitä esille. Luonne. 


Avasin tässä nyt vähän sitä että minkälainen tyttö Linnea oikein onkaan, sillä haluan nyt jakaa sen mitä äsken koin... Linnea on saanut jo ihan vauvasta saakka lieviä kohtauksia jonka aikana hän lopettaa hengittämisen kun hän itkee niin paljon. Olin lukenut noista kohtauksista jo aiemmin, ja olin varautunut siihenkin että taju joskus tulisi lähtemään, sillä tuntuu että joka kerta kun "kohtaus" tulee niin se kestää kauemmin ja kauemmin. Tänään se sitten tapahtui, ja vaikka olin "varautunut" affektikohtaukseen, en oo koskaan pelännyt niinkuin mä tänään pelkäsin.

Kielsin Linneaa ottamasta sateenvarjoa Eemilin kädestä, ja otin Linneaa kädestä kiinni ja lähdettiin kävelemään vessaan päin. Huomasin että Linnea sai tapansa mukaan raivarin, ja odottelin sitä kun huuto alkaa taas pienen katkoksen jälkeen, mutta mitään ei kuulunut. Otin vessassa tytön syliini, puhalsin kevyesti kasvoille (on yleensä auttanut) ja hoin että "hengitä, rakas, hengitä". Yhtäkkiä Linnea meni siniseksi ja jäykäksi, jonka jälkeen hän meni ihan veltoksi ja taju lähti. Olin ihan varma että hän kuolee, olin ihan paniikissa! Linnea kuitenkin virkosi melkein heti ja oli täysin normaali, itkusta ei tietoakaan, saati kohtauksesta. Voi että mä pelkäsin, ja pelkään edelleen. Itkettää pelkkä ajatus.

Löysin tämän pätkän terveysnetistä:

"Affektikohtaukseksi kutsutaan voimakkaan itkupuuskan yhteydessä esiintyvää kouristuskohtausta. Affektikohtauksen laukaisee yleensä kipu, pelko tai suuttumus.
Affektikohtauksessa itkemisen yhteydessä lapsen henki salpautuu ja tilanne voi jatkua jopa tajuttomuuteen. Yleensä affektikohtaus kuitenkin laukeaa nopeasti. Kohtaukset ovat vaarattomia.
Kohtauksessa lapsi tulisi pyrkiä rauhoittaa sylissä. Jos vanhempi antaa lapselle periksi kohtauksen pelossa, lapsi voi oppia käyttämään hyväksi kohtauksia. Kiukun jälkeen lapsi kaipaa syliä ja vakuuttelua, että hänestä pidetään edelleen."


Toi on ihan täysin normaalia, eikä vahingoita lasta mitenkään, mutta mä olin ihan paniikissa. Onko kohtalotovereita? Onko siellä joku jonka lapsi saa näitä kohtauksia myös?

tiistai 25. elokuuta 2015

Lasten telkkariaika

Mun piti ensin vaan tulla laittamaan kuvia ja kertomaan lasten uudesta pöytäryhmästä joka saatiin Jollyroomilta (eikö ole ihana!), mutta näitä kuvia katsellessani aloin miettimään ihan toden teolla tota meidän lasten, tai varsinkin Eemilin telkkarin tuijottelua. Tai en varsinaisesti Eemilin, vaan sitä että kuinka paljon tuon ikäiset yleensä katsovat telkkaria päivänmittaan... Meillä ei ole tarkkoja telkkariaikoja Eemilille, vaan ihan tilanteen mukaan mennään. Eemil ei enää nuku päikkäreitä, joten joku rauhoittumistapa on pakko olla, ja meillä se on ainakin tähän asti ollut telkkari. En huomaa Eemilissä mitään "muutoksia" telkkarihetken jälkeen, esimerkiksi levottomuutta tai mitään sellaista, joten ajattelen kaiken olevan ihan fine. Mutta silti... Kyllä sitä välillä potee huonoa omaatuntoa kun Linnea nukkuu parvekkeella ja Eemil katsoo Netflixistä jo viidettä jaksoa Pikku-Traktoria. On päiviä jolloin telkkaria katsotaan paljon ja on päiviä jolloin sitä ei avata ollenkaan. Eemil tykkää lastenohjelmista, ja usein leikit liittyvätkin paljon niihin. Mutta mikä on liikaa? Pitääkö mun potea huonoa omaatuntoa siitä että annan katsoa telkkaria joka päivä muutaman lastenohjelman verran, vai onko tää turhaa stressaamista taas? Miten teillä menee nää jutut? 

Perjantaiaamuna Eemil heräsi ennen Linneaa ja käytin tilaisuuden hyväksi ja katoin pojalle aamupalan uudelle pikkupöydälle ja samalla hän sai katsoa Sakua ja Vaakkua. Yleensä syönnin ajaksi lastenohjelmat laitetaan pauselle, mutta tämä oli erikoistilaisuus kun oli uusi pöytäkin! Ja kyllä, lastenhuone on ihan täynnä kamaa, mutta kai mä vähän niinkun nyt hankin juttuja tulevaa kotia varten... Ja pitäähän lapsilla pikkupöytä olla, ton ääressä voi piirrellä, leikkiä ja syödä erikoisaamupalaa. Ja katsoa vaikka sitä telkkaria samalla...


