tiistai 22. heinäkuuta 2014

Suomenlinna

Oltiin viime kesänä mun sedän perheen kanssa Suomenlinnassa viettämässä päivää, ja päätettiin jo silloin että ens kesänä tullaan uudestaan samalla porukalla. Tästähän saattaa tulla ihan perinne =) Tästä pääsette lukemaan viime kesäisen postauksen. Mulla oli näköjään samat kengät jalassa silloinkin! =D Oon ostanut noi viime kesänä muistaakseni neljällä eurolla Seppälästä, ja on kyllä tullut käytettyä! Ja kylläpä Eemil on ollut pikkuinen! Tossa iässä lapset kasvaa ihan hurjaa vauhtia! Eemil ei olekaan enää vauva =D
Lähdettiin siis viime viikon perjantaina junalla kohti Helsinkiä koko porukka. Mun veli ja sen lapsi tuli mukaan myös. Matkalla kauppatorille haettiin hampparit. Eemil söi kokonaan juustohampurilaisen! Me käydään nykyään tosi vähän ulkona syömässä, mutta silloin kun käydään niin annetaan Eemilille ranskalaisia. Tällä kertaa se sai kokonaisen hampparin itselleen =) 
Eemil oli innoissaan vedestä ja laivasta. Lauttamatkan aikana merellä oli ihan järkyttävä sumu, eikä meinannut nähdä yhtään eteenpäin. Perille kun päästiin niin ilma oli hyvä, vaikkakin vähän oli pilviä. Suomen kesä on aika arvaamaton, siihen tulokseen mä oon tässä nyt tullut =D Miten musta tuntuu että sillon kun mä olin pieni, niin kesät oli aina lämpimiä ja aurinkoisia eikä koskaan satanut? 
Vaatteiksi tolle reissulle valikoitui shortsit ja tuubitoppi jotta auronko tarttuis mahdollisimman laajalti! =D Mulle ruskettuminen on kesäisin tosi tärkeetä, ja oon mä siitä pienoisen pakkomielteenkin itselleni joskus kehittänytkin... Kävin mä yhdessä vaiheessa solariumissakin, mutta enää en. Huomatkaa hattu! Eikö olekin kiva! =) Mä etsin vähän isompi lieristä, mutten löytänyt mistään, harmi vaan.

Hattu - Lidl
Toppi - Only
Shortsit - Lindex
Kengät - Seppälä
Vauva - Söpö
Meidän molemmat lapset sattui nukkumaan päikkäreitä juuri sopivasti samaan aikaan (ehkä 15min, mutta kuitenkin!), ja me päästiin rauhassa nauttimaan Batteryt =) Siihenkin mulla on ihan kauhea himo joka päivä... Eikä se haittaa, kyllä ihmisellä joku pahe pitää olla. Tiedoksi niille joita kiinnostaa, kun joskus sitä joku aina kysyy: En ole alottanut tupakan polttoa raskauden jälkeen, enkä aloita. Laivalla esimerkiksi poltin kyllä, mutta sallin itselleni tupakan jos toisenkin alkoholin kanssa NAUTITTUNA =D Oon kyllä ylpeä itsestäni että se jäi sitten siihen, ja aamulla heitin jäljelle jääneet tupakat suoraan roskiin.
Vietettiin koko päivä puistossa istuskellen. Ollaan käyty niin monta kertaa tuolla että "nähtävyydet" sai nyt jäädä =)
On toi Suomenlinna sitten kiva paikka. Ja saattaa se seurakin vaikuttaa siihen viihtyvyyteen =) Kiva että tässä suht lähellä on tollanen paikka mihin pääsee viettämään päivää, ja tuntuu että olisi jossain kauempanakin. Nyt on viimeiset pari viikkoa ollut kyllä tosi hyvät ilmat, ja mä nautin, ai että mä naurtin. Ollaan oltu joka ikinen päivä ulkona monta tuntia. Kauhulla ajattelen syksyä ja talvea... Mitä me sitten tehdään..? Kerhot kyllä alkaa syksyllä, mutta ei varmasti tule oltua ulkona näin paljoa, ja se on harmi. Näin kesäisin aamulla aina ensimmäisenä Eemil kaivaa olkihattunsa ja Crocsinsa kaapista ja olisi valmis lähtemään ulos heti sängystä noustuaan. 

