Under My Skin: Päiväkodin ja työn aloitus

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Päiväkodin ja työn aloitus

Eemilin ja Linnean päivkoti alkoi 1.9. Kummallekin oltiin toitotettu päiväkodista koko kesä, ja käytiin monesti viikonloppuisin päiväkodin pihalla leikkimässä. Eemil ymmärsi mikä homman nimi oli; päiväkodissa ollaan päivisin kun äiti ja isi on töissä... Mutta Linnea tuskin tajusi ihan täysin mistä on kyse. Noiden päiväkodissa on sellainen tosi kiva systeemi, että molempien ryhmistä tuli yksi hoitaja kotiin tutustumaan lapsiin ja perheeseen. Kyseinen päivä oli sovittu jo aikoja sitten, mutta sitten yhtäkkiä sainkin työpaikan ja "jouduin" lähtemään koulutukseen viideksi päiväksi juuri silloin kun hoitajien kotikäynti oli. Mulla oli tosi paha mieli asiasta, mutta nyt kun ajattelee, niin eipä se nyt kovin paljoa haitannut. P sitten otti hoitajat vastaan ja hyvin oli mennyt.

Mulla tosiaan alkoi uusi työ uudella alalla samaan aikaan kun lapset aloittivat päiväkodin. Syksy ei ollut henkisesti millään tavalla helppo. Musta tuntui ihan hirveän pahalta viedä lapset päiväkotiin, itkukin pääsi jo tutustumisessa... Kaikki se stressi uudesta työstä ja päiväkodista oli tosi raastavaa. Samalla kuitenkin olin superinnoissani uudesta työstä!
Olin ollut kotona 4 vuotta. Meillä on ollut tietyt jutut ja rutiinit joita ollaan "noudatettu" kotona ollessamme. Oli kerhoja ja kavereita joka ikiselle päivälle. Me askarreltiin ja leivottiin kotona, ja mä koen että meidän lapset eivät ole jääneet mistään esim. kehityksellisesti paitsi vaikkei menneetkään päiväkotiin hirveän pieninä. Tässä tarkoitan enemmänkin Eemiliä joka oli melkein neljä kun päiväkoti alkoi. Mulla ei ole itselläni kovin paljoa kokemusta päiväkodeista, jännitti ihan älyttömästi miten meidän lapset otetaan huomioon ja miten heitä hoidetaan. Pelot karisi kuitenkin parin ekan viikon aikana ja huomasin että molemmat ovat saaneet mukavat ryhmät ja hoitajat.

Eemilillä meni ensimmäiset kolme viikkoa kivasti, samoin Linnealla, mutta sitten alkoi itkut... Joka aamu kun vein lapset, he itkivät ja aloittivat "en halua päiväkotiin" -rallatuksen jo kotona. Sitä kesti myös muutaman viikon, mutta sitten tasoittui. Viimeistään nyt joululoman jälkeen kaikki ikäväitkut yms. ovat jääneet taa ja molemmat ovat tottuneet ajatukseen että "täällä nyt ollaan" ja jäävät päiväkotiin mielellään.
Linnea ei puhunut melkein kuukauteen mitään hoitajille, mutta kyllä sitä puhetta alkoi sitten tulemaan. Kysyin  kerran että "puhuuko Linnea täällä paljon?" ja sain vastaukseksi "Ai, osaako se puhua!?", no tuota, osaa se...

Nyt kun ajattelee, niin kaikki on mennyt tosi kivasti, ja ollaan kaikki totuttu uuteen arkeen todella hyvin. Mä vien lapset päiväkotiin 8.15- 9.30 ja P hakee ne viimeistään 15.30. Mitään järjettömän pitkiä päiviä lapsilla ei onneksi ole, ja oon iloinen että ollaan löydetty hyvät tavat ja rytmit uuteen arkeen.

Uuden työn sain sattumalta... Tai en ehkä sattumalta, kyllä mä paljon tein sen eteen ja uskoin itseeni.
Sain kesällä koulupaikan ja minusta piti tulla sisustussuunnittelija. Mulla oli ihan kamala stressi koulusta vaikka olinkin innoissani. Mietin miten opintotuki riittää ja tulenko saamaan koulun jälkeen mieleistäni työtä. Ajattelin tarkkaan mitä haluan tehdä, ja aloin hakemaan töitä. Mä olen huono laittamaan sähköpostia tai hakemuksia, mä tartuin puhelimeen ja soitin. Soitin muuten moneen saman alan paikkaan, ehkä noin kolmeenkymmeneen... Sitten luin sisustuslehteä ja lamppu syttyi päässäni; miks en ollut soittanut heti firmaan johon loppujen lopuksi pääsin töihin? Sehän olisi ollut ilmiselvä valinta, mutta jostain syystä se ei tullut mieleenikään. No, yhden vähintäänkin mielenkiintoisen puhelun ja kahden kuumottavan, jännittävän ja kamalan hankalan työhaastattelun jäljeen sain paikan. Edessä oli kaksi viiden päivän mittaista koulutus/perehdytysjaksoa Harjavallassa. Olen sopeutunut työhöni hyvin. Pidän siitä todella paljon ja olen ylpeä työpaikastani ja siitä että olen pärjännyt niin hyvin.




25 kommenttia:

  1. Mulle tuli tunne tässä vajaat pari viikkoa sitten että meenkin kattomaan että joko olisit alkanut kirjoittamaan. En oo aiemmin käynyt... ja sitten! mitä mä näinkään! Postauksen jonka päivämäärässä 2017! Oho! Iloinen yllätys :) kiva lukea täältäkin teijän touhuista. Kauheasti on lapset kasvanut <3 nähdään pian! -serkku

    VastaaPoista
  2. Ihanaa ku oot alkanu taas kirjottaa <3 voi että!

