Under My Skin

torstai 21. toukokuuta 2015

Mitä lapsille mukaan lentokoneeseen ja rantalomalle?

Mä tosiaan toivon että tästä postauksesta olis apua monille, koska musta tuntuu että sai aika kauan googletella että löytyisi edes jotenkin järkevä lista siitä mitä oikeasti kannattaa pakata lapsille mukaan. Tottakai ihmisiä on erilaisia, toiset pakkaa mukaan kaiken mahdollisen ja toiset koittaa päästä vähän vähemmällä. Mä kuulun johonkin noiden kahden tyypin väliin... Haluan päästä mahdollisimman vähällä pakkaamisella, mutta totuus on se että lasten kanssa pelkän passin ja hammasharjan kanssa matkustaminen ei onnistu sitten millään. Me ollaan lähdössä viikoksi Alcudiaan Mallorcalle, ja meidän olisi tarkoitus viettää oikein kunnon rantaloma shoppailulla höystettynä.

Mä nyt en ala erittelemään jokaista hammasharjaa ja tops-puikkoa minkä otan mukaani, mutta ajattelin vähän avata teille että mitkä on mun ajatukset tälleen ennen matkaa siitä että mitä siellä saattaisi tarvita. Tää on ensimmäinen ulkomaanmatka lasten kanssa, joten pientä hapuilua tää pakkailu on ollut. Oon vähän ottanut tuttavilta selvää minkälainen paikka on kyseessä ja mitä sieltä saa, esimerkiksi lastenruuat, vaipat ja sen sellaiset ja oon tullut siihen tulokseen että vaipat ostetaan sieltä, mutta pakkasin noin 10 vaippaa matkalaukkuun mukaan varmuuden vuoksi ja sen takia ettei heti kentältä tarvitse mennä suoraa päätä vaippakaupoille. Purkkiruokia otan muutamia mukaan, mutta Mallorcan Lidleissä myydään kuulemma Hipp -merkin purkkiruokia lapsille, joten jos niille tulee tarvetta niin Lidliin käy tiemme. Ostin Nan:in maitojauhetta Linneaa varten vaikka hän juokin jo normaalia maitoa mutta en tiedä minkälaista maito siellä on. Lapsille ei suositella laitettavaksi aurinkorasvaa mutta mä ostin silti apteekista Vichyn aurinkorasvan joka on tarkoitettu lapsille ja siinä on suojakerroin 50. Meillä ei ole lapsille UV-kokopukuja. Aurinkolasit pakkasin tietysti! Mä ostin Elovenan valmiita puuropusseja Linnealle aamu- ja iltapalaksi, niihin pitää lisätä vain vesi, joten ajattelin niiden olevan helppo ruoka hänelle. Eikä vie paljoa tilaa tai paina paljoa matkalaukussa. Ruuasta puheenollen RUOKALAPUT on mun mielestä ehdottomat, ainakin meidän sotkijatyttärelle! Ja tää oli sellanen juttu jonka mä meinasin unohtaa! Kosteuspyyhkeitä otin mukaan myös pari pakettia koska niitä tarvitsee AINA. Otin myös Eemilin sänkyä varten muovitetun froteen jos sattuu vanhinko.

Me otetaan molemmille lapsille mukaan omat matkarattaat. Eemil on kuitenkin vasta 2,5v niin hän tuskin jaksaa iltasella kävellä pitkiä matkoja. Myös päikkreitä varten matkikset on oivat. Eemilille otetaan mukaan myös valjasreppu jos hän ei malta aina rattaissa istua. Linnea 1v nyt varmasti istuu koko ajan rattaissa kun kaupungilla ollaan. Otan rattaisiin hyönteisuojat ja vaunuverhot. Linnealle pakkaan mukaan myös ohuen peiton rattaisiin jos hän sattuu nukahtamaan iltasella rattaisiin ja tulee viileä. Mulla on myös hänelle kuulosuojaimet mukana ettei meteli ja äänet häiritse unia. Ollaan Eemilin kanssa käytetty esimerkiksi laivalla kuulosuojaimia ja mun mielestä ne on kätevät!

Koneeseen otan molemmille lapsille mukaan omat reput. Linnean repusta löytyy smoothieita, kahden desin maitoja, vaippoja, maissinaksuja, vaihtovaatteet, pikkuautoja ja piirrustustaulu jonka voi pyyhkiä. Eemilin repusta löytyy iPad, smoothieita, vesipullo, rusinoita, pikkuautoja, vihko ja puuvärit. Mun omaan laukkuun pakkaan sitten vielä molemmille purkkiruuat tai parit mukaan (meillä ei ole ilmeisesti aterioita lennoilla) ja kosteuspyyhkeitä.