Kyllä ajatus karkaili, ja tuli höpöteltyä vaikka mitä, kun piti kertoa meidän päivästä Suomenlinnassa... Kiva päivä oli, ja se hurahtikin aika äkkiä. Yhteensä 10 tuntia oltiin reissussa, ja se kyllä tuntui ja näkyi. Huh. Mutta ei kesä ole mitään ilman pieniä reissuja, hyvää ilmaa, ja mainiota seuraa! 

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Lauantai

PLähdettiin eilen heti aamusta Pietin vanhempien luo tohon muutaman kilometrin päähän. Mentiin sinne viettämään päivää koska heillä on oma piha, ja siinä on paljon mukavampi olla kun tossa meidän parvekkeella tai lähipuistossa =) Mäkin sain otettua aurinkoa ihan biksut päällä! Auringon ottaminen on kyllä ihanaa, voisin makoilla koko kesän vaan auringossa tekemättä yhtään mitään. Mikähän siinä onkin muka niin ihanaa? Sama se, se aiheuttaa mulle erittäin suurta mielihyvää! Tänään saan jatkaa ruskettumisoperaatiota, nimittäin me mennään mökille lasten kanssa päiväksi. Pieti ei lähde tällä kertaa mukaan, ja Eemil jää sitten mökille isovanhempien kanssa yhdeksi yöksi. Saanpahan siivottua sitten maanantaina koko kodin. Enkä tarkoita tällä nyt sitä että Eemil on yleensä "jaloissa pyörimässä", vaan sitä, että mun on aina pakko tehdä jotain hyödyllistä kun Eemil on mummolla kyläilemässä, muuten tulee huono omatunto! En jotenkin vaan osaa olla =D
Päällä mulla oli bikinien lisäksi mun maxihame, jota pidin tänään ensimmäisen kerran. Ostin ton pari kuukautta sitten OneWaysta, mutten oo jotenkin osannut käyttää sitä... Tänään sitten kuitenkin laitoin ton päälleni ja taisin löytää mun loppukesän luottovaatteen. Hame ei mun mielestä näissä kuvissa oikein pääse oikeuksiinsa, vaan näyttää hienommalta livenä, ainakin mun silmään. Toppi on H&M:stä, mutta mun mielestä ton hameen seuraksi sopii melkein mikä tahansa toppi. Mustan tuubitopin kanssa saattaisi näyttää aika kivalta myös? Täytyykin kokeilla... 
Tässä kampausvinkki: Tee maailman rumin ja sotkuisin nuttura, ja laita kukka koristeeksi... Helppoa, onnistut varmasti! (Kukka vie huomion hirveästä kampauksesta ja meikittömästä naamasta. Tai sitten ei...)
Mä käväisin eilen päivällä myös kynsihuollossa. Oon tässä etsinyt jonkin aikaa hyvää kynsipaikkaa suht läheltä, ja nyt taisin sen löytää. Tutustuin erääseen Minnaan yhteisen ystävämme kautta ja huomasin että hän tekee akryylikynsiä, ja vielä aika upeita sellaisia. Pienen Facebook -viestittelyn jälkeen meillä olikin kysnihuolto sovittuna, heti seuraavalle päivälle! Kynsistä tuli ihanat, saattaa olla että toi mun pieni prinsessani on saanut mut tykkäämään vielä enemmän vaaleanpunaisesta, koska musta tuntuu että kaiken pitäis nyt olla vaaleanpunaista =D Sopiipahan kynnet nyt ainakin vauvan vaatteisiin, sehän on tärkeintä, eiks je?! Mutta mutta, jos kaipailette hyvää kynsien laittajaa, en voi kun suositella Minnaa! hän tekee töitä Tikkurilan Beauty Center PinkStarissa. Mä aloin jo eilisen huollon jälkeen suunnittelemaan seuraavia kynsiä =D Onneks seuraava aika on jo varattu neljän viikon päähän!
Iltapäivästä me saatiin ihania "vieraita", kun mun kaveri ja hänen lapsensa tulivat myös Pietin vanhempien luo hetkeksi meidän kanssa =) Vauvat nauttivat kesäpäivästä viltillä, voi noita kahta suloista tyttöä <3 Videolla mä jo vähän kerroinkin mun uudesta tuttavuudesta, tai no, kyllä mä häntä jo voisin ystäväkseni sanoa. Tutustuttiin päivää ennen kuin Linnea syntyi. Sovittiin sitten että nähdään seuraavana päivänä tossa viereisessä puistossa aamulla klo 10. Mä olin sitten lähtenyt synnyttämään aamulla, ja voi että kun mulla oli huono omatunto että en kerennyt/muistanut/tajunnut ilmoittaa hänellä asiasta! Mietin vaan että siellä se nyt odottelee ja luulee että mä oon tehnyt oharit tahallani! Onneksi sain hänet kuitenkin kiinni loppujen lopuksi, ja nähtiin vähän paremmalla ajalla Linnean syntymän jälkeen =) Siitä asti me ollaankin pidetty yhteyttä (ja varmaan nähtykin) joka päivä. Meillä on aikalailla tasan saman ikäiset lapset, ja muutenkin meillä on paljon yhteistä. Kun varasin Pietille sen yllätyslaivamatkan, oli tää mun ystävä ja hänen miehensä samalla laivalla - Ihan sattumalta! En voisi olla onnellisempi että ollaan tutustuttu <3 Eikä sekään ole huono juttu että meidän miehet ovat ystävystyneet myös. Me ollaan lähdössä heidän perheensä kanssa Muumimaailmaankin muutaman viikon päästä! 