    VastaaPoista
  3. Kas, vuoteen en oo juurikaan säännölliseen mitään blogia seurannut.. Ehkä se taas tästä :)
    Ihan huippua kyllä et löysit itelles mieluisan paikan - jotenki voin kuvitella et on just niin sun juttu! Ja hienoo et lapsillakin menee hoidossa kivasti (..voin kertoo - aina ei niinkään.. :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan nyt et jaksanko mä tätä sen kummemmin kirjoitella... :D

      Poista
    2. Älä sano noin, ku just odotellaan innoissaan, että postaat taas, sun blogi on niin tasokas ja sä oot niin aito, toisin ku muut.

      Poista
  4. Sillon ku meillä lapset alotti päiväkodin ni kans kysy et puhuuko Petra kotona? Kysyin et, ai puhuuko? Olis välillä edes hiljaa. Nyt tulee välillä huuto ku hakee "MIKS TULIT NÄIN AIKASIN!!??" Jep, ethän ookkaan ollut täällä kun vasta 7-8h....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota odotellessa :D meillä lapset on ihan innoissaan menossa kotiin aina...

      Poista
  5. Muistan kun ihmettelit et et tienny mitä kaikkea pitää ottaa huomioon keittiön suunnittelussa sun omaan kotiin ja miten paljon vaihtoehtoja on...Niin on pakko kysyä et MITEN nyt teet sitä ammatiksesi, eiks se oo hemmetin vaikeeta...mä en osais tai ees oppis, eli respect, mitä maailma menettää sussa kun et opiskellu sisustussuunnittelijaks, sulla on lahjoja ihan selkeesti ! Pyytäisin sut kotiini jos voisin, apuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea sitä oppii kun vaan on motivoitunut. Ihan hirveen vaikea ala, paljon opittavaa, mutta tähän saakka oon selviytynyt oikein mainiosti :)

      Kiitos vaan, kiva että tykkäät :) ja kyllä multa voi sisustusvinkkejä kysellä jos haluaa :)

      Poista
  6. " tätä kirjoittaessani oon ihan innoissani...ikävä kirjoittamista, ikävä lukijoita.....Odotan innolla...Mitä tapahtui, mihin intosi katosi ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan siihen ettei aika riitä kaikkeen ja jostain on karsittava. Positiivisesti yritin ajatella että ehdin kyllä, mutten halua käyttää ainoata vapaa-aikaani blogin kirjoittamiseen... pitää vielä mietiskellä. Ja jos se arki tästä tasoittuisi :)

      Poista
  7. voih kunpa ehtisit edes yhden postauksen viikossa kirjoittaa <3 t. eri anonyymi kun toi edellinen

    VastaaPoista
  8. Niin. Onpa vähän ärsyttävää että ilmoitat suurehkosti palaavasi bloggailun pariin ja sitten petät lukijat näin. Jotenkin sitä ajatteli että oot harkinnut bloggailun uudelleen aloittamista vähän perusteellisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ajatellut sen perusteellisemmin. Miten suurehkosti? Kirjoitin yhden postauksen jossa kerroin jatkavani... :)

      Tää taitaa kuitenkin olla mun päätettävissä mitä teen tän kanssa. Tai oon tekemättä. Ymmärrän että ärsyttää; oon pahoillani siitä.

      Poista
  9. Mun mielestä jos haluaa lisää lukijoita ja myös pitää niitä vanhoja lukijoita ni pitäis panostaa enemmän... Totuus kuitenkin on se että tää blogi ei tuu varmaan enää jatkossa olemaan samanlaisessa loisteessa kuin ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tulekaan. En panosta tähän enää niin en mitään odotakaan.

      Poista
  10. Minun mielestäni Jenna ei ole pettänyt ketään. Hän ei ole velvollinen meistä kenellekkään. Hän ilmoitti että voisi taas kirjoitella blogia, se oli todella kiva uutinen! Nyt kuitenkin aika menee ilmeisemmin töissä ja se liikenevä vapaa-aika perheen kanssa. Jopa minä ymmärrän sen, vaikka odotinkin paljon paluuta. Asiat tärkeysjärjestykseen. Jenna kirjoittaa sitten kun/jos joskus haluaa ja ehtii. Ja me tosi seuraajat kyllä pysymme kuulolla silloin. :)

    Mukavaa kevättä koko teidän poppoolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva että ymmärrystä löytyy!

      <3

      Jatkaminen on vaan jotenkin takkuillut. En tiedä mistä kirjoittaisin. Ja tosiaan aikakin kortilla...

      Poista
  11. Aivaan....mutta ketä kiinnostaa blogi jota päivitetään kerran kuukaudessa ja jonka olemassaolo on miksi ?? yhteistyökumppaneiden takia ? kun ei kerran kiinnostusta riitä panostaa...toki lapset menee KAIKEN edelle meillä kaikilla äideillä...mutta nyt me narisijat naristaan koska menetys on niin suuri, tää on aina ollut yks PARHAISTA <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole yhtäkään yhteistyökumppania.

      Poista
  12. Oon aina ihaillu miten sulla on noin täydellinen kontrolli kaikkeen mitä tapahtuu omassa elämässäsi, siks oot ollut aina se suosikki blogi jota aloin seuraamaan jo vuonna 2012 kun aloin odottaan omaa esikoista :) kirjoituksiasi odotellessa! Ps. Suostuuko sun lapset pitään noita koruja aina kun pyydät?

    VastaaPoista
  13. Sen pituinen se.....

    VastaaPoista

Kiitos !