Eemilille on mukana sandaalit ja lenkkarit, ja niillä mennään. Linnealle mulla on mukana BabyCrocsit, Converset ja sitten yhdet H&M:n sandaalit. Linnealle otin mukaan paketillisen uimavaippoja ja yhden kestouimavaipan. Panadolia, laastareita ja desinfiointiainetta otin mukaan jos sattuu jotain. Molemmille lapsille on hattuja ja huiveja, sekä kahdet uikkarit. Otin kotoa myös pari puhallettavaa uimalelua mukaan, vaikka kyllähän sieltä ehkä tulee myös ostettua. Eemilille pakkasin kolmet shortsit ja yhdet pitkät housut. T-paitoja mukaan lähti ehkä viisi ja pitkähihaisia kaksi. Eemilin pakkaukset nyt olikin helpommat jotenkin kun hän on isompi. Linnealle otin mukaan about kaikki mekot mitä häneltä löytyy koska en osannut päättää... Sitten otin parit legginssit ja yhdet sukkikset. Pidempia paitoja oli muutama. Mekkojen kanssa pitää olla sellaiset vaipan päälle laitettavat housut ettei vaipat näy, joten neidin kassista löytyy myös niitä.

Tulipa tästä nyt sekava postaus, mutta toivottavasti oli hyötyä jollekin. Annoin sormien vaan kirjoittaa samalla kun luin tota pakkauslistaa, vaikka alunperin oli tarkoitus tehdä ihan siisti lista... 
Loman jälkeen sitten kerron mikä oli tarpeellista ja mikä puuttui.

//Ekassa kuvassa näkyvät Crocsin tuotteet on saatu, ja niistä lisää myöhemmin...


//Nyt alkaa tämän blogin ensimmäinen loma, palataan taas 29.5!
Eka loma kolmeen vuoteen. oon tottunut kirjoittamaan ainakin joka toinen päivä joten saattaa olla hankalaa saada blogi pois mielestä viikon ajaksi! 

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Linnea Olivia 1v

Minuutilleen tasan vuosi sitten syntyi meidän perheeseen pieni tyttö. Synnytys meni kivuliaasti mutta hyvin nopeasti, ja niin mä sain prinsessan syliini. Muistan sen päivän niinku se olis tapahtunut eilen. Ensi hetkistä lähtien tuo tyttö on ollut mun silmäteräni. Okei, ekat kyyneleet vuodatettu jo tässä vaiheessa... Kumpikin lapsista on mulle maailman tärkein, ihan yhtä paljon rakastan kumpaakin, mutta Linnean kohdalla mun suojeluvaisto on ihan toista luokkaa kun Eemilin kanssa. Pidän tota tyttöä niiiin pienenä ja hauraana. Voiko se vaan johtua siitä että hän on tyttö? 

1-v neuvolassa mitat 9060g ja 73cm. Syntyessään 3868g ja 53cm.
Linnea on alusta asti ollut ihan todella helppo vauva. On nukkunut yöt läpeensä sairaalasta saakka. Yhdessä vaiheessa oli vähän reilun kuukauden mittainen kausi kun hän heräili, mutta siitä ollaan onneksi päästy. Linnea nukkuu edelleen päikkärit parvekkeella 12-16 ja välillä lisäksi aamupäikkärit 9-10. Yöunille tyttö menee 8-9 maissa ja herää aamulla kello 7. Aikamoinen unentarve hänellä! En valita... Linnea on perustyytyväinen vauva lapsi, ja viihtyy omissa oloissaan jos mahdollisuus on. Hän leikkiikin aika paljon lastenhuoneessa yksin, mutta myös Eemilin kanssa. Autot on hänen lempilelujansa ja isoveli on hirveän tärkeä ja kiinnostava. Eemil ei aina ole samaa mieltä pikkusiskosta joka sotkee leikit ja puree varpaasta...

Tällä tytöllä on luonnetta vaikka hän kiltti onkin. Hän osaa vaatia, tehdä pahojaan ja sotkea jos sille päälle sattuu. Siinä missä Eemil on puolivuotiaasta saakka alkanut itkemään jos käsissä tai pöydällä on likaa, Linnea kaivaa suustaan ruuat ja levittää ne pitkin pöytiä, hiuksia ja vaatteitaan. Mä kun luulin että me ollaan "kasvatettu" Eemil siistiksi... :D Se taitaa olla luonteessa enemmänkin. Nää kaks lasta on kyllä niin toistensa vastakohdat kun vain mahdollista. Linnea on muuttanut mun käsityksen vauvoista. Nyt mä uskon että on olemassa kilttejä ja oikeasti helppoja vauvoja. Voisin väittää että me ollaan päästy Linnean kanssa vähän turhankin helpolla. Tulevaisuus on varmasti toinen mikäli katsoo tytön luonnetta ja päättäväisyyttä! Äitinsä tyttö...