Tulipas tästä pitkä teksti, mutta oli ihana kirjoitella reaaliaikaista postausta välillä ja kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa =) Aika on kortilla varsinkin näin kesäisin. Tulee vietettyä aikaa ulkona niin paljon, että aikaa koneella istumiselle ei jää joka päivä, mikä on oikeastaan aika kiva juttu. Mä oon kuitenkin ylpeä siitä, että oon saanut pidettyä blogini näin hyvin pystyssä tän kaiken hulinan ja kiireen keskellä! =D Oonkin tehnyt usein niin että kirjoittelen ja ajastan muutaman postauksen kerralla silloin kun aikaa on =) Tästä mä kuitenkin nautin, ja tää on mun rakas harrastus jota en halua unohtaa, vaikka onkin vähän kiire ja muuta tekemistä. Kohta Under my skin -blogilla onkin 2v -bileet! Voitteko kuvitella?! 

Huomatkaa eilinen postaus ja arvonta :)

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Pieniä juttuja kotiin ja arvonta =)

Mä olin Facebook -mainoksen uhri, taas! Löysin sattumalta ihanan sisustuskaupan nimeltä Emmas's & Mama's, ja olisin voinut tilata sieltä vaikka ja mitä... Me ei kuitenkaan (harmi vaan) juuri nyt tarvita mitään sen suurempaa, joten tyydyin pelkkiin pieniin juttuihin tällä kertaa... Piristäähän nekin, ja usein enemmän kuin ne suuret =)
Vauvalle suloinen vaunulelu! Noita oli vaikka minkälaisia, kannattaa käydä katsomassa =)
Mä oon yhtäkkiä alkanut tykkäämään paljon pienistä yksityiskohdista, on kiva kun niitä löytyy ympäri kotia. Ennen meillä oli hyvinkin pelkistettyä, mutta kyllä mun silmää miellyttää nykyään se että on vähän enemmän koriste-esineitä. Mutta liika on liikaa! Mulla on muutenkin ihan erilainen sisustusmaku kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten!
Tuli muuten jostain mieleen sisustuksesta puheenollen se, kun ostettiin valkoinen sohva ja saatiin kauheeta kritisointia että "valkoinen sohva lapsiperheessä on ihan älytön", ja että me ei varmastikaan jakseta kauaa sitä että sohva on koko ajan suunnilleen paskan peitossa =D Mun blogin kommenttiboksissa oli ihan järkyttävät taistelut sen asian tiimoilta, muistatteko? Mistähän löytäisin sen postauksen =D No, nyt meillä on kaksi lasta, eikä ongelmia ole ollut, ei tulisi mieleenkään vaihtaa sohvaa, tai siis sen väriä =) 


Teillä on mahdollisuus saada alla olevat pienet kivat jutut jos osallistutte arvontaan!
Teitä lukijoita alkaa olemaan ihan hirveä määrä, ja koko ajan tulee lisää! Ajattelinkin sen kunniaksi järjestää taas rekisteröityneille lukijoille arvonnan. Oli niin kiva järkätä se Liberoarvontakin, koska sitä kautta teillä lukijoilla on mahdollisuus saada jotain =) Ja olenkin niiiin iloinen että viime arvonnan voitti eräs pitkäaikainen lukijani =) 