//pöytä saatu yhteistyön kautta.

maanantai 24. elokuuta 2015

Maanantai

Päätin tänään aamulla että teen meidän päivä -postauksen ja oon kyllä aika tyytyväinen että tein sen just tänään; oli niin kiva ja vauhdikas päivä! Joka päivä on meillä vauhdikas, mutta tässä päivässä vaan oli sitä jotain. Kaikki meni aika nappiin ja tuli käytyä niin hyviä keskusteluja ja naurettua niin monen ihmisen kanssa että jäi tosi hyvä mieli, tiedättekö tunteen?

MUTTA NYT NIIHIN KUVIIN JA PÄIVÄN KULKUUN

Aamupalaksi oli eilisillalta jääneitä karjalanpiirakoita ja munavoita.

Sain aamulla siivousinspiksen niin siivosin ja imuroin!

Tanssittiin ja kuunneltiin musiikkia siivouksen lomassa. Eemilin lemppari on Robinin Kipinän hetki. Hän katsoo sitä lätkäkypärä päässä ja villasukat (luistimet) jalassa ja "luistelee" pitkin asuntoa... Linnea diggaa Antti Tuiskun Keinutaan -biisistä kaikista eniten, se taitaa kyllä olla munkin lemppari tällä hetkellä! 

Vähän ennen kymmentä lähdettiin junalla Eemilin ja Linnean mummolaan meidän ystävien kanssa.

Laitettiin allasbileet pystyyn! (Tämän takia oma piha ois kiva!!!!) Lapset viihtyivät koko päivän ilman kiukkua altaassa.

12 maissa lapset söivät nätisti, kaikki kolme siis, ja kaksi heistä meni nukkumaan heti ruuan jälkeen. Saatiin ottaa vähän lungimmin puolitoista tuntia vai Eemilin pyöriessä pihalla. Saatiin jutella N:n kanssa kaikessa rauhassa kaikesta... 

Isit tuli hakemaan meitä kaikkia kolmen jälkeen, ja meidän perhe suuntasi hakemaan jädet mäkkäristä.

Lapset suihkuun ja ruuat naamaan! Sen jälkeen oltiin vaan kotona pari tuntia.

Illalla lähdin vielä käymään Lindexillä lasten kanssa. Eemil voitti Skidit Festareiden festarityylikistasta 20 euron lahjakortin Lindexille, joten pitihän se heti tuhlata! Sen jälkeen oltiin vielä hetki puistossa. Törmättiin siellä meidän vanhoihin muskarikavereihin joita ei olla nähty pitkään aikaan ja juttua riitti taas vähän liikaa... Oltiin vasta vähän ennen kahdeksaa kotona.

Eemil on tosi huolehtivainen (useimmiten) Linneaa kohtaan, ja tänään piti kädestä tätä koko matkan autolta ovelle. Ihanat pienet <3 Kotiin päästyämme lapset söi puurot jotka P oli tehnyt valmiiksi. Linnea meni heti puuron jälkeen sänkyyn ja Eemil katsoi lastenohjelmia vielä hetken sillä aikaa kun muokkasin kuvat tätä postausta varten ja P teki meille iltapalaa. Nyt Eemilkin nukkuu ja me aletaan katsomaan nyt asuntoja! 

Ihana maanantai, erityiskiitokset N:lle ja H:lle <3 Olette meille tärkeitä.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Mökkeilyä kauniissa säässä

Me lähdettiin perjantaina mökille ja viihdyttiin siellä kaksi päivää. Ilmat vaikuttaa niin paljon fiilikseen ja kaikkeen. Sadesäällä tulisi istuttua vaan sisällä eikä se ole mökkeilyssä hauskaa. Mökillä on kiva käydä jos on hyvät ilmat ja voi olla ulkona heräämisestä nukkumaanmenoon saakka. Tämä taisikin sitten meidän osalta jäädä vikaksi mäkkireissuksi tältä kesältä, ellei nää säät nyt jatku syyskuunkin puolella, mitä vähän epäilen. Mutta oon kyllä niin iloinen että kesä tuli sittenkin, jää yleisestä hyvä fiilis tästä kesästä vaikka satoikin elokuuhun saakka joka ikinen päivä!

Mökin lähellä järjestettiin joku ilmailupäivä ja mentiin katsomaan sinne lentokoneita ja kaikkea mitä siellä nyt olikaan. Käytiin myöskin lentämässä pienellä potkurikoneella Pietin ja Eemilin kanssa. Oli kyllä tosi hauskaa. Kone lensi niin "matalalla" että näki hyvin maahan toisin kuin normaalista lentokoneesta :D Eemil oli ihan innoissaan lentämisestä, mutta havaitsin kyllä vähän lievää jännitystä. Puhetta ei tullut samalla tahdilla kun normaalisti ja ilme oli välillä vähän vakava eli vähän taisi jännittää. Lopuksi hän kuitenkin sanoi että "lentokoneessa on tivaa", eli hän nautti kyllä varmasti paljon pienestä lentelystä! 