Linnea on aina ollut sellainen sylivauva. Hän viihtyy sylissä ja kaipaa aika paljon läheisyyttä, ja se on musta ihanaa. Linnea on ihana pieni pehmeä vauva, ja vauva hän tulee meille olemaankin varmasti hyvin hyvin pitkään. Linnea on suloisin tyttö jonka olen koskaan nähnyt, eikä ole vielä mennyt päivääkään etten olisi tirauttanut onnenkyyneleitä häntä katsoessaan. Mä saan kyllä olla onnellinen tosta pienestä tirpukasta, hän tulee varmasti opettamaan meille vielä paljon. Linnean myötä meidän perhe on tuntunut kokonaiselta ja täydeltä. Vaikea kuvitella että tuo tyttönen on ollut vasta vuoden osa meidän perhettä, mutta silti tuntuu että hän syntyi vasta eilen. Mua itkettää jotenkin ihan kauheasti tätä tekstiä kirjoittaessani. Mun vauvani on nyt 1-vuotias pieni tyttö. Tähän se vauvavuosi loppui. Tuntuu ihan äärettömän haikealta. Ei mulla ollut muistaakseni mitään tällaista itkukohtausta kun Eemil täytti 1-vuotta, mutta  nyt on jotenkin päässä niin vahvasti se että Linnea jää viimeiseksi lapseksi. Vuosi on mennyt taas ihan kamalan nopeasti. Linnean kanssa ei ole ollut mitään suurempia ongelmia minkään suhteen, joten tämä vuosi on ollut nyt ajateltuna pelkkää ruusuilla tanssimista.


Paljon onnea rakkaalle ja kauniille tyttärelleni <3 Äiti kiittää sinua täydellisestä vuodesta.
Olet minulle maailman tärkein.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Sunnuntai - Vekki päässä, pakkailua ja ilmoitus (blogi)lomasta

Äsken mulla oli kauhea hinku tulla kirjoittamaan ja purkamaan vähän ajatuksia tänne, mutta nyt kun muokkasin kuvat ja aloin kirjoittamaan niin pää tyhjeni... Kiva kiva. No yritetään nyt kuitenkin! Me oltiin tänään Jumbossa ja Toys R Us:issa heti kun ne aukes klo 12. Käytiin katsomassa josko oltais löydetty Linnealle joku kiva lelu kun hän sai synttärilahjaksi rahaa. Eemilillekin luvattiin ostaa joku peini juttu, mutta loppujen lopuksi Jumbon leikkipaikka kiinnosti enemmän kuin lelut, ja lelukaupasta lähdettiin tyhjin käsin. Oli ihanaa vaan olla ja mennä Jumbossa ilman kiirettä tai määränpäätä. 

Aamu vietettiin ihan vaan rennosti kotona. Lapset heräsi vasta kahdeksalta ja ihme kyllä mäkin nukuin varttia vaille kahdeksaan saakka. On ihan erilainen olo koko päivän kun on nukkunut aamulla vähän pidempään kuin viiteen... Lapset vois ottaa tavaksi herätä vasta lähempänä kahdeksaa, ja mä voisin opetella nukkumaan myös vähän pidempään. Aamulla tutkittiin sitten Linnean lahjaksi saamia leluja ja juttuja. On muuten outoa nyt kun meillä on myös tyttöjen leluja ja tyttöjen väriä leluissa, niitä ei ole tätä ennen pahemmin ollut. Linnea sai eilen lahjaksi koiran joka haukkuu, istuu, kävelee, tottelee, heiluttaa häntää ja vaikka mitä muuta! iPhoneen on ladattavissa joku sovelluskin jonka kautta koiraa saa jotenkin ohjattua! Aikamoinen koira siis...

Matkalla kotiin Linnea ja Eemil nukahtivat autoon ja jatkoivat onneksi uniaan kotona. Päikkäreiden jälkeen meno meni taas vähän villiksi ja Eemil löi päänsä patteriin... Otin pojan syliin ja lohdutin, ja huomasinkin että takaraivosta tulee verta. Menin vessaan ja putsasin haavan ja huomasin että siellä oli ihan järkyttävä vekki! Nahka oli suurinpiirtein rullalla, ja päätettiin lähteä siltä seisomalta lääkäriin. Lääkäriin päästyämme hoitaja totesi että vekki liimataan, ja niin myös tehtiin. Oltiin lääkärissä ehkä 20 minuuttia ja saatiin ihan älyttömän hyvää palvelua. Eemil on ollut todella reipas ja kiltti nyt jo muutaman viikon, ja tänäänkin lääkäriin mennessämme hän marssi ilmoittautumiseen reippaasti ja sanoi:"Moi, minä Eemi oon. Minulla päässä tipi on." Muutenkin poika on ollut ihan älyttömän reipas ja tomera. Oon niin ylpeä tosta pienestä miehestä että silmät kostuu taas. Eemil on kiltti, tottelevainen ja tosi järkevä ikäisekseen. Tottakai poikkeustapauksiakin on, mutta noin pääosin hän on kyllä ihan uskomattoman kiltti ja niin vastuullinen kuin 2,5-vuotias nyt voi olla. Tai ehkä jopa vähän vastuullisempikin. Voin vaan kuvitella minkälainen hänestä tulee kun hän on isompi, sillä jo nyt hän vaikuttaa mielestäni ikäistään vanhemmalta ja tunnollisemmalta. Tai sitten tämä on vaan sitä että oma lapsi tuntuu niin erityiseltä niinkuin aina, tiedä sitten!

