Under My Skin

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kommentin jättäjälle


  • Jos bloggaaja on jotain mieltä jostain asiasta, tulee hän varmasti olemaan sitä mieltä senkin jälkeen kun olet kertonut oman mielipiteesi (joka on mielestäsi tietysti oikea, etkä unohda sitä sanoakaan...)

  • Älä odota saavasi kilttiä vastausta takaisin jos olet itse jättänyt ilkeän kommentin. Ja jos saat, se on vain sarkasmia.

  • Jos bloggaaja kertoo haluavansa korjauttaa esimerkiksi rintavarustuksensa jonain päivänä, ei ole kamalan korrektia tulla kertomaan kuinka hänen pitäisi mielummin käydä korjauttamassa napa, raskausarvet, yms...

  • Kommentillasi ei ole mitään painoarvoa jos tarkoituksenasi on ollut olla ilkeä.

  • Jos jätät pitkän ja ihanan kommentin, voit olla varma että bloggaajalle tulee todella hyvä mieli siitä. Vaikkei hän vastaisikaan yhtä pitkällä kommentilla takaisin, hän on silti sen lukenut ja on todella otettu kauniista sanoista ja omakohtaisista kertomuksista. 

  • Negatiivisella ja rakentavalla kritiikillä on suuri ero, ja bloggaaja kyllä yleensä huomaa sen.

  • "Ei millään pahalla, mutta..." -alkuiset kommentit on yleensä aina kuitenkin kirjoitettu pahalla.

  • Jos inhoat blogin kirjoittajaa, älä lue blogia. Jos inhoat blogin kirjoittajan naamaa, vartaloa, hiuksia tai lapsia, älä lue blogia. Helpompaa on poistua blogista vähin äänin, kuin jättää ilkeä kommentti blogiin ja paha mieli bloggaajalle.

  • Bloggaajalle tulee paha mieli negatiivisista kommenteista. 

  • Bloggaaja miettii usein että mitä helvettiä joidenkin päässä liikkuu. Ihan niinkuin sinäkin joskus mietit mitä bloggaajan päässä liikkuu.

  • Vaikka bloggaaja on päättänyt kertoa jonkin osan elämästään blogissaan, ei blogi kerro hänen koko elämästään. On paljon asioita joista blogissa ei mainita...

  • Vaikka bloggaaja on päättänyt kertoa jonkin osan elämästään blogissa, ei se ole syy arvostella häntä.

  • Ilkeät ajatukset voi jättää ihan ajatuksen tasolle, ei niitä tarvitse kertoa kenellekkään.


keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Treenaamisesta...

Aloin käymään salilla vuoden 2013 kesällä. Syksyllä aloin odottamaan Linneaa, joten saliharrastus jäi siihen. En uskaltanut ottaa mitään riskejä, koska enhän mä vielä silloin todellakaan tiennyt mitä teen, ja teenkö edes oikein. Päätin että on parempi pitää raskauden mittainen tauko. Jos treenitaustaa olisi ollut enemmän, en usko että olisin pitänyt taukoa... Innostuin treenaamisesta heti, tiesin oikeastaan samantien että tämä on mun juttu. Saan tehdä yksin, tai halutessani jonkun kanssa, mua ei ole sidottu mihinkään aikatauluihin ja saan päättää itse miten ja milloin treenaan. Linnean ollessa vain 6 viikkoa vanha, aloin taas käymään salilla, ja oikeastaan heti aloin treenaamaan ihan kunnolla, tietysti omaa kehoa kuunnellen. Kohta oon käynyt vuoden verran salilla 3-5 kertaa viikossa, ja musta on kiva että alkaa tuloksiakin näkymään. Mä en osaa suoranaisesti sanoa että mitkä mun tavoitteet on, mutta haluan voida hyvin, olla energinen ja näyttää urheilulliselta. Oon aina ollut hoikka, näyttänyt lähinnä 13-vuotiaalta pojalta vartaloni puolesta, joten nyt ois tarkoituksena saada jotain muotoja ainakin tonne takapuoleen... Olkapäät ja kädetkin on kehittyneet suht kivasti, ja ekaa kertaa elämässäni mulla näkyy vatsalihaksia! Oon tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan. 

