Under My Skin: helmikuuta 2017

perjantai 24. helmikuuta 2017

IKEAN SÖDERHAMN SOHVA

Jossain postauksessa mä taisin mainitakin, että meillä on ollut vuoden verran hakusessa uusi sohva. Mä halusin ehdottomasti valkoisen, koska meidän olohuoneen seinät on harmaat. Pieti oli sitä mieltä ettei enää valkoista sohvaa, joten mä rupesin miettimään muitakin vaihtoehtoja. Hetkeksi... Onneksi Pietillekin kävi lopulta valkoinen... Oon jo pidemmän aikaa ollut tykästynyt Ikean Söderhamn -sohvaan, mutten ajatellut sen mahtuvan meille mitenkään järkevästi ja siitä ei löytynyt vielä jokunen aika sitten sopivaa väriä meille. Yhtenä lauantaina me lähdettiin kiertelemään huonekaluliikkeitä tarkoituksena ostaa uusi sohva. Vanha Ektorp oli myyty jo, eli oli vähän niin kuin pakko... Kierreltiin tunteja, Askot, Iskut yms, mutta ei löytynyt mitään mikä olisi miellyttänyt silmää yhtä paljon kuin Söderhamn. Päätettiin sitten mennä Ikeaan lopulta katsomaan mitä siellä on. Söderhamniin on valittavana useita värivaihtoehtoja, ja olin netistä jo katsonut alustavasti monena päivänä miltä valkoinen vaikuttaa... Ystäväni sanoi että se on keltaiseen taittava, joten ajattelin ettei missään nimessä. Onneksi mentiin paikan päälle katsomaan, sillä sohva ei ollut kellertävää tai lämpimän sävyistä nähnytkään. Kysyin vielä myyjältä erikseen asiasta ja hänkin sanoi että kangas on vitivalkoinen, mutta kankaan sekaan on ommeltu harmaata. Sohva on siis todella haalean vaaleanharmaa. Sanoisin silti että valkoinen. Sohva lähti siis mukaamme.






Laitoin kuvia eri valoituksissa jotta sain oikeimman sävyn näytettyä. Ensin sohva vaikutti todella isolta, mutta jo seuraavana päivänä tuntui että se on ollut siinä aina. Mä tykkään siitä että mahdutaan koko perhe makoilemaan sohvalle samaan aikaan, eikä kenelläkään ole ahdasta. Ja miten mukava tossa onkaan makoilla! Meillä on niin iso olohuone että se kaipaa ison sohvankin. Söderhamn -sarja on muunneltavissa, ja meillä esimerkiksi on 3-istuttava, kulmaosa ja 1-istuttava laitettuna yhteen jotta saatiin sellainen kun haluttiin. Söderhamnissa on irroitettavat ja pestävät päälliset, se oli ihan must. Moni aina kysyy että miten lapsiperheessä voi olla valkoinen sohva. Mielestäni voi hyvin olla, kunhan lapset eivät syö sohvalla, lasten suut ja kädet pestään ruuan jälkeen ja sohvassa on pestävät päälliset. Kyllähän se lika tietysti näkyy enemmän valkoisessa, mutta sitä varten on pesukone. Mä en ainakaan näiden viiden vuoden jälkeen vaihtaisi valkoista sohvaa pois mistään hinnasta. Se on yksinkertaisesti kaunis. Nyt meidän olohuone on valmis.


Miltäs uusi sohva näyttää teidän silmiinne?

lauantai 18. helmikuuta 2017

Ajanpuutteesta...

Meidän päivä alkaa yleensä 6.30-7.00. Mä vien aina lapset päiväkotiin 8.15 ja jatkan siitä matkaani töihin, tai sitten takaisin kotiin. Jos siis menen myöhempään. Lasten pitää olla päiväkodissa viimeistään 8.15 jos aikovat syödä aamupalan siellä, ja sen jälkeen alkaa touhut, joten mun mielestä on kaikista selkeintä viedä ne jo aamupalalle. Päivystyspäivinä kerran viikossa mä menen vasta kymmeneen, joten heität silloin lapset päiväkotiin ja menen kotiin valmistautumaan. Pieti hakee lapset kolmen jälkeen joka päivä. Oon tykännyt tästä järjestelystä, ja se toimii meillä mainiosti. Välillä tuntuu tosi pahalta kun saattaa olla viikkoja että olen joka päivä vasta kuuden jälkeen kotona... Työpäivät saattaa olla pitkiäkin siis. Päivä-/iltapainoitteista työtä tehdessä siihen pitää vaan tottua.


Annan kyllä sitten lapsille vapaapäivinä huomiota senkin edestä. Huomasin varsinkin heti töiden aloittamisen jälkeen että tulee jopa oltua lasten kanssa ja keskityttyä niihin paljon paljon enemmän kuin esimerkiksi silloin kun olin kotona ja ne oli "aina siinä". Kyllä mä ikävöin niitä päivittäin, mutta oon iloinen että niillä on hyvät päiväkotiryhmät joissa ne viihtyy. Ja mulla tietysti työ jossa mä viihdyn.



Silloin kun on vapaa-aikaa, mä siivoilen, olen lasten kanssa, ulkoillaan, käydään sukulaisilla, käydään ostoksilla ja ollaan vaan. Mä käyn salilla 2-4 kertaa viikossa, viikosta riippuen, ja töissä 5-6 päivänä viikossa. Aloitin blogin uudestaan vuoden alussa, se vaikutti hyvältä idealta, mutta ei ilmeisesti ollut- Mä todellakin kuvittelin että mulla olis ollut se yksi pieni hetki viikossa aikaa kirjoitella, mutta olin väärässä, Se harmittaa! En kuitenkaan aio laittaa tätä kiinni, tänne on kiva välillä kirjoitella kuulumisia. Ihan omaksi iloksi, arkistointi mielessä... Joku kysyi että avasinko blogin yhteistyökumppaneiden takia, ja voin kertoa että en. Mulla ei ole tällä hetkellä yhtäkään yhteistyökumppania ja tuskin tulee olemaankaan. En usko että yksikään yhteistyökumppani hyötyy blogista joka päivittyy jouluna ja juhannuksena... Tykkään kirjoittamisesta tosi paljon. Vihaan blogeja jotka päivittyy kerran kuussa. Sen takia en luekaan niitä. Jos teitä ärsyttää se etten kirjoita, älkää edes odottako sitä. Yllättykää iloisesti kun olen kirjoittanut, mutta älkää avautuko mulle jos en ole kirjoittanut. Se avautuminen ei haittaa mua yhtään, eikä se tosiaankaan motivoi mua raivaamaan tilaa kalenteristani. Kirjoitan silloin kun pystyn. Mä laitan tänne suurimmaksi osaksi kuvia joita oon räpsinyt puhelimellani silloin tällöin, en enää ota kuvia blogia varten. Mulla ei ole niin hyvää kameraa kuin haluaisin, joten en saa toteutettua tänne sellaista sisältöä kuin haluaisin ja mitä itse haluaisin muiden blogeista lukea. Kirjoitan tätä itseäni varten, tulevaisuutta varten, mutta on ihan kiva jos joku muukin tänne eksyy lukemaan ja ehkä kommentoimaankin. Tää asia on nyt loppuunkäsitelty. Under my skin on blogi joka päivittyy aina silloin tällöin. Se siitä, ei enää marmattamista tästä aiheesta!


Ensi kerralla jatketaan kivemmilla aiheilla :)