Mä oon alkanut jo vähän pakkailemaan... Linnealle ostin tänään vielä yhden mekon matkaa ja kesää varten ja hatun joka suojaa hyvin myös niskaa. Kävin myös ostamassa itselleni After Sun -voidetta. Matkalaukut on haettu kellarista ja lasten vaatteet alkaa olla pakattu. Oon tehnyt listan kaikesta mitä otetaan mukaan, joten pakkaaminen on helppoa. Lapsille pakkasin mukaan pääosin kesävaatteita, mutta otetaan me mukaan vähän paksumpiakin vaatteita iltoja varten. Voisin tehdä postausta sitten matkan jälkeen kaikesta mitä pakkasin, kaikesta mitä olisi pitänyt pakata ja kaikesta mikä oli turhaan mukana. Muutenkin matkan jälkeen saatte varmasti lukea kyllästymiseen saakka meidän lomasta. Ajattelin jopa pitää elämäni ensimmäisen blogiloman, joten en aio edes ajastaa postauksia lomamme ajaksi. En vastaile myöskään kommentteihin, vaan koitan saada ajatukset kokonaan irti tästä blogista, kerrankin. En tosin usko että se onnistuu, mutta kokeillaan! Nyt mä kerron teille salaisuuden: Mun piti lopettaa tämän blogin kirjoittaminen kun on Linnean 1-vuotissyntymäpäivä, eli keskiviikkona, mutta en pysty siihen. Ajattelin sitä melkein kuukauden ajan ja olin 99% varma päätöksestäni, mutta tajusin ettei vielä ole lopettamisen aika. Ajattelin teitä kaikkia ihania lukijoita ja sitä kaikkea mitä tämä blogi on antanut ja tulee antamaan mulle. Tää on mulle ihan oikeasti henkireikä, mun rakas harrastus ja intohimo. Toivottavasti se välittyy sinnekin. Loman jälkeen on varmasti paljon taas asiaa, siitä ei ole epäilystäkään! Kyllä mä vielä ennen matkaa tulen postailemaan, mutta ajattelin näin alustavasti vain kertoa että pidän pienen loman blogistakin. Instagram varmasti päivittyy jonkin verran kuitenkin.


Olihan sitä asiaa sitten kuitenkin... Alkuviikon kalenterissa näyttää olevan kuntosalia, pakkailua ja ystävien näkemistä. Loppuviikosta ollaankin jo auringossa <3 Mitäs teille kuuluu?

lauantai 16. toukokuuta 2015

Linnean syntymäpäiväjuhlat

Mä oon nyt sen verran uupunut tästä päivästä että luvassa on paljon kuvia ja vähän tekstiä. Tänään juhlittiin siis Linnean synttäreitä ja juhlat pidettiin hänen isovanhempiensa luona. Heillä on kiva pieni piha, joten se oli osasyynä tähän ratkaisuun. Osa vieraista sai olla ulkona, eikä ollut niin tukalat oltavat sisällä. Meidän kämppään kaikki yli 30 vierasta ei olisi mahtunut millään. Linnealla on synttärit oikeasti 20. päivä eli ensi viikon keskiviikkona, mutta me kun olemme matkalla ens viikonloppuna niin päätettiin että bailut pidetään näin etukäteen. Oli kyllä ihana päivä ja sääkin suosi! Nyt niihin kuviin...

Linnea sai mummolta ja papalta prinsessabiilin lahjaksi.

Hän sai syödä ihan itse...

Mun hame ratkesi takaa varttia ennen juhlia, joten lainasin tätsyltä farkut...

Banaanisoseet meni kuin kuumille kiville lasten keskuudessa.

Välillä piti vähän lepäillä ja naureskella mummon kanssa...

Väriteemana oli vaaleanpunainen ja vaaleanvihreä. Vaaleanvihreää tosin oli vähemmän, eli juhlat olivat aikas prinsessamaiset... Tilasin Juhlahumusta kaikki koristeet juhlia varten ja keräilin kotoakin paljon rekvisiittaa, esim. Linnean viirinauhan, taulun, vaaleanpunaiset salkut yms. Oli kiva kun oli kunnon koristeet ja tilpehöörit, ne tekee juhlan!

Mä en todellakaan ole jauhopeukalo, enkä tykkää edes leipomisesta. Harvemmin mun tekeleet myöskään onnistuu, joten kyselin suosiolla lähipiiriltä että saisinko vähän apuja... Moni auttoikin mua, ja kiitos siitä tuhannesti teille jotka kannoitte kortenne kekoon <3 Olette ihania. Mulle ei paljonkaan tarjoiltavien valmisteluja jäänyt, ja sen takia juhlissa olikin niin maistuvat herkut! Oli suolaisia piirakoita ja makeita kakkuja, karjalanpiirakoita ja munavoita yms. Nälkähän tässä tulee kun katselee kuvia ja ajattelee...

Linnean juhlamekon olen ostanut joskus aikoja aikoja sitten jostain lastenvaateliikkeestä jonka nimeä en saa millään päähäni, enkä myöskään mekon merkkiä. Toi on ihan mielettömän kaunis mekko joka laskeutuukin täydellisesti. Juhlat olivat ihanat, kiitos kaikille jotka tulitte paikalle juhlistamaan Linnean ensimmäisiä syntymäpäiviä. Linnea oli hieman ihmeissään väenpaljoudesta, herkuista ja lahjoista ja nautti kyllä varmasti hänen suuresta päivästään. Hän sai lahjaksi mm. leluja, todella paljon vaatteita, hiusjuttuja, rahaa ja kaulakorun.