Mun mielestä nainen ei saa olla liian lihaksikas, eli en todellakaan ihannoi mitään kehonrakentajapimatsuja. Tällä hetkellä voisin sanoa ihannevartalokseni Venla Savikujan vartalon. En ole ennen lukenut mitään fitnessblogeja, mutta pikkuhiljaa niitäkin on alkanut hiipimään lukulistalleni bloggeriin ja Instassakin tulee joitain fitnesstypyjä seurattua... Venla Savikujasta vielä sen verran, että mun mielestä hänellä on terve suhtautuminen treenaamiseen ja syömiseen, eli mitään ei oteta liian vakavasti. Jos arkisin syö terveellisesti ja puhdasta ruokaa, ei pieni herkuttelu viikonloppuisin vaikuta oikeastaan mihinkään. Tietysti jos johonkin kisoihin halajaa, niin homma on eri, mutta siitä ei nyt olekaan kyse. Mä oon vähän sellainen että jos innostun jostain niin lähden siihen ihan täysillä mukaan, eli kun aloin käymään salilla ja hommasin salikortin, tiesin että tulen käymään säännöllisesti ja aion treenata kunnolla. Mun mielestä kenenkään ei pitäisi käydä ns. väkisin, eli jos homma ei maistu, salijäsenyys kannattaa sanoa irti ja keksiä jotain muuta puuhaa joka on mieleistä. Ei salilla käyminen voi kaikille olla se juttu. 

Mulla oli just viikon tauko salilta koska mulla on ollut pienimuotoinen flunssa ja ääni oli viikonloppuna kokonaan hukassa. Olin tänään ihan innoissani kun pääsin salille vihdoin ja viimein, ja puin innoissani salivaatteet päälleni montaa tuntia ennen kuin oli tarkoitus edes lähteä. Tää on niin mun juttu kun vaan voi olla, ja oon ilonen että oon löytänyt itselleni mieluisen urheiluharrastuksen. T: Aina peruskoulun liikkatunneilla farkut jalassa ja terkkarin lappu kädessä jossa luki että kurkku tai nilkka on kipeä... Onhan tämä "laji" hyvinkin ulkonäkökeskeinen, mutta niin olen minäkin. Kyllä mä haluan näyttää hyvältä ja tuntea itseni hyväksi omassa vartalossani. En kuitenkaan ajattele että ulkonäön takia käyn salilla, vaan on se mulle paljon muutakin. Saan ajatukset pois oikeastaan kaikesta, ja kyllähän siitä lisäenergiaakin tulee mukavasti! Kunto kasvaa, voimaa tulee lisää ja siinä sivussa näyttääkin hyvältä kun vetää kesällä biksut päälle. Kelpaa mulle! 

Mua pyydettiin kirjoittamaan teksti tästä nyt jo pidemmän aikaa pinnalla olleesta fitnessbuumista, ja mä oon sitä mieltä että mä ymmärrän täysin niitä jotka on hurahtaneet siihen kunnolla ja laskee jokaisen kalorin ja punnitsee jokaisen riisin mitä suuhunsa laittaa. Kunhan terveellisyyden rajoissa pysytään, eikä mennä tasolle syömishäiriö. Kyllä mä uskon että siihen kaikkeen hurahtaa hyvin äkkiä, kisaamiseen, täydellisyyden tavoitteluun ja siihen hyvään oloon mikä siitä treenaamisesta ja terveellisesti syömisestä kuuluukin tulla. Mun tavoite on kuitenkin, kuten jo aiemmin mainitsin, voida hyvin, näyttää hyvältä ja elää normaalia elämää. Katson arkisin aika tarkkaan mitä suuhuni laitan, mutta viikonloppuisin sallin itselleni herkuttelun. Saatan mä arkisin juoda batteryn, syödä jäätelön tai ostaa suklaata, mä kun en halua kieltää itseltäni mitään. Jos kiellän itseltäni herkut ja kaiken sellaisen, oon aivan varma että mun tekee niitä mieli samantien! 

Johan tuli tekstiä, ja paljon olis vielä kirjoitettavaakin mutten osaa pukea joitain ajatuksiani lauseiksi.
Toivottavasti saitte edes vähän osviittaa siitä että mitä tämä harrastus mulle merkitsee ja mitä mä siitä ajattelen. 

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kuulumisia

Reaaliaikainen postaus pitkästä aikaa! Kuvat tosin on otettu viime viikolla. Istun tässä sohvalla, Linnea nukkuu parvekkeella ja Eemil omassa sängyssään, niinkuin joka päivä tähän aikaan. Mun serkku ja sen lapsi lähti meiltä juuri, oli ihana viettää niiden kanssa aamupäivä. Yhdessä vaiheessa tää arki painoi ihan hirveästi, ja tuntui että joka asia hermostutti ja ärsytti, mutta nyt on jo selvästi helpottanut stressi ja kaikki, ja on paljon tasaisempaa. Se on kamalaa kun joka asiasta palaa pinna, ja helposti sitä tulee sitten purettua sitä pahaa oloa muihin... Mutta se fiilis on taas todella hyvä mikä tulee kun huomaa itsekin että on hyvällä tuulella, eikä mikään ärsytä tai suututa. Sitähän tää elämä on, ylämäkiä ja alamäkiä. Mä oon vaan huomannut että joskus heikon paikan tullen tulee otettua jokainen pienikin asia tosi suurena... Jokainen voi varmasti samaistua tähän joskus.