Eilen tultiin kotiin illalla "myöhään" ja katsottiin sitten illalla vielä kakkoselta pieni pätkä Cheekin paluukeikkaa. Meininki näytti olevan aika hyvä ja Cheek selvästi nautti paluusta ja esiintymisestä. Ensi viikolla tulee jäähallikiertueen liput myyntiin ja mä kyllä yritän saada liput sinne! 
Olin niiin poikki kun pääsin eilen sänkyyn, Linnea heräili toissayönä aika paljon koska hänellä on pieni flunssa, joten unet jäi kaikilla vähän vähäisiksi. Tyttö heräsi myös tänään kuuden maissa jo ja tottakai mä heräsin siihen ja aloin täällä touhuumaan vaikka olisikin ollut mun nukkumisaamu... Päätiin käyttää nukkumismahdollisuuden blogin kirjoittamiseen, mun on vähän hankala saada unta jos oon jo kerran herännyt, mutta on tää makkarissa yksin kirjoittelu myös aika rentouttavaa. Saa loikoilla vielä hetken.

Asuntoasiat ei oo muuttuneet suuntaan eikä toiseen. Etsintä on vielä käynnissä, mutta eipä meillä kovin kiire olekaan. Olisi se kiva kyllä päästä muuttamaan OMAAN kotiin mahdollisimman nopeasti, mutta pitää todella olla tarkkana niiden asuntojen kanssa että mitä on ostamassa. 

Siinä taisi olla akuuteimmat asiat mielenpäältä, palataan ensi viikolla!
Lämpimät säätkin kuulemma jatkuvat ensiviikkoon saakka.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Muutosten aika

Mä kerroinkin jo viime viikolla tässä postauksessa että tämä meidän nykyinen vuokra-asunto on nyt myynnissä joten meidän pitää muuttaa tästä pois. Ensin tuli pieni paniikki, sen jälkeen tulikin helpotus ja innostus kaikista jutuista mitä ajateltiin olevan vasta vähän pidemmän ajan päästä mahdollisia. Päätettiin siis ostaa nyt jo oma asunto, aluksi kun puhuttiin että sen aika on sitten kun mä palaan töihin, eli viimeistään ensi syksynä. Käytiin pankissa viime viikolla, ja ne asiat on selvitetty ja hoidettu. Enää pitäisi löytää asunto. Ollaan katsottu rivareita, kerrostaloja ja paritaloja. Kolmioita ja neliöitä. Kolmea ollaan käyty katsomassa jo, huomenna on vuorossa neljäs. Kahta ekaa ei sen kummemmin edes harkittu, mutta tämä kolmas kyllä vähän kolahti... Kerron sitten kyllä tännekin enemmän asunnosta ja kaikesta kun sen aika on ja kun tiedän jotain enemmän :) Peukkuja pystyyn nyt sielläkin! 

Piha olis kiva, mutta se ei ole pakollinen. Paritalo olis ihanin vaihtoehto, seuraavana rivari. Neliö ois hyvä että molemmilla lapsilla ois omat huoneet, mutta sellainen kolmiokin käy jossa on isot makkarit. Ollaan valmiita tekemään pintaremonttia, mutta lähtökohtaisesti olisi aika tärkeää että kylppäri ja vessa olis sellasia että niihin ei isompaa remonttia tarvis tehdä. Keittiönkin saa kauniiksi tarvittaessa tasojen ja kaapinovien yms, vaihdolla. Lattiat tullaan aivan varmasti vaihtamaan koska haluan valkoisen lattian. Kaikkea on nyt paljon mielessä, ja toivon todella että löydetään pikimmiten meidän tarpeita vastaava koti. Kriteerit ei ole kovat, kunhan pohja ja sijainti miellyttää. Ja se kylppäri. Ja sitten tietysti ne sellaiset jutut kun putki- ja julkisivuremontit yms. ei sais olla tulossa lähitulevaisuudessa... Paljon on asioita joita pitää miettiä ja puntaroida, mutta onneksi saadaan apua ihmisiltä jotka tietävät paljon näistä asioista. Pietin iskä esimerkiksi on ollut meidän kanssa kaikissa näytöissä ja tulee olemaankin.

Meillä kävi tänään täällä kuvaaja joka kuvasi meidän kodin ja ilmeisesti tällä viikolla tämä jo laitetaan myyntiin. Meillä on siis vähintään puoli vuotta aikaa löytää uusi koti, ja uskon että ei tässä kauaa mene! Mulla on vaan sellainen tunne! Jännittää kyllä aika paljon koko homma, tuntuu niin lopulliselta ja AIKUISMAISELTA ottaa asuntolaina ja muuttaa omistusasuntoon. Oon myös tosi innoissani, ja toivon todella että nyt äkkiä alkaa hommat rullaamaan kunnolla :)

Onko siellä samassa tilanteessa olevia? Tai olleita??