Yhden "arvan" saa kommentoimalla tähän postaukseen sähköpostiosoitteen, 
toiseen arpaan on mahdollisuus jos kirjoittaa itse blogia ja linkkaa ja vinkkaa blogistani ja arvonnasta siellä kommentoinnin lisäksi =) (Muista mainita tästä kommentoinnin yhteydessä)

 Huom. Arvonta on rekisteröityneille lukijoille =)

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Mini Rodini Pico x2

Tiesin sen heti kun näin tämän kuosin; NOI ON MEIDÄN LAPSILLE! Toiselle takki, ja toiselle haalari. Onko pirteämpiä?! Eipä taida olla... Oikeasti mä oon miettinyt Eemilille jo jonkin aikaa sitä kokonaan keltaista Picoa, mutta niitä kun ei niin vaan löydy... Toisaalta ihan kiva että nyt on vähän erikoisemmat =)
Toisen löysin FB-kirpparilta käyttämättömänä, ja toisen tilasin Lilla companylta.
Kuosi sopii mun mielestä mainiosti sekä tytölle, että pojalle. Oonkin suunnitellut että säästäisin takin Linnealle vielä sen jälkeen kun se on Eemilille jäänyt pieneksi. Siihen tosin saattaa mennä aikaa koska tilasin aika ison takin... Koot noissa vaatteissa menee mun mielestä jotenkin hassusti... 80/86, ja 92/98, kun me oltais just tarvittu koko 86/92 =D Takki on siis vähän pitkä Eemilille, mutta toivotaan että syksyllä ois vähän sopivampi. Ei se siis häiritsevän iso ole, hihatkin on just sopivat =) Vauvalle otin koon 56/62, koska mittailujen perusteella toi on aika isoa kokoa kuitenkin. Syksyn se nyt menee, mutten usko että enää keväällä. Nää on siis välikausivaatteet, mutta Eemilillä me pidetään tota ns. parempana takkina luultavasti. Linnea tuskin vielä syksyllä möyrii hiekkalaatikolla, joten hyvin voi pitää tota ainoana syyspukuna =)
Eemilille meillä on Molo kidsin Rainbow -puku myös välikaudeksi, ja luulen että sillä ja tolla takilla pärjätään hyvin tuleva syksy. Sitten seuraavaksi pitäis kai alkaa miettimään talvivaatteita! =D Oon kyllä huomannut sen että näissä asioissa kannattaa olla aikaisin liikkeellä. Mä kun oon vähän sellanen että tykkään ostaa alennusmyynneistä aina =) 

Löytyykö teiltä jo vk-kamppeita kaapeista odottelemassa?

torstai 17. heinäkuuta 2014

Liian pieni ikäero vai?

Kun aloin odottamaan Linneaa, mua ja meitä varoiteltiin hirveästi oikeastaan ihan kaikesta. 1,5 vuoden ikäeroa kauhisteltiin tosi paljon. Nyt kun oon alkanut miettimään niin ne jotka eniten kauhisteli, oli sellaisia joilla ei ole lapsia pienellä ikäerolla. Kuulin myös pari positiivista kommenttia silloin, ja ne taisivat tulla sellaisten suusta joilla on lapsia alle kahden vuoden ikäerolla... Kummatkohan tietää paremmin... =) No, joka tapauksessa, ajattelin vähän listata näitä "pelotteluita" joita on mun korviin kantautunut koskien pientä ikäeroa. Ja tottakai mulla on sananen sanottavana nyt kun on joHURJAT kaks kuukautta kokemusta kahdesta alle kaksi vuotiaasta. Nää mielipiteet on sitten vaan ja ainoastaan mun omia, ja kerron vaan kuinka meillä on mennyt. Enkä väitä että tää tulee jatkumaan aina näin, vaiheita tulee ja menee, mutta nyt mä kirjoitan tästä hetkestä, ja vertaan tätä jo koettua niihin varoitteluihin. Ja tottakai jutut on kärjistettyjä, mä kun oon kova tyttö liioittelemaan =D Äitiini tullut...

