Under My Skin: Mitä vuoteen on mahtunut?

lauantai 7. tammikuuta 2017

Mitä vuoteen on mahtunut?


Vuosi sitten alkoi meidän ensimmäisen ihan oman kodin remontoiminen. Tuntuu että siitäkin olisi aikaa jo paljon paljon enemmän. Remontointi sujui kivasti, kahdessa ja puolessa viikossa uusittiin koko asunnon pinnat lattiasta kattoon. Vessan seiniin jäi vanhat kaakelit, sekä vanha pönttö jäi myös, mutta muuten kaikki meni uusiksi. Voisin tehdä jotain postausta remontista - miltä näytti ennen ja miltä jälkeen.

Kevät meni uutta kotia sisustaen ja kotona ollessa lasten kanssa. Eemil oli kevään seurakunnan kerhossa maanantaisin ja keskiviikkoisin 9-12. Tykkäsi tosi paljon, ja minunkin mielestä oli mukava viettää aikaa Linnean kanssa kahdestaan pari kertaa viikossa. Eemil oli kerhossa vain 5 kuukautta ennen kuin alkoi kesäloma. Sitten alkoikin lapsien valmistelu päiväkodin aloitukseen. Juteltiin kesän aikana paljon tulevasta, ja loppua kohden Eemil kyselikin jo melkein joka ikinen aamu "Äiti, onko nyt päiväkotipäivä?". Päväkotipäätökset tulivat jossain vaiheessa kesää, ja aloituspäivä oli päätetty. 1.9 alkoi päiväkotitaival joka lähti käyntiin hyvin. Kirjoittelen siitäkin lisää...

Minulla ei ollut vielä työpaikkaa koska en halunnut palata vanhaan työhöni kampaajaksi. Alkoi vähän olla tuli perseen alla, kun vielä elokuun alussakaan ei ollut varmuutta minne menen. Onneksi tähdet olivat kohdallaan ja sain aivan mahtavan työpaikan jossa olen viihtynyt nyt neljä kuukautta. Monen mutkan kautta sain työpaikan keittiösuunnittelijana ja -myyjänä yhdestä Suomen johtavasta keittiökalustefirmasta. Yhdessä vaiheessa olin menossa kouluun opiskelemaan sisustussuunnittelijaksi, mutta olen hyvin onnellinen siitä että asiat menivät näin.
Salilla kävin ahkerasti 4 kertaa viikossa syksyyn asti. Syksyllä töiden alettua määrä väheni kahteen. Edelleen nautin harrastuksestani suunnattomasti, mutta totuus on että aikaa ei ole todellakaan niin paljon kuin kotona ollessani. Olen ajatellut että sitten kun arki tasaantuu, nostan kerrat kolmeen. Mutta toisaalta, koska se arki tasaantuu? Tuskin koskaan, hyvin on hektistä ollut ja varmasti tulee olemaankin! Pääasia että salikortti on takataskussa ja käyn siellä säännöllisesti.


Lapset on kasvaneet vuodessa ihan älyttömästi. Linnea on nyt 2,5-vuotta vanha ja Eemil täytti juuri 4. Eemil on kiltti ja huolehtivainen poika. Linnea on kaikkea muuta... Miten ne voikaan olla niin erilaiset... Eemil oppi keväällä ajamaan ilman apupyöriä ja Linnea puhuu kuin papupata. Eemil rakastaa Legoja yli kaiken ja saattaa viettää useita tunteja niitä rakennellen kaikessa rauhassa. Linnea pysyy harvoin paikallaan, hän pitää kissoista, vaaleanpunaisesta ja kaikista tyttöjen jutuista. Omaa tahtoa löytyy joka päivä enemmän, kauhulla odotan mihin joudutaan hänen kanssaan...

Aikaa on kulunut, ja vaikka paljon on tapahtunut, on meillä asiat loppujen lopuksi ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Lapset kasvaa ja me vanhetaan ja viisastutaan siinä mukana. Joka vuosi sitä on monia kokemuksia rikkaampi ja jonkin verran viisaampi kuin viime vuonna tähän samaan aikaan. Aika menee vaan ihan todella nopeasti, sitä en voi olla kauhistelematta. Tällä hetkellä olen onnellinen tässä elämäntilanteessa enkä vaihtaisi mitään pois. Hyvä työ, ihanat ystävät, rakas perhe ja lähipiiri. Hirveä kiire on kyllä koko ajan paikasta toiseen, mutta sitä kautta ainakin minä olen oppinut arvostamaan kiireettömiä hetkiä enemmän kuin koskaan.


Kiitos vielä kommeneista joita olette jättäneet minulle edellisiin postauksiin!



Uusi postaus tulee ainakin viikonloppuisin. Viikolla sen mukaan miten ehdin.

8 kommenttia:

  1. Kiva kuulla teidän kuulumisia! :)

    VastaaPoista
  2. Ootan etenkin juttua lasten päiväkodista ja sun työkuvioista:) Hyvää alkanutta vuotta<3

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kuulla teistä! Mulla loppui blogien seuraaminen tyystin, kun lopetit. Ei vain löytynyt yhteen niin hyvää ja aidon oloista, monet ovat nyjyään niin siloteltuja.. Mahtavaa että olet palannut, odotan innolla tulevia postauksia 😊
    T. Alusta asti sinua seurannut (tyytyväinen) lukija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sut kyllä!

      Oon samaa mieltä että ei ole enää hirveästi sellaisia blogeja jotka ei ole liian siloiteltuja, sellasia ainakaan mä en tykkää lukea pitkään, kuvat niistä voi katsoa :)

      <3

      Poista

Kiitos !