Olis niin paljon asiaa jotenkin, mutta sitten taas ei tiedä mitä tänne kirjoittaisi... Toisaalta, joskus sellainen tyhjentävä ajatusten kirjoittaminen ilman päätä tai häntää on hyvinkin teraupeuttista, ja se tän kirjoituksen tarkoituksena taisi ollakin. Vähän meni vaan syvälliseksi tossa alussa! Meille kuuluu siis oikein hyvää, arki rullaa omalla painollaan ja odotellaan kesää ja tulevaa lomaa ihan kamalasti! Linnean synttäritkin on siinä just ennen matkaa, ja mä sain eilen vihdoin tilattua kutsukortit. Juhlista tulee taas suht isot, about 40 henkilöä yhteensä. Juhliin ja järjestelyyn palaan mielummin sitten ihan oman postauksen kera... Matkajärkkäilyt on ihmeen vaiheessa, mä nimittäin teen yleensä todella hyvissä ajoin listaa ainakin päässäni siitä, että mitä otetaan mukaan, mutta nyt en ole ajatellut yhtään koko hommaa... Oon päättänyt etten ota turhaa stressiä, vaikka me nyt ollaankin lähdössä ekaa kertaa lasten kanssa ulkomaille. Mennään siis Mallorcalle viikoksi toukokuussa.

Mulla on sunnuntaina omat synttärit, ja juhlistetaan niitä mun tärkeimpien ystävien kanssa lauantaina. Oon jo pidemmän aikaa miettinyt että olisi kiva saada kaverit kasaan ja viettää tyttöjen iltaa porukalla, ja nyt synttäreiden aikaan sellainen onnistuu kivasti samalla. Pientä vaate- ja kenkäkriisiä pukkaa, mutta nyt on pärjättävä noilla mitä kaapista löytyy... Muutamia asuvaihtoehtoja on, mutta mulla ei ole kunnollista makutuomaria täällä kotona niin en saa selkeetä ulkopuolista mielipidettä. Joskus sitä tarvitsee sellaisen! Ehkä mä pidän pienen muotishown vieraille lauantaina, niin on sitten se ohjelmapuolikin hoidossa! Tai sitten en... :D Eiköhän 10 naista saa järjestettyä ohjelmaa ihan ilman muotishowtakin...

Nyt katson hetken telkkaria ja rentoudun ennen kuin lapset herää!
Mukavaa päivää =)

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Linnean välikausivaatteet

Sitten olis vuorossa Allun Linnean välikausivaatteiden esittely. Aina kun kirjoitan blogiin Linneasta, meinaan käyttää jotain hänen sadasta lempinimestään... Tehän menisitte ihan sekaisin jos mä käyttäisin aina uutta nimeä Linneasta! Lempinimiä on mm. Allu, Aliisa, Alice, Mallu, Pontso, Punkero, Allumallu, Vauvi, Auvi, Vauvinen, Auvinen, Mauvinen. Lainer, Malli, Alli... Lista jatkuu loputtomiin, ja noista jokaista käytetään joka ikinen päivä! :D 

Lasten välikausipuvut esittelinkin jo tässä postauksessa ja nyt onkin sitten loppujen ulkovaatteiden läpikäyminen. Tämä onkin ensimmäinen välikausi kun Linneakin tekee jotain muuta ulkona kun nukkuu rattaissa, joten ainakin kurahousut ja kumpparit olis vielä ostoslistalla jos tulee kurainen kevät. Jotkut toiset kengätkin pitäisi hankkia, mutta minkälaiset... Ja jos ei kävele ennen kesää, tarvitseeko ollenkaan? Ei mun mielestä ehkä... Mutta toisaalta sitten taas mietin että pitää olla. Hankalaa! Eemilin vk-vaatteet on ihan selvät, se kun on jo sen verran isompi.

Ja sitten niihin vaatteisiin jotka meiltä jo löytyvät kevättä varten:
Reiman super-suloisen vaaleanpunaisen välikausipuvun (86) ostin yhdeltä naiselta jonka kanssa käytiin samassa muskarissa. Kysyin vaan kerran että saanko ostaa ton kun jää pieneksi, niin ostin sen sitten Linnealle varastoon. Nyt ollaan sitä jo käytetty, ja toi ei tietenkään ole mikään möyrimispuku, vaan tota käytetään silloin kun tiedetään ettei poistuta rattaista! Keskimmäinen takki on Zarasta (80), ja se on oikeasti sadetakki, mutta ollaan me sitä muutenkin kuin sateella käytetty. Sisällä on vuori, joten se ei ole niin sadetakkimainen kuitenkaan... Kukallinen takki (80) on Kappahlista, ja se on tällä hetkellä käytetyin kun mennään autolla johonkin. 