TAKAPAKIT. (Ai että mä inhoon tätä sanaa.) Oli kyse sitten tutista luopumisesta, tuttipullosta luopumisesta, pottailusta, isojen sänkyyn siirtämisestä tai syömisestä, mua varoiteltiin moneen kertaan monen eri ihmisen toimesta että aina tulee takapakkia kun pikkusisarus syntyy. Vaan eipä tullut meillä. Eemil on toki ottanut huikkaa tuttipullosta ja maistanut tuttia, mutta ollaan tehty selväksi että ne on vauvan. Tottakai noissa asioissa tulee takapakkia jos sen antaa tapahtua! Me otettiin Eemililtä tuttipullo ja tutti pois juurikin vauvan tuloa silmällä pitäen. Hankalaa se olisi ollut sen jälkeen kun vauva on syntynyt jos vauva juo tuttipullosta ja syö tuttia... Muutamana iltana vauvan syntymän jälkeen Eemil on saanut jonku ihme kohtauksen kun ollaan laitettu se nukkumaan ja on tullut sängystä pois monta kertaa, mutta en usko että se johtuu vauvasta. Eemil on aika kiltti lapsi, ja tottelee hyvin mitä sille sanotaan ja tietää tasan tarkkaan että kun sänkyyn mennään niin silloin nukutaan. Mua vähän pelotti sillon Pietin loman jälkeen että Eemil alkaa reagoimaan vauvaan enemmän kun isi ei olekaan meidän kanssa päivittäin, mutta ei, niin ei onneksi käynyt. Kaikki jatkui ihan normaalina =)

MUSTASUKKAISUUS. "Lapsi on ihan helvetin mustasukkainen aina kun hänelle syntyy sisarus, eikä mistään tule mitään. Varsinkin kun Eemil on noin pieni..." Ja kun olen sanonut vauvan synnyttyä että ei ole ollut mustasukkainen, niin saan vastaukseksi:"Kyllä se sitten on kun vauva kasvaa!" Ok. Nää on taas näitä "odotas vaan" -juttuja joista mä saan raivarin! Mä uskon että jokainen lapsi tuntee mustasukkaisuutta jossain määrin jossain vaiheessa, mutta se ei tarkoita sitä että Eemil olisi koko ajan sairaalloisen mustasukkainen eikä mistään tulisi mitään, niinkuin mun annettiin ymmärtää. En toki uskonut =D Tietenkään! Mulla ja mun isommalla pikkuveljellä on 2,5 vuotta ikäeroa ja olin kuulemma ihan hirveän kauhean mustasukkainen, ja hakkasin ja potkin mun veljeä aina kun silmä vältti, ja vaikkei välttänytkään... (Videokuvaa todisteena...) Sitten mulla on vielä pienempi pikkuveli, jonka kanssa mulla on ikäeroa huimat 11 vuotta. Voin myöntää että oon edelleen välillä mustasukkainen siitä että hän saa enemmän huomiota ja kaikkea muutakin, kuin mitä mä oon koskaan äidiltä saanut. Mä en usko että iällä on merkistystä mustasukkaisuuteen. Paitsi tässä meidän tilanteessa uskon kyllä että juurikin "pienen ikäeron" takia Eemil ei ole ollut niin mustasukkainen kun olisi ehkä isompana ollut, tiedä sitten... Annettiin myös Eemilille ihan hirveästi huomiota ekoina viikkoina, uskon myös että se on vaikuttanut asiaan. Eli mun mielipide: mustasukkaisuutta voi olla, mutta missä määrin, se on toinen juttu. Musta tai Pietistä Eemil ei ole ollut ollenkaan mustasukkainen, mutta jos Pietin äidillä on vauva sylissä, on helvetti irti. No ei nyt ihan, mutta herra on hyvin huomionhakuinen sillä hetkellä. Ja ymmärtäähän sen että välillä huomiota pitää hakea vähän järeämmillä konsteilla, onhan vanhemmille ja isovanhemmillekin syntynyt nyt toinen yhtä rakas ja tärkeä lapsi joka tarvitsee syliä, läheisyyttä ja huomiota yhtä paljon. Eemilkin on ennen tottunut olemaan se huomion ainut keskipiste, ja kieltämättä on usein edelleen. Tilanne saattaa olla toinen kun vauva kasvaa ja alkaa liikkumaan yms. mutta en mä silti usko että Eemil tulee olemaan sittenkään kovin mustasukkainen. Sen näkee sitten. Lapsia ja tapauksia on erilaisia, ja muaärsyttää yleistykset.

