Under My Skin: joulukuuta 2015

torstai 31. joulukuuta 2015

Viimeinen

Tuntuu aika pahalta aloittaa tämä teksti kun tiedän sen olevan viimeinen. Ihan turha mun on tästä mitään nyyhkytekstiä alkaa tekemään, elämä jatkuu kyllä vaikka blogi ei. Tuntuu että mulla elämä jatkuu parempana kun blogi ei ole enää ns. rasitteena jokapäiväisessä elämässäni. Vaikka olen tehnyt tätä harrastuksena, niin tästä on tullut mulle stressiä enemmän ja vähemmän tämän matkan varrella. Enemmän kuitenkin tulee hyviä juttuja ja ajatuksia koko bloggaamisesta, eli sikäli tuntuu hyvältä lopettaa juuri nyt.

Kirjoitin tätä blogia melkein 3,5 vuotta. Jotkut lukijat ovat lukeneet ja kommentoineet ihan alusta saakka, joitain seuraan itsekin sosiaalisessa mediassa jollain lailla, jotkut olen nähnyt ihan tosielämässäkin ja joitain lukijoitani pystyn sanomaan kavereikseni. Uskomatonta. Mut on tunnistettu julkisilla paikoilla, ja Pieti myös, vanhat tutut on laittaneet viestiä että lukee mun blogia ja pitää siitä, mun sukulaiset on lukeneet tätä, mun kaverit lukee tätä. Mun asioista on puhuttu jopa keskustelupalstoilla mikä on jotenkin ihan järjetöntä... Oon asettanut itseni ja perheeni julkiseen asemaan yli kolmeksi vuodeksi enkä voi sanoa katuvani sitä. Joskus mietin että olisi ehkä pitänyt jättää enemmän kertomatta, mutta väliäkö sillä nyt enää on. Nautin siitä ajatuksesta että blogin lopetettuani jotkut ehkä saattavat tulla kysymään kuulumisia ihan multa, eikä jotain juttua kertoessani huikkaa:"Joo mä luin jo blogista!" Ehkä raivostuttavinta ikinä... Blogi on ollut kuitenkin loppujen lopuksi pelkkä pintaraapaisu meidän ja mun elämään, enkä ole koskaan kertonut ihan kaikkea, tietenkään. On paljon asioita joista lukijat ja ulkopuoliset eivät tiedä, ja jos joku kuvittelee toista, niin ihmettelen suuresti. Ei tämä blogi ole kertonut mun koko elämää tältä yli kolmelta vuodelta vaikka se suuri osa sitä on ollutkin.

Nämä reilut kolme vuotta on olleet mun elämäni tapahtumarikkaimmat, ehdottomasti. Suuria asioita on tapahtunut näiden vuosien aikana, ja voin sanoa myös että ne ovat olleet mun tähänastisen elämäni onnellisimmat ja raskaimmat. Oon iloinen että mulla on itselläni dokumentoituna paljon niiden vuosien varrelta tämän blogin myötä. Julkaisen tämän postauksen tänään, mutta huomenna, eli 1.1, tätä postausta ei enää ole, eikä ole koko blogiakaan. Mua voi edelleen seurata Instassa ja Snapissä mikäli kokee että haluaa musta ja meistä vielä kuulla.

Kiitos teille rakkaat lukijat kommenteistanne, tsempeistä, tuesta, mielipiteistä, näkökulmista ja ihan kaikesta. Kiitos myös niistä negatiivisemmista kommenteista, koska niiden avulla musta on jopa tullut vähän avarakatseisempi ja näen asioita laaja-alaisemmin. Ne on pistäneet miettimään. Kiitos kiitos kiitos. On ollut ihanaa kun ootte olleet mukana.


Oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Meidän päivä

Halusin tehdä vielä yhden Meidän päivä -postauksen, ja halusin sen olevan ihan tavallinen arkipäivä. Valitsin maanantain, ja päivä sattuikin olemaan hyvin samanlainen kun monet muutkin päivämme, eli siitä saa oikein hyvin osviittaa mitä kaikkea me touhuamme! Halusin myös ennen blogin lopettamista tehdä ihan tavallisen postauksen jossa näkyy meidän elämäämme tällä hetkellä. Huomenna tulee sitten vielä yksi kirjoitus, ja se jää koko blogin viimeiseksi. Oon kirjoittanut sen jo valmiiksi ja ajastanutkin, eli tämä on virallisesti viimeinen jonka kirjoitan...

Herättiin puoli kahdeksan aikoihin Linnean kanssa niinkuin yleensä. Mulla on välillä pahoja nukkumisvaikeuksia ja saatan herätä yöllä enkä saa sitten enää unta... Sen takia uni maittais vielä aamulla tuohon aikaan kivasti... Eemil heräsi kahdeksan jälkeen. Tein meille aamupalaa ja lapset leikkivät kerrankin yhdessä ilman riitoja! Oli rauhallisin aamu hetkeen, ihanaa. Kevyt alku arkiviikolle Pietin loman jälkeen! Aamupalan jälkeen lapset keräsivät lelut(???), tehtiin aamutoimet, puettiin vaatteet päälle ja lähdettiin ulos noin kello 10. Siellä oli ihanan raikas ilma, kiva kun ollaan saatu pakkasia tänne meillekin. Mentiin meidän ystävien pihaan reiluksi tunniksi, ja jouduttiin lähtemään koska Linneaa ei enää ulkoilu kiinnostanut...

Ulkoilun jälkeen noin klo 12 syötiin ruuat, ja Eemil otti lisääkin!(?) Harvinaisen rauhallinen ja kriisitön ruokailu oli lounaskin, joten sikäli maanantain tapahtumat eivät kerro siitä minkälaista meillä yleensä on, varsinkaan ruokailujen suhteen. Tein vähän kotihommia, laitoin Linnean nukkumaan parvekkeelle 12.30, meikkasin ja laitoin hiukseni ja sen jälkeen mun kaveri tuli käväisemään meillä pikaisesti. Yleensä mä meikkaan heti aamulla, mutta maanantaina päätin mennä ulos ilman meikkiä. Sitä ei kovinkaan usein tapahdu.

Kun mun kaveri oli lähtenyt, Eemil katsoi hetken iPadista lastenohjelmia ja minä katsoin Modern Familyä. Suosittelen ellette ole jo katsoneet! Ihan sairaan hyvä sarja! Tosi hauska! Sitten leikittiin vielä hetki Eemilin kanssa rauhassa keittiöleikkejä ennen kun Linnea heräsi 14.30 ja tuli mukaan sotkemaan kaiken... 

Kun Pieti tuli töistä, syötiin ja laitettiin kaikki valmiiksi ja lähdettiin kohti luistelukenttää noin klo 17. Haettiin vielä mummo mukaan. Tässä lähellä, Hiekkaharjussa, on tekojää jolla oli hyvä luistella. Eemil osaa kyllä jo tosi hyvin, ihan uskomatonta. Niin se harjoitus vaan tekee mestarin! Eemil ja Pieti on käyneet tässä syksyn aikana muutaman kerran jäähallin yleisöluistelussa, mutta se ei ole Eemiliä pahemmin kiinnostanut koska siellä ei ole saanut pitää mailaa. Luistelun jälkeen n. klo 19 käytiin matkan varrella huoltsikalla kaakaoilla ja pillimehuilla. Lapset söivät lihapiirakan puoliksi iltapalaksi koska ilta venyi myöhäiseksi. Linnea menee normaalisti 19.30 sänkyyn, mutta nyt me laitettiin hänet vasta 20.00 kun tultiin kotiin varttia vaille. Eemil meni sänkyyn noin 20.30 jonka jälkeen mä katsoin vielä hetken Modern Familyä, tehtiin iltapalaa ja nukahdin jo vähän jälkeen kymmenen ja nukuin aamuun saakka heräämättä kertaakaan. Mahtavaa! :) 

Sellainen oli meidän päivämme, 
vai pitäisikö sanoa että sellaisia ovat meidän päivämme...
Samat rytmit ja rutiinit päivästä toiseen :)