Eemilin vanha nahkarotsi oli Justus-serkulla lainassa välissä, mutta saatiin se nyt Linnealle. Se on ostettu muistaakseni Kappahlista. Lindexin Fleecetakki on lahja kummitädiltä, ja se on osoittautunut oikein hyväksi lämmikkeeksi pukujen alle viileämmillä ilmoilla. Lämpimimmillä ilmoilla sitä voi sitten taas käyttää pelkästään. Toi on muuten ihanan pehmeä!

Pipoja löytyy myös Linnealta tosi paljon, mutta tässä käytetyimmät. Leopardipipo Lindexiltä, Pitsihattu H&M:ltä, Geggamojan raitapipo, Nopsupopsun ruusukepipo ja inkan tekemä rusettipipo. Lapaset on Jonathan -merkkiset ja Eemilillä on samanlaiset. 

Linnealta löytyy samanlainen tuubihuivi kuin Eemililtä, mutta valkoisena. Huivi on Samuraishopista tilattu. Eemilin ensimmäiset Conversetkin on päässeet jälleen käyttöön pikkusiskolle, noi on kyllä niin söpöt! Koko 19.

Siinäpä ne! 
Kiinnostaisiko teitä jos esittelisin mun omat ns. vk-vaatteet?

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Lapsimessut 2015

Sain taas tänäkin vuonna bloggaajapassin Lapsimessuille, joten suuntasimme sinne lauantaina. Mukana oli Eemil, Pieti, Miro, Inka ja Justus. Linnea oli mummolla sillä aikaa. Ensin oli tarkoituksena ottaa tietysti Linneakin mukaan, mutta mummon pyydettyä häntä yökylään, ajateltiin että kivempihan hänen on varmasti mummolassa olla. Ja kyllähän mekin helpommalla päästiin kun oli vaan yksi lapsi mukana. Mikähän siinä onkin että kun on vain yksi lapsi hoidettavana, tuntuu että vastuu ja tekeminen pienenee reilusti yli puolella? 

Miehet oli lasten kanssa, ja me saatiin Inkan viilettää rauhassa ilman rattaita, lapsia ja miehiä suurin osa ajasta. Oltiin paikan päällä jo hyvissä ajoin, vähän ennen kymmentä. Siihen aikaan ihmisiä oli suht vähän, mutta kello kun löi 11, alkoi ihmisiä tulvimaan joka reiästä! Saatiin suht rauhassa katsoa kaikki osastot läpi ennen ihmispaljoutta, mutta jotenkin meiltä puuttui sellainen järjestelmällisyys täysin... Olisi pitänyt kiertää järjestyksessä heti kaikki osastot eikä poukkoilla sinne tänne. En kuitenkaan usko että meiltä jäi mitään näkemättä...

Lapsillehan messuilla oli vaikka mitä tekemistä, ja musta tuntuu että jopa enemmän kuin viime vuonna? Oli pallomeri, potkulautoja, polkuautoja, trampoliineja, piirrustuspisteitä, pallonheittoa, esteratoja, poliisi- ja paloautoihinkin pääsi kurkkaamaan ja käytävillä käveli erilaisia hahmoja. Eemil oli ainakin ihan innoissaan oikeastaan kaikesta, ja vähän tuntui herralla olevan koko ajan kiire paikasta toiseen... 

Paljon oli myös maistiaisia ja tuote-esittelijöitä. Mehuja, vauvanruokia, smoothieita, pillimehuja, erilaisia välipaloja, purkkaa, D-vitamiinia - ihan kaikkea. Osastoilla esiteltiin ja myytiin vaatteita, kenkiä, leluja, pelejä, kirjoja, palveluita - jokaiselle oli varmasti jotakin! Lavalla oli myös esityksiä, esimerkiksi Muumit, mutta niitä me ei menty katsomaan.

Eemilin lemppari taisi olla se, kun pääsi juttelemaan oikean poliisitädin kanssa ja istumaan poliisimopon kyytiin!

Paljon olisi kyllä ollut ostettavaa, mutta mitään sen suurempia messutarjouksia en huomannut... Ostin Linnealle tuliaisiksi kolme mekkoa. Kaksi niistä on Name Itin toppimekkoja jotka tulevat varmasti kovaan käyttöön kesällä ja lomamatkalla. Ihanan keltavalkoraidallisen mekon löysin kun päädyttiin vahingossa käsityöpuolelle. Inka osti samalta naiselta Justukselle hupparin. Toi mekko on kyllä mun suosikki! Ihanan pirteän värinen ja malli on todella kauniisti laskeutuva. 

Kävittekö te messuilla? Löytyikö mitään erityistä?

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Eemilin välikausivaatteet

Halusin esitellä teille lasten välikausivaatteet, koska sellaista postausta on jonkin verran pyydetty. Aloitan nyt näyttämällä teille Eemilin kevätvaattet, Linnean omat esittelen vaikka ensiviikolla! Lasten välikausipuvut esittelinkin jo tässä postauksessa, ja nyt olisi vuorossa loput ulkovaatteet. 

Nahkarotsi on Lindexiltä ostettu viime vuonna, koko 98, ja menee edelleen. Käytetään sitä ns. parempana takkina, eikä nahkatakin kanssa nyt muutenkaan oikein voi puistossa hengailla. Niken tuulitakki on lainassa Justus-serkulta, ja käytettiin tota jo viime syksynä jonkin verran. Hyvä kevyt tuulitakki, ja multa löytyy melkein samanlainen! Sitten meiltä löytyy vielä Mini Rodinin Pico -takki keltavalkoraitaisena. Tuokin on sellainen parempi takki, mutta on Eemil tolla hiekkiksellakin ollut, en kuitenkaan aio varjella mitään vaatteita. Käyttöön ne on tarkoitettu! Ton aion säästää sitten Linnealle.

Kurikset on Prismasta viime keväänä ostettu, menee hyvin edelleen. Noi on hyvä heittää puvun päälle kuraisemmilla keleillä. Takki on Marimekon, ja ilmeisesti täysin vedenpitävä. Ei ole tullut vielä testattua, mummo toi ton Eemilille Marimekon ystvämyynneiltä joskus talvella.

Stadiumista löytyi täydelliset Adidaksen lenkkarit pikkujäbälle, ja sitten meillä on vielä noi viime vuotiset Converset jotka menee yhä.

Pipoja on paljon, tässä pidetyimmät. Vasemmalta lähtien: Inkan tekemä, Geggamoja, Me&I, Gugguu, Inkan tekemä ja Jack&Jones. Tuubihuivi on osoittautunut hyväksi ostokseksi. Se on Samuraishopista. Linnealla on samanlainen valkoisena. 

Parit Crocsit löytyy, toiset on ilmeisesti jotkut kevyttalvikengät(?), ja menee näin keväällä hyvin viileämmillä keleillä. Pitää hieman vettä, tai ainakaan ei oo vielä varpaat kastuneet. Paitsi ehkä hiestä! Eemil on kova poika hikoilemaan... Ihanat keltaiset kumpparit on myös viime syksyltä, kiva ettei jalka ole kasvanut niin paljoa että olisi pitänyt laittaa kaikki kengät uusiksi. Muutenkaan poika ei ole pahemmin kasvanut, ja tähän välikauteen ei ole tarvinnut hankkia muuta kuin lenkkarit ja puku.

Siinäpä ne! Tarpeelliset välikausivaatteet. Vähemmälläkin ehkä pärjäisi, ainakin takkien osalta, mutta hyvähän se on että on valinnanvaraa! Meillä on "vaan" yksi puku Eemilille, oikeastaan joka kautena on ollut vaan yksi puku, eikä mitään ns. varapukuja. Yhdellä ollaan aina pärjätty! Minkäslaiset välikausikampetilanteet teillä on?

-

Me ollaan ihan näillä näppäimillä lähdössä lapsimessuille. Mulla on ääni lähtenyt, ei siis lähde pihahdustakaan, ja en tietenkään voi kuiskatakaan kun sehän vaan pahentaa... No, tästä kun mä paranen niin mulla on paljon asiaa!

Hyvää messupäivää messuille meneville!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Tissit

Mun on pitänyt jo pidemmän aikaa kirjoittaa mun omasta itsetunnostani, ja oikeastaan suoraan santottuna tissien merkityksestä siihen. Oon kirjoittanut vasta yhden lauseen, ja olen ihan varma että tästä tulee henkilökohtaisin postaus ikinä. Tai ainakin tämä on mulle jokseenkin arka aihe, vaikka siitä vitsailenkin usein. Ajatuksenani ei todellakaan ole ollut kirjoitella omista tisseistäni julkiseen blogiini, mutta ajatukset muuttuivat tämän tissikohun velloessa sosiaalisessa mediassa. Hyvä sauma kertoa omia mielipiteitä asiasta!

En edes tiedä mistä aloittaisin... Olen aina ollut suht tyytyväinen itseeni, en ole oikeastaan koskaan ajatellut olevani ruma, enemmänkin kaunis. Olen tyytyväinen pituuteeni, ruumiinrakenteeseeni, kasvoihini joissain määrin, mutta on yksi pienen pieni asia johon en ole koskaan ikinä ollut tyytyväinen itsessäni. Pieni asia tosiaan, eli tissit. Mä olen ihan oikeasti odottanut kuudennelta luokalta lähtien että mulle kasvaisi edes jonkinlainen rintavarustus, mutta ei. Ei niin ei. Ei tosiaan ole näkynyt. No okei, raskauksien aikana itikan pistojen kokoisiksi, mutta sitten ne kyllä palautuivat normaaleiksi. Tai oikeastaan vielä pienemmiksi mitä ne olivat ennen raskautta. Ne on aina vaikuttaneet mun itsetuntooni. Nimenomaan MINUN OMAAN ITSETUNTOONI. En usko että mun tissien koolla (tai tissien puutteella) on koskaan ollut suurta merkitystä kenellekään, ja vaikka olisikin, ei oikeastaan kiinnosta pätkääkään. Mun mielestä on surullista jos joku tosissaan haluaa käydä suurentamassa rintojaan jonkun muun mielipiteen tai mieltymyksen takia... Kyllä ton kaltaisten asioiden pitäisi tulla ihan omasta päästä, ja tollaiset asiat pitäisi tehdä itseään varten, ei ketään muuta. Tissit ei tee kenestäkään naista, mutta kyllä ne ainakin mun naiseuteen vaikuttaa. Mä häpeän omaa tissittömyyttäni, enkä voi sietää omia "rintojani". Olen kärsinyt siitä aina, mutta nykyään vielä enemmän. Viimeksi maanantaina itkua väänsin sovituskopissa kun etsin itselleni uusia rintaliivejä. En koskaan opi ettei mitkään näytä hyviltä tai istu hyvin. Liivit on tyhjää täynnä. 

Olenko ainut tässä maassa joka ihan oikeasti ehkä vähän jopa ymmärtää JOSSAIN MÄÄRIN Maisa Torpan kirjoitusta? Maisallahan ei omat daisarit mitkään suuren suuret ole olleet ennen leikkausta, ja huomasin että tekstistä paistaa hyvin selkeästi läpi sellaisen naisen ajatukset jolla ei tissejä joskus ole ollut. Sellaisen naisen joka on siitä joskus kärsinyt. En todellakaan sano olevani samaa mieltä kaikessa mitä hän tekstissään kirjoitti, mutta kyllä mä voin joihinkin hänen ajatuksiinsa samaistua - pienirintaisena. Maisalta on vaan jossain kohtaa kadonnut todellisuudentaju, kaikki miehet nimittäin ei pidä isoista tisseistä. Kaikki miehet ei pidä tisseistä. Kaikki miehet ei hittovie pidä edes naisista! Tollainen yleistäminen on vähän hölmöä, ja tekstistä saa kuvan että hän on mennyt leikkaukseen joidenkin miesten mieltymyksiä mukaillen.

Mä en pidä omista tisseistäni yhtään, joten en usko että kukaan muukaan voisi niistä pitää. Sikäli vertaus "en olisi koskaan kehdannut vaatia miestä pitämään minusta rinnattomana. Samallahan voisi vaatia miehen syömään kilo kaupalla inhokkiruokaansa!", on mun mielestä jokseenkin paikaansa pitävä, mutta eihän me kukaan voida toistemme todellisista mieltymyksistä tietää. Jos jotkut tykkää tissittömistä naisista, se on mulle fine, eikä hetkauta mun maailmaa suuntaan tai toiseen. Mun oma mielipide mun omasta vartalosta on oikeasti kaikkein tärkein, ja se vaikuttaa mun itsetuntoon ihan kamalan paljon. Uskon että pienellä korjausleikkauksella saisin paremman itsetunnon, ja se sitten vaikuttaisi positiivisesti mun elämänlaatuun. En kuitenkaan koskaan tekisi mitään sellaista kenenkään muun takia.

Torpan kirjoitus taisi olla suurimmaksi osaksi provo ja julkisuustemppu, mutta ainakin se sai ihmiset nousemaan takajaloilleen! Pienirintaiset puolustavat pieniä rintoja ja haukkuvat silikonit, ja niin edelleen... Sitäkään en nyt kyllä täysin ymmärrä. En edelleenkään allekirjoita Maisa Torpan tekstiä, mutta saahan ihmisillä nyt mielipiteensä olla, vai saako? Se on sitten toinen asia että kirjoittaako niitä julkiseen blogiinsa, mutta sellaisia vahinkoja on itse kullekin joskus sattunut...

Mitä mieltä olette?
Jaksakaa nyt vielä hetki tätä tissikohua :D

Reiman välikausipuvut

Puvut saapui vihdoin viime viikolla, mutta arvatkaa vaan tekikö mieli kuvailla niitä vielä silloin kun satoi LUNTA ja oli todella synkkää? No ei tehnyt! Halusin ehdottomasti että aurinko alkaa paistamaan ennen kuin otan yhtäkään kuvaa ja esittelen teille meidän lasten KEVÄTpuvut! Mä voisin vaikka lyödä vetoa että kevät on nyt vihdoin alkanut, eikä enää tule ainakaan lunta... Tänäänkin kun oltiin kerhossa, oli mulla matkalla vaan nahkatakki päällä, ja yhdessä vaiheessa aurinko lämmitti selkää ihanasti... Kyllä, nyt on varmasti vihdoin kevät!

Lapsilla ei ole koskaan ennen ollut Reiman vaatteita, Linnean töppösiä ja tumppuja lukuunottamatta. Jotenkin oon aina mieltynyt enemmän muiden merkkien pukuihin, mutta nämä uudet mallit nähdessäni tiesin tasan tarkkaan haluavani ostaa ainakin Eemilille sellaisen! Onneksi sattui niin kivasti, että sain valita Reimalta molemmille lapsille uudet puvut. Molemmille valikoitui samanlaiset puvut, Linnealle vaan vauvojen malli jossa on pidempi vetoketju, ja ne kumpikin löytyvät tältä sivulta. Eemilin puku on nimeltään Tovi (98), Linnean Topaasi (80). 


Tykästyin varsinkin noihin retrotaskuihin. Muistan nähneeni mun iskästä valokuvan jossa hän on pieni ja hänellä on puvussaan tollaiset taskut. Toi puku onkin Reiman juhlavuosimalli joka on saanut vaikutteita 70-luvun Reima-haalareista, ei siis ihme että mulle tuli mieleen se kuva! Ja jep, mun iskä on syntynyt 70-luvulla...

Linnealla on myös mustat töppöset, mutta halusin laittaa kuvien ottamisen ajaksi esteettisistä syistä noi valkoiset. Hieman on arka väri, mutta eipä toi typykkä olekaan vielä maassa paljoa aikaansa viettänyt meidän ulkoillessa, vaan useimmiten rattaissa tai vauvakeinussa. Eilen oli itseasiassa eka kerta kun päästin tytön möyrimään maahan. Jotenkin outoa, Eemil kun oli alle puolivuotias kun sai ekan kerran mennä tutkimaan ulkona nurmikkoa ja hiekkaa. Eri vuodenaikaan syntyneillä vauvoilla on niin eri jutut...

OMINAISUUDET
- sateenpitävä, vettä ja likaa loistavasi hylkivä (testattu on!)
- teipatut saumat
- lämmin, kevyt tikkivuori, kevyt vanu
- haalariin voi kiinnittää Reiman välihaalarin jos on tarvis
- kestävät silikoniset jalkalenkit
- vyötärössä säätö
- vesipilariarvo 10 000

Toisin kuin muissa puvuissa, tässä toi kaulus on sopivan matala. Lasten vanhoissa puvuissa oli ärsyttävät kaulukset joita piti käännellä ja väännellä että ne menee hyvin. Tästä siis todella iso plussa! Pieni juttu, iso merkitys! Onko muilla ollut näin, vai onko meidän lapsilla vaan lyhyet kaulat?!

Puku on malliltaan ainakin Eemilille ehkä vähän turhan pussimainen, tai sitten mun silmä vaan tottui siihen ylipieneen rainbowhun... Onneksi noissa on se vyötärösäätö, niin saa sitten vähän kurottua vyötäröä kapeammaksi. Mielestäni puvut on muutenkin normaalia isompaa mitoitusta. Otin kummallekin sellaiset koot jotka menevät vielä ainakin ensi syksyn, ellei ensi keväänkin! Kaikinpuolin olen ollut haalareihin tyytyväinen. Varsinkin tuohon likaa hylkivään ominaisuuteen, se tosiaan toimii, eikä kuraa jää pukuihin ollenkaan... Se tuli testattua viime viikolla, mutta toivotaan että enää ei tarvitsisi kuran kanssa olla tekemisissä!

Minkälaiset välikausipuvut teidän lapsilta löytyy? 
Mitkä on tärkeimmät ominaisuudet?

*Postaus toteutettu yhteistyössä Reiman kanssa.
Puvut on saatu Reimalta.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Uudet kynnet

Seuraan Instagramissa muutamaa käyttäjää jotka julkaisevat usein upeiden kynsien kuvia. Sieltä tulee aina katsottua inspiraatiota seuraaviin kynsiin, ja mulla onkin aina kuva näytettävänä kun menen kynsihuoltoon. Yleensä haluan että niihin tehdään joitain muutoksia vielä, esimerkiksi värejä vaihdetaan, laitetaan timantteja yms, mutta tällä kertaa näytin vaan kuvan ja  muutoksia ei tehty. Kynsistä tulikin täysin samanlaiset kuin kuvassa jonka näytin. Osaava tekijä kun on!

Mitäs mieltä olette? Eikö ole kauniit!
Käsien rasvaaminen voisi olla paikallaan...

Kynteni tekee Miracles Beauty & Nails kauneushoitolan Heini.

//Postaus toteutettu yhteistyönä Miraclesin kanssa.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Yhteenveto Pääsiäisestä

Lähdettiin lauantaina käväisemään Jumbossa koska oltiin luvattu ostaa Eemilille joku lelu ns. palkinnoksi hienosta käytöksestä ja siitä että alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan siltä että vauvaa ei enää pahemmin kiusata tai satuteta. Voi kun tämä jatkuisi näin tästä eteenpäinkin. Halusin tehdä Eemilille selväksi että saa lelun palkinnoksi, ja käytiinkin keskustelua muutaman kerran siitä että Eemil saa lelun koska on ollut kiltti eikä ole kiusannut vauvaa. Lelun ostamisen jälkeen autossa kysyinkin sitten Eemililtä että muistatko miksi sait uuden lelun niin vastaus oli:"Eemi ei kiusaa vauvaa", eli perille meni :D

Eemil kantoi lelukaupan kassia ylpeänä ympäri Jumboa ja esittelikin sitä joillekin vastaantulijoille. BR-lelussa oli enää vai muutamia Ryhmä Hau -leluja jäljellä, mutta onneksi saatiin kuitenkin Samppa ja hänen autonsa. Se on Eemilin lemppari. Kaupassa näin yhden ikävän tapauksen joka meni näin: Poika näytti äidilleen jotain Lego Ninjago juttua, se oli pieni muovinen juttu jossa oli huivi mukana. Poika kertoi äidilleen että kaikilla hänen kavereillaan on sellainen ja että hänenkin oli sellainen saatava. Kysyi oikein kauniisti. Äiti siihen vihaisena "TOLLANEN MUOVINEN EPÄMÄÄRÄINEN JUTTU! EN VARMANA MAKSA KYMPPIÄ TOLLASESTA!" Se poika oli ihan surun murtama. Ymmärrän toki että lapselle ei osteta kaikkea mitä hän haluaa, ei tietenkään, mutta se vaikutti olevan tälle pojalle todella suuri juttu. Ja se kun kavereillakin on... Kyllä mä muistan ainakin että oli tosi tärkeetä että lapsena oli Barbeja, poneja ja kaikkia muitakin leluja joita nimenomaan muillakin oli. Mun veljellä oli vastaavasti Prätkähiiret, Katuhait ja Action Manit. Kyllähän sitä lapsena ajattelee että ei kuulu joukkoon yms. jos ei ole sellaisia ns. muotileluja, eikä sitä lapsena ymmärrä että se ei ole maailmanloppu jos ei jotain omista. Tässäkin tilanteessa se äiti olisi voinut hoitaa sen vähän järkevämmin kuin vähättelemällä pojalle tärkeää juttua, mutta tapansa kullakin

Linneallekin löytyi ihana kesähattu H&M:ltä. Ostin hänelle myös yhdet vaaleanvihreät kesähousut ja söpön t-paidan. Olispa jo kesä! Meidän matkaankin on vaan vähän yli kuukausi aikaa, enkä todellakaan malttaisi odottaa! Linnea oli ottanut muutaman askeleen ilman tukea lauantai-iltana, mutta mä en ollut näkemässä! Eipä se kyllä sen jälkeen ole ottanut askelia, mutta en usko että kauaa enää menee että tyttönen kipittää täällä. Linnea on muutenkin yhtäkkiä kasvanut ja kehittynyt ihan hirveästi, ihan yhtäkkiä on tapahtunut tämä muutos vauvasta ns. taaperoksi. Ensi kuussa hän on jo vuoden. 

Huivi H&M
Takki Vero Moda (Saatu House of Brandonilta)
Toppi H&M
Housut ONLY
Kengät SPIRIT STORE
Laukku MANGO

Eilen tehtiin päivän reissu mökille, mutta Eemil jäi sinne sitten kuitenkin yöksi. Linnea nukkuu kolmatta tuntia partsilla, ja mä oon kohta menossa salille. Jenni kävi meillä heti aamusta kylässä, ja illan suunnitelmiin kuuluu vielä Linnean kummitädin näkeminen. On ollut erittäin kiva Pääsiäinen. Oon tehnyt kyllä kaikkea mahdollista; shoppaillut, käynyt salilla, viettänyt aikaa perheen kanssa, käynyt mökillä, käynyt bailaamassa kavereiden kanssa ja olenhan mä myös vähän levännyt. Kiva pikkuloma kaikin puolin. Vielä kun aurinko olisi paistanut niin paremmin ei olisi voinut mennä. 

AURINKOISTA VIIKKOA KAIKILLE!