MENOA JA MEININKIÄ. "No teillä tulee sitten olemaan aika hirveetä härdelliä kun vauva syntyy." Ai miks? Ärsyttää tollainen yleistäminen ja asioiden edelle meno ennenkuin vauva on edes syntynyt. Ymmärtäisin tän jos vauva huutaisi koko ajan, olisin väsynyt ja Eemilkin olisi riiviö. Näin ei kuitenkaan ole, joten meillä ei todellakaan ole minkäänlaista "härdelliä", päinvastoin. Huomaan miettiväni melkein joka päivä että tätäkö tämä nyt muka on? =D Lapset nukkuu päikkäreitäkin samaan aikaan! Voisko paremmin olla?! Veikkaampa että ei. Myönnän toki, että molemmilla lapsilla on ollut paskat housussa samaan aikaan kun johonkin on pitänyt lähteä, ja molemmat on muutamia kertoja huutanu päät punasina samaan aikaan, mutta ihme ois jos näin ei olis ollut koskaan! =)

ETTE NUKU ENÄÄ IKINÄ. Pakko hehkuttaa vielä tätä... En oo nukkunut yli kahteen vuoteen näin hyvin kuin nyt viimeisen kahden kuukauden aikana. Vauva nukkuu toisinaan 10h yössäputkeen, ja toisinaan 6-7tuntia, mutta ei sen vähempää koskaan. Eemil nyt on nukkunut alle vuoden ikäisestä asti yöt heräämättä unikoulun ja tutin pois ottamisen myötä. Tällä viikolla Eemil on mennyt nukkumaan kuten normaalisti klo 20.15, ja vauva klo 22.00-23.00. Molemmat ovat heränneet ensimmäisen kerran siinä kahdeksan maissa tai vasta puoli yhdeksän. Jopa mä olen saanut nukuttua kokonaisia yöunia ilman minkäänlaisia katkoja, ennen mä heräsin vaikka Eemil ei herännytkään, onneks oon päässyt siitä pois ja saan taas unta =) Yhtenä ainoona yönä vauva on herännyt kello 03.00 syömään, ja mä olin seuraavana päivänä ihan älyttömän väsynyt. Joku koliikkivauvan äiti kiroaa mut alimpaan helvettiin tällä hetkellä... Mutta tottakai mä olin väsynyt koska oon tottunut nyt nukkumaan 7-9 tunnin yöunia joka ikinen yö vauvan syntymän jälkeen. Ja voin sanoa että olen onnekas! Toivottavasti sama jatkuu. Ainiin... "Odotas vaan kun tulee hampaat ja uhmaikä sun muut niin vauvas varmasti valvoo kolme vuotta putkeen eikä nuku ollenkaan..." Mutta nautin nyt hetken vielä, sallikaa se minulle!

Nää on suurin osa sellaisia juttuja joihinei voi itse vaikuttaa, mutta meillä onkin käynyt ilmeisen hyvä tuuri näiden juttujen suhteen! Asiat saattaa muuttua, niinkun olen jo moneen kertaan todennut (lähinnä niiden "odotas vaan" -kommenttien takia), mutta nyt on mennyt kyllä helkkarin hyvin! Paremmin kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Musta tuntuu että tää on nyt jopa helpompaa aikaa kun se kun olin viimeisimmilläni raskaana enkä jaksanut tehdä mitään. Mua ärsyttää ihan sairaasti kaikki yleistykset, meinaan tulla hulluksi =D Mulle ei tulis mieleenkään mennä jakamaan omia (tai naapurin Marian siskonkaan...) kokemuksia neuvovaan tai negatiiviseen sävyyn kenellekkään. Oon todella onnellinen että päätettiin tehdä lapset juurikin pienellä ikäerolla. Tai mikä lasketaan pieneksi? Tunnen erään perheen jossa lapset ovat syntyneet samana vuonna, toinen alkuvuodesta ja toinen loppuvuodesta, ja ainakin ne on vielä hengissä. Koko porukka. 

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pientä piristystä ponnariin

Mä pidän tosi harvoin ponnaria, oikeastaan vaan ollessani salilla. Joskus kuitenkin laiskuus iskee pahasti, ja laitan korkeen ponnarin itselleni. Siitäkin saa pienellä lisällä niin kauniin ja vähän erikoisemman näköisen =)
Laitan jokapuolelle hiuksiin hiuspuuteria ja sen jälkeen laitan hiukset tiukalle ponnarille.
Otan yhden ohuen osion ponnarista erilleen ja kiepsautan sen lenksun ympärille.
Ja sitten pinneillä kiinni. Laitan yleensä kahdella pinnillä, riippuu miten paksun osion ottaa...
Niin helppo tehdä, mutta silti niin kiva lisä normaaliin ponnariin =)

Ps. En voisi olla tyytyväisempi hiusteni väriin! Paksuuttakin löytyy taas kun en ole hetkeen värjäillyt.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Yllätys!

Sillon kun alettiin seurustelemaan niin Pieti järkkäili mulle millon mitäkin pieniä ylläreitä melkein joka viikko. Sen koomin niitä ei oo sitten näkynyt... Mä en oo koskaan ollut mikään yllättäjä, jotenkin en vaan osaa, tai niin oon luullut!

Pietillä oli sunnuntaina synttärit, ja mä halusin järjestää sille jotain tosi kivaa niiden kunniaksi. Varasin kolme viikkoa sitten meille laivareissun, ja pidin sen salassa. Voisin kertoa kokonaisuudessaan nyt että minkälainen oli meidän lauantai...

Herättiin aamulla ihan normaalisti seitsemän-kahdeksan maissa. Pieti lähti oikeastaan heti herättyään salille, ja mä aloin hulluna pakkaamaan meidän kaikkien neljän kamoja ja piilotin kassit... Pieti tuli kotiin yhdeksän jälkeen ja käskin sitä lähtemään ulos Eemilin kanssa. Tässä välissä mä vein meidän kamat autoon. 

Mun äiti, sen mies ja mun pikkuveli tuli klo 12 meille ja Pietin äiti ja sisko vähän myöhemmin. Oltiin tehty niille tortilloja, syötiin ne, juotiin kahvit ja sitten vieraat tekivät lähtöä... Ne oli siis juonessa mukana. Ensin lähti Pietin äiti ja ilmoitti ovella ottavansa Eemilin mukaansa! Olisitte nähneet kuinka onnelliseksi Pieti tuli jo siitä :D Ollaan oltu molemmat vähän rentoutumisen tarpeessa... Sitten mun äiti meni laittamaan kenkiä jalkaansa ja mä hain vauvan kamat. Siinä vaiheessa Pieti oli todella yllättynyt, koska mä oon hokenut koko ajan siitä että en raaski vielä jättää vauvaa hoitoon... Tiukkaa se kyllä tekikin... No, lapset lähti ja me jäätiin kahden. Pieti siis luuli että meidän äidit tulee tänne vaan synttärikahveille yms, mutta ne ottikin sitten lapset mukaansa! Mä luulen että siinä olis ollut jo yllätystä kerrakseen että saadaan olla vaan kotona ihan kahdestaan! 

Oltiin hetki kotona, katseltiin telkkaria ja Pieti otti pienet päiväunet. Kolmen maissa sanoin että lähdetäänpäs nyt käymään verkkokauppassa kun mä tarviin kuulokkeet. Verkkokauppa on siis siinä sataman vieressä mistä lähdettiin. Mä siis oikeasti tarvitsin kuulokkeet ja ajattelin et on hyvä hakea ne sieltä niin saan Pietin lähelle satamaa ilman että arvaa mitään. No, haettiin kuulokkeet ja huomasin että verkkokaupan yläkerrassa on näköalatasanne. Mentiin sinne ja pyysin Pietiä koittamaan niitä mun uusia kuulokkeita. Olin jo aiemmin sillä viikolla äänittänyt mun puhelimeen kaks minuuttia kestävän äänityksen missä mä kerron että mitä oon suunnitellut, ja et laukut on takakontissa ja me lähdetään laivalle NYT! Ilme oli näkemisen arvoinen. Oli ihana yllättää Pieti. Tulee niin hyvä mieli! :) Pieti yllättyi oikein kunnolla eikä ollut osannut arvata yhtään mitään! Mä tärisin koko lauantain koska mua jännitti niin paljon että joku menee vikaan, mutta onneks kaikki meni paremmin kuin hyvin :)

Meillä oli tosi kiva reissu. Se naapuri josta kerroin videolla oli miehensä kanssa sattumalta samalla laivalla, ja oltiinkin niiden kanssa aamuyöhön saakka juhlimassa. Miehetkin tuli hyvin juttuun keskenään :) Kamera oli hytissä koko ajan, ihan muutamia kuvia tuli otettua, mutta oli kiva pitää pientä lomaa kamerastakin, se kun roikkuu kaulassa oikeastaan koko ajan yleensä :D Toisinsanoen, kuvia reissusta ei ole, paitsi puhelimessa, mutta ne ei ole julkaisukelpoisia :D 

Paitsi pitäähän synttärisankarista yksi kuva laittaa: 

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Valokuvat vihdoin seinällä!

Me käytiin otattamassa Eemilistä valokuvaajalla 1-vuotiskuvat viime marraskuussa. Jo silloin mä päätin että tulevasta vauvasta otetaan samalla kuvaajalla saman tyylisiä kuvia, ja haluan kuvat vierekkäin meidän makuuhuoneen seinälle. Viime marraskuusta lähtien makuuhuoneen seinää on koristanut vaan Eemilin kuva, mutta pari viikkoa sitten sain teetettyä myös vauvan kuvan kehykseen. Vihdoin ja viimein sain tehtyä sen mikä on mielessä kummitellut jo pitkään! Ja tosiaan, eipä tätä olisi voinut aiemmin tehdäkään kun vauva oli vielä mahassa =D Mutta oon odottanut jo pitkään että saan projektin päätökseen.

Kuvien alapuolella roikkuu molempien 50-senttiset ihanat villatakit.

Mitäs pidätte? Eikö ole suloiset? =) Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä Ikeassa ostamassa kasa kehyksiä ja tehdä valokuvaseinä meille, mutta minne ja minkälainen, se selviää vähän myöhemmin =)

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Mökillä TAAS

Niimpä, taas. Kaksi kertaa kuukauden sisällä on paljon meille =D Oltiin siis viime viikonloppuna yksi yö Pietin vanhempien mökillä. Siihen pihalle on rakennettu nyt uusi aittarakennus jossa me yövytään tästä lähtien. Ihan kiva kun on vähän omaa rauhaa, ja saa nukkua vähän pidempään, Eemil kun varmasti nukkuu aina mummon ja papan kanssa, ja Linneakin saa luvan nukkua sitten isompana =D Saadaan hetken rauha! =) Nyt tosin Linnea oli ihan kiva unikaveri, typykkä nukkui 23.00-9.45 putkeen, heräämättä edes kertaakaan syömään! Ihana vauva =D
Meillä oli jälleen kerran oikein ihana ja rentouttava reissu. Eemil oli onnesta soikeana kun sai mennä ulkona miten halusi, ja me oltiin onnesta soikeana kun oli pari muutakin silmäparia katsomassa lapsia =) Sain aikamoiset rusketusrajatkin aikaiseksi itselleni. Tai voi niitä palovammoiksikin kutsua kyllä =D
Pietin äiti teki aivan taivaallista raparperipiirakkaa jota me sitten söimme vaniljakastikkeen kera.
Pihalle on hankittu leikkimökki muistaakseni jo ennen Eemilin syntymää! Eemil tykkää leikkiä tuolla ihan hirveesti. Pappa on rakentanut jälkeenpäin hienon terassinkin! =) Ens kesänä tuolla on kaksi pientä tappelemassa leikkimässä keskenään. Onneks on yläkerta!
Ens kerralla ajateltiin ihan repäistä ja mennä kahdeksi yöksi mikäli säät sallii!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Hieno päivä

Helsingissä järjestettiin keskiviikkona ensimmäisen kerran ikinä Helsinki Pop Show, missä oli pääesiintyjänä ihana Robin! Liput varattiin jo hyvissä ajoin, muistaakseni helmikuussa, ja mun kummityttö lähti mun kanssa katsomaan sitä. Vai mä sen kanssa... Ihan miten sen tykkää muotoilla... =) Tais Kiia ehkä olla vähän enemmän innoissaan.

Mätsäävät asut tottakai!
Mentiin Stadionille junalla ja bussilla, ja kuunneltiiin matkalla ketäs muuta kuin ROBINIA<3
Keikka oli ihana, ja Robin oli ihana. En ollut koskaan ennen käynyt tuolla Olympiastadionilla, niin tuli vähän yllätyksenä kuinka iso paikka se todellisuudessa on! Ohhoh... Ensi kuussa sitten me mennään Pietin kanssa katsomaan Cheekkiä tonne, jes! Mutta niin, keikki oli hyvä, hyviä biisejä, enkä ihan kaikkia osannut ulkoa... Onneksi siellä monet muutkin aikuiset lauloi mukana niin en tuntenut itseäni täysin idiootiksi =D Tytöt kirkui hulluna Robinille, ja en voinut kyllä olla ajattelematta kuinka paljon toi suloinen poika on saanut aikaan kolmessa vuodessa ja kuinka paljon hän varmasti on kasvanut ihmisenä. Luulen että hän pääsee vielä pitkälle =)

Kiia jäi meille yöksi keikan jälkeen ja aamulla heti herättyään hän sanoi:
"Eilen oli hieno päivä."