Sellaiset juhlat, miltäs näyttää teidän mielestä?


// Kaikki upeat koristeet, ilmapallot, pillit ja kertäkäyttöastiat sponssasi juhlahumua.
// Ella's Kithenin banaanisoseet saatu Ella's Kitcheniltä.

torstai 14. toukokuuta 2015

Arkibrunssilla ystävän luona

Keskiviikkona tuli taas todistettua äitikavereiden tärkeys... No okei, uskon että oltais Inkan ja Nicolan kanssa kavereita vaikkei äitejä oltaiskaan. Ja ollaanhan me tietysti oltukin tekemisissä ennen lapsiakin jo, mutta lasten myötä ollaan ystävystytty ja lähennytty enemmän. Varsinkin Nicolan kanssa. Inka nyt kuuluu perheeseen, eli sitä ei pääse pakoon vaikka kuinka haluais! :D No joo, mutta mun piti vaan sanoa että on ihanaa että on samanhenkisiä kavereita samaan aikaan hoitovapaalla. Voin vaan kuvitella kuinka tylsää olis jos ei olisi ketään ja päivät menis vaan aina samalla kaavalla "pelkät" lapset seurana.

Tällä viikolla oltiin maanantaina Nicolan, Inkan ja lasten kanssa naapurikaupungissa puistossa. Jonkinlaista vaihtelua sekin oli! Sitten sillä samalla reissulla päätettiin että järkätään pieni brunssi Nicolan luona keskiviikkona, ja niin me myös tehtiin. Kaikki toi ja teki jotain, ja aika mahtava brunssi saatiinkin aikaiseksi. Päätettiinkin että järkätään ainakin kerran kuussa samanlainen aina vuorotellen meidän kaikkien luona. 

Lapsetkin viihtyi oikein hyvin ja saatiin kaikki syödä melkein rauhassa. Tekovaiheessa lapset oli keskenään kiltisti, mutta ruuan jälkeen alkoikin tuttu ralli. Linnea ihastui hiljan hiirimobiiliin (vai onko toi pupu) ja ajeli sillä ympäriinsä ja Eemil leikkii aina tolla samalla säästöpossulla kun ollaan heillä kylässä. Minä puolestani sain puhuttua suuni puhtaaksi eräästäkin asiasta pitkästä aikaa, ja tuli taas huomattua että se helpottaa. Pitäisi useammin antaa itsestään vähän enemmän kun mihin on tottunut. Mä puhun tosi harvoin omista asioistani silleen syvällisemmin, mutta nämä kaksi edellämainittua ystävää on sellaiset joille tulen varmasti sydäntäni purkamaan jos jollekin. Saan vertaistukea ja ihan vaan tukea ilman sen kummempaa utelemista tai lietsomista. 

Onko teillä jotain keinoa tehdä kotiäitiarjesta vähemmän tylsää ja samanlaista?

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Risto Räppääjä soitti ja sanoi haluavansa tukkansa takaisin...

Tumma alkoi tympimään. Tai ei oikeastaan se tumma, vaan se vaalea tyvikasvu joka sieltä puski kolmen viikon välein... Ei mulla ole aikaa, rahaa tai kiinnostusta niin paljoa että voisin värjäillä tukkaani joka kolmas viikko. Ja kyllä, tyvikasvu on sellainen asia joka alkaa ärsyttämään jo kahden millin jälkeen, eli ihan tummanruskea ei ole ehkä mulle se paras värivaihtoehto. Mutta mikä sitten on? Voin myöntää nolona että tekisin mitä vaan että saisin vaalean "liukuvärjätyn" tukkani takaisin. Sille ei tarvinnut tehdä mitään ellei itse halunnut. Tyvi sai kasvaa oman värisenä ja latvat oli vaaleat. Koskakohan mä ihan oikeasti opin että se vaalea on mun juttu?

Ja kuten kuvasta näkyy; mun tukka on oranssi! Tää nyt on tämmönen välivaihe, en tarkalleen tiedä mitä tästä haluan, mutta katsotaan sitä sitten kuun lopussa loman jälkeen uudestaan. Annan tukkani vähän "levätä" käsittelyjen välillä, en halua että se alkaa katkeilemaan tai mitään muutakaan. Nyt mulle on tehty yksi vaalennus ja laitettu sävy päälle. Näillä tosiaan mennään kuun loppuun saakka. Ehkä mä pärjään. Jollain oudolla tavalla mä jopa tykkään tästä mun oranssista tukasta, ajattelen vaan liikaa mitä muut ajattelee ja kuvittelen näyttäväni tyhmältä muiden mielestä vaikka eihän sillä ole merkitystä kunhan omaan silmään näyttää kivalta. Musta tää on kiva kun on vähän erikoinen ja ihan toisenlainen mitä mulla on koskaan ollut. Eikä tää onneksi oo sellanen ylä-aste aikaisten värinpoistojen jälkeinen oranssi, vaan tasainen ja kauniisti sanottuna kuparin värinen.

Liivi ONLY
Villapaita Vero Moda
Paita H&M
Housut ONLY
Kengät VAGABOND
Laukku MICHAEL KORS
Hiukset SAATU RISTO RÄPPÄÄJÄLTÄ

Näissä yllä olevissa kuvissa väri on kirkkaampi mitä oikeasti. Noissa ekoissa kuvissa näkyvä väri on lähempänä todellisuutta. Nää hiukset kasvaa ihan kamalaa vauhtia, ja nyt mä en aio enää leikatakaan näitä enää tähän long bob malliin vaan annan kasvaa vaan. Oon kyllä tykännyt tosi paljon tästä lyhyemmästä tukasta, ja onneksi tää ei nyt ihan viikossa pitkäksi kasvakaan. Katsotaan loman jälkeen tota mun väriä että mitä aurinko ja meri- ja kloorivesi on sille tehnyt ja mietitään sitten että mitä tehdään seuraavaksi. En tarkalleen ottaen edes tiedä mitä haluan, mutta sen mä tiedän etten mä kestä tätä oranssia kuparin väristä kovin kauaa vaikka tällä hetkellä tää ihan hauska onkin! :)

Elämä ei ole hassumpaa...

tiistai 12. toukokuuta 2015

Pinkit kynnet

Kävin taas kynsihuollossa ja tällä kertaa halusin kokonaan pinkit kynnet.
Näyttää kivalta varsinkin sitten kun on vähän ruskettunut!

Ens kerralla voisin ehkä ottaa samanlaiset mutta keltaiset tai oranssit jos vaan uskallan, ne ois aika rajut!

Käyn huollattamassa kynteni 4-5 viikon välein. Oikeastaan koskaan siinä ajassa ei ole ehtinyt vieltä yhtään kynttä "tippumaan", mutta viimeksi mä kolautin käteni pahasti niin että multa lähti yksi kynsi. Siinä lähti vähän omaa kynttäkin mukana ja voin sanoa että kipeetä teki!!! Pitää olla varovaisempi ja pitää pitää eniten käytetyt kynnet lyhyempinä. Mulla on etusormet sellaiset että ne lähtee jos jotkut, mutta harvemmin niin onneksi käy. Saan olla tyytyväinen ammattitaitoiseen tekijään :) Käyn ottamassa kynteni Kauneushoitola Miraclesissa Keravalla.

Yhteistyössä Miracles Beauty & Nails

maanantai 11. toukokuuta 2015

Miks? Mitä? Kuka? Minne?

Ensinnäkin; mä kuvittelin että kyselyikä tulee joskus 4-5 -vuotiaana, mutta ei, se tulikin jo 2,5-vuotiaana! Odotin yhdessä vaiheessa ihan kamalasti sitä että Eemil oppisi puhumaan ja kyselisi multa kaikkea. Odotin ihan hirveästi sitä että pääsen juttelemaan lapseni kanssa, kertomaan asioista joista hän on kiinnostunut ja opettamaan hänelle kaikkia uusia juttuja. Sitten se puhuminen ja kyseleminen alkoi, enkä ollutkaan enää samaa mieltä... Toivottavasti en vaikuta mitenkään negatiiviselta tätä kirjoittaessani. Tarkoitus on kirjoittaa humoristiseen sävyyn ja jakaa vähän teillekin näitä Eemilin kysymyksiä sekä purkaa vähän tätä mun turhautuneisuutta! 

Minä: Ei tarvii laittaa hanskoja kun on melkein kesä.
Eemil: Miks on kesä?
M: Kun on lämmin.
E: Miks on lämmin?
M: Kun ei ole kylmä.
E: Miks ei ole kylmä?
M: Kun on kesä.
E: Miks on kesä?
M: Kun ei ole talvi.
E: Miks ei oo talvi?
M: Kun on kesä.

Samankaltaisia keskusteluja käydään noin 500 joka ikinen päivä...

Miks äiti minuu akastaa? (Kerroin rakastavani häntä)
Missä on ketsupin koti?
Kuka teki vauvan? Miks?
Miks toi tossa on? (Oli itse juuri laittanut lelun pöydälle)
Kenen auto toi on? (Jokaisesta autosta jonka näkee...)
Kuka asuu tossa? (Osoittaa naapurin ovea ja kysyy aina kun mennään ohi)
Missä isi on? (100 kertaa päivässä)

E: Mulla nälkä on.
M: Sit sun pitää syödä.
E: Miks?
M: No kun sulla on nälkä.
E: Miksi minulla nälkä on?
M: Kun et oo syönyt hetkeen.
E: Kuka ei oo syönyt hetkeen?
M: Sinä.
E: Miks?


Samalla niiiiin rasittavaa, mutta silti niin huvittavaa. Eemil puhuu koko ajan, ja musta tuntuu että se ei enää totea asioita, eikä ainoastaan puhu, vaan joka ikinen lause alkaa kysymyssanalla! Se on ihan oikeasti todella raskasta välillä! En olis uskonutkaan kuinka paljon voimia voi viedä se että joku kyselee jotain koko ajan. Ja kun kysymykset ei lopu vastauksen jälkeen, vaan jatkokysymyksiä tulee aina noin 20, eikä se kysely siihenkään lopu, vaan sitten kysytään jotain muuta. Oon välttänyt vastaamasta "siks" tai "en tiedä", koska ymmärrän sen että tää on lapselle tärkeä kehitysvaihe enkä muutenkaan halua vastata niin ns. tylysti. Ja jos vastaankin "en tiedä", on jatkokysymys "miks äiti ei tiedä", joten pakokeinoa ei ole... Kaikista pahinta on itsestäänselvät jutut joita Eemil kysyy. Hän saattaa katsoa Linneaa ja kysyä "kuka toi on?", osoittaa leipää ja kysyä "mikä toi on?" ja heittää pallon ja kysyä sen jälkeen "Kuka ton heitti?". Nyt kun tätä kirjoitan niin mua hymyilyttää ja huvittaa, mutta toista se on taas aamulla kun herrä kysymysmerkki herää ja kysely alkaa!


Kokemuksia kyselyiästä? 
Ja tiedän kyllä ja voin vaan kuvitella että tää vaan pahenee ja kysymykset vaikeutuu!


// Ps. Nää kuvat on melkein kuukauden vanhoja. 
Mun hiuksetkaan ei ole enää ton väriset, ja siitä on tulossa oma postaus tämän viikon aikana. 

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Ensimmäinen äitienpäivä kahden lapsen äitinä

Aamu alkoi jo hyvin varhain, eli viideltä niinkuin joka ikinen aamu. Vien Linnealle aina maidon siihen aikaan ja sitten hän yleensä nukahtaa, mutta mä en. Pyörin sängyssä ainakin tunnin ilman että uni tulee, ja sitten toinen lapsista herääkin jo. Yleensä heti kun olen saanut unta, tietysti. No, eipä se ole kovin iso juttu, tuun toimeen aika lyhyillä unilla. Kumpikaan ei herää enää yöllä, joten saan nukkua nukkumiseni putkeen joka yö. Lähdin salille jo seitsemän jälkeen koska en jaksanut enää makoilla. Treenin jälkeen tuli tietysti kotiin, kävin suihkussa ja sitten söin mulle tehnyt leivät ja avasin lahjat. Vähän erilainen äitienpäivä - äiti ei odottanut kortteja ja lahjoja sängyssä niinkuin yleensä on tapana, vaan salilla! 

Lahjaksi sain Iittalan Essence -sarjan valkkarilasit. Niitä olen halunnut jo pidemmän aikaa vaikken viiniä juokaan. Ne on kauniit, ja vesikin maistuu paremmalta viinilasista juotuna! Laseissa oli muutama paperilappu joihin oli kirjoitettu seitsemän eri "palvelusta" jotka saan halutessani. Mm. jalkahieronta, kodin siivous yms. Sain myös suklaalevyn ja pantteripussin. Kortinkin olivat väsänneet, ja se oli todella hieno kortti. Mun pienet rakkaat <3 


Aamupäivällä käytiin mun äidillä ja päikkäreiden jälkeen lähdettiin motocrossradalle katsomaan mopoja sekä käytiin samalla reissulla katsomassa lentokoneita. Nähtiinkin monta nousua ja Eemil oli ihan innoissaan! Mitähän poika tuumaa kun lähdetään reissuun ja hän pääsee lentokoneeseen... Matka on varmasti varsinainen elämys Eemilille varsinkin, hän kun jo ymmärtää niin paljon ja puhua pälpättää koko ajan... Tai oikeastaan kyselee, mutta siitä teen ihan oman postauksen lähipäivinä. Puuh... Puin Linnean ja Eemilin tarkoituksella samantyylisiin vaatteisiin, Linnea oli ku joku pikkujäbä Eemilin vanhoissa vaatteissa! 

Tämä porukka, tämä mies ja nämä lapset - ne on tehneet musta äidin ja tämän ihmisen mikä olen nyt.
Suurin kiitos kuuluu heille <3

perjantai 8. toukokuuta 2015

Minun kasvuni äidiksi

Mä en oo koskaan ollut kovin lapsirakas ihminen, enkä ole oikeastaan ikinä "haaveillut" omista lapsista. Olin joskus jopa sitä mieltä etten halua lapsia ollenkaan. Tarkemmin sanottuna ehkä 5 vuotta sitten... Siitä ei mennyt kauaakaan kun se tapahtui, ja ihan yllättäen; tikussa oli kaksi viivaa. Oltiin ihan shokissa molemmat ja mietittiin että mitä tästä oikein tulee, ja toki mietittiin sitä toistakin vaihtoehtoa... Ei kauaa mutta kuitenkin. Oltiin onnemme kukkuloilla. Musta oli tulossa ÄITI! Olin ihan oikeasti maailman onnellisin. Mentiin ekaan ultraan jossa kuitenkin selvisi ettei sydämen sykettä löydy. Mä muserruin täysin. Se oli yksi mun elämäni hirveimmistä päivistä. Mutta tarkemmin ajateltuna se oli myös päivä jona oivasin jotain - silloin mä nimittäin tajusin että mä ihan oikeasti haluan äidiksi. 

Meni kaksi kuukautta ja olin raskaana. Viikolla 8. Koko ajan pelotti. Ensin pelkäsin keskenmenoa, sitten kohtukuolemaa ja sitten pelotti että synnytyksessä sattuisi jotain. 18.11.2012 syntyi minun esikoiseni, Eemil. Täydellinen poikavauva. Raskauden aikana koettu pelko ei ollut mitään siihen verrattuna miten paljon pelkäsin vauvan synnyttyä. Olin ihan varma että se kuolee. Valvoin yöt ja kuuntelin hengitystä, pelästyin jokaista pientä ääntä jonka vauva piti - olin hysteerinen. Luulen että se johtui ihan puhtaasti siitä koetusta keskenmenosta ja siitä ettei mulla ollut minkäänlaista varmuttaa äitinä. Pikkuhiljaa varmuutta tuli, enkä enää pelännyt. Ainakaan ihan kaikkea.


Eemil oli vain 9 kuukautta vanha kun aloin odottamaan Linneaa. Linnean odotusaika meni paljon seesteisemmin, mä jopa nautin hetkittäin siitä että olin raskaana. Mahassa kasvavaan vauvaankin tuli muodostettua jo raskausaikana ihan erilainen side kun tiesi mitä on tulossa. Kaikki meni paljon helpommin. Linnean synnyttyä 20.5.2014 olin kahden maailman ihanimman lapsen äiti. Enpä olisi uskonut muutamia vuosia sitten... Linnean synnyttyä mä olin jo aika itsevarma äitinä, enkä enää epäillyt kykyjäni huolehtia vauvasta. Kaikki on mennyt Linnean kanssa paljon helpommin ainakin tähän asti.

Mä en olisi koskaan ikinä voinut kuvitellakaan miten ihanalta tuntuu olla äiti. En osaa edes kuvailla sitä tunnetta miltä tuntuu pitää omaa lasta sylissä ja kertoa että rakastaa tätä. Onhan tää ollut ajoittain ihan saatanan rankkaakin, mutta ei niin rankkaa ettei sitä yksi hali pyyhkisi pois mielestä. No okei, joskus on tarvittu ehkä kaksi, mutta kuitenkin... Rakkaus omaan lapseen on vaan jotain niin käsittämättömän täysvaltaista ettei sen ohi mene mikään. En ole kuitenkaan voinut välttyä siltä että mietin joskus minkälaista mun elämä olisi jos en olisi tullut silloin ekan kerran raskaaksi... Olisiko mulla nyt lapsia? Mitä mä tekisin nyt? Minkälaista mun elämä olisi? Vaikka mä joskus olenkin miettinyt noita juttuja, ei se sitä tarkoita että katuisin, en todellakaan kadu. Joskus toki on käynyt mielessä että olisi ehkä pitänyt odottaa muutama vuosi ennen kuin alkaa perustamaan perhettä, mutta sen ajatuksen jälkeen mulle tulee todella huono omatunto. En vaihtaisi lapsiani tai perhe-elämää koskaan yhtään mihinkään. Musta on ihanaa olla äiti.

Mä haluan antaa mun lapsille turvallisen lapsuuden. Rajat, rakkautta, hyvän kodin, hellyyttä, turvaa ja kaiken mitä he tarvitsevat. Kun Eemil syntyi, olin todella kärkäs ja seisoin viimeiseen saakka omien mielipiteideni takana mitä tuli kasvattamiseen ja muuhun, mutta nyt oon tajunnut sen että sekin johtui vaan siitä että olin niin epävarma. Jos on varma itsestään äitinä ja ihmisenä, silloin ei tarvitse selitellä valintojaan yhtään kenellekään. Riittää että tietää itse tekevänsä oikein ja niin miten parhaaksi näkee. Se on paras juttu jonka olen oivaltanut, ja sen jälkeen moni asia on ihan oikeasti helpottunut.

Mulla on kaksi maailman ihaninta lasta. Ne on myös kaksi maailman hauskinta ja suloisinta lasta. En todellakaan tiedä mitä tekisin ilman niitä, ja tällä hetkellä on sellainen olo etten haluaisi edes tietääkään. Mä olen joka ikinen päivä maailman kiitollisin noista kahdesta pienestä kullannupusta. Jopa niin kiitollinen ja onnellinen että tulee usein mietittyä että mitä niin hyvää mä muka olen tehnyt että olen ansainnut ne. En ole vielä keksinyt, enkä usko että olen konkreettisesti mitään niin hyvää tehnytkään. Aion osoittaa kiitollisuuttani olemalla paras mahdollinen äiti lapsilleni, aion tehdä kaikkeni että mun lapset tajuavat ja huomaavat sen että ovat äidilleen tärkeintä koko maailmassa.

Ei ole mitään tärkeämpää... Eikä tule